Tunnustus ja tunnustus.

Sain Matleenalta Hyvän mielen blogi -tunnustuksen. Perustelu: "hulvattoman hauskasti kirjoittava vasenkätinen neuloja". Ihanaa, kun joku ajattelee musta - tai paremminkin kirjoituksistani - noin nätisti! Lämmitti mieltä kovasti, kiitos! =)

Voisin myös itse tunnustaa jotain. En oikeastaan pidä edelleenlähetettävistä kiertojutuista. Tai no, jotkut haasteet ja meemit on ihan hauskoja. Se, mistä en pidä, on se pakollinen "lähetä tämä viidelle/seitsemälle/kymmenelle muulle". Pahinta on se, jos juttu pyydetään lähettämään niin ja niin monelle ystävällesi. Entä jos ei ole niin montaa ystävää? Tai entä jos mua ei huvita? Olenko tosikko ilonpilaaja ja ketjun petturi? No, oli miten oli, pakonomainen jatkaminen vie mielestäni pohjaa aitoudelta ainakin tunnustusten suhteen.

En tarkoita sitä, etteikö huomionosoitus voisi olla aito, vaikka siihen liittyisi jokin edelleenlähetyspakko tai -sääntö. Itse vain koen kiusalliseksi, että minun pitäisi jonkun toisen pyynnöstä nostaa jokin henkilö tai blogi toisten yläpuolelle jossain tunnustuksessa mainitussa suhteessa. Vähän niinkuin pitäisi valita viisi lempiruokaa. Ei onnistu. En suostu. Muille ruuille tulee paha mieli ja vähintään mulle tulee paha mieli niitten puolesta, koska listaus on epäreilu. Ne muut on ihan yhtä hyviä kuin ne viisi väkisinlistattua ja ainakin makaronilaatikko saattaa ajatella, että se on niin huono, ettei kelvannut top vitoseen.

Tunnustukset ovat silti kivoja ja niiden saaminen lämmittää mieltä, etenkin jos tuntee, että tunnustus on annettu ajatuksella ja suoraan sydämestä. Tähän Hyvän mielen blogi -tunnustukseen ei liittynyt minkäälaista jatko-ohjeistusta edelleenlähettämisestä, mikä on aivan ihanaa! Siksi koen, että Matleenan antama tunnustus oli vilpitön eikä millään tavoin pakon sanelema. Etenkin perusteluista olin otettu. =) Omasta mielestäni en nimittäin ole kovinkaan hauska. Minä vain kirjoitan.

Mietin tätä tunnustuksen jatkamista hetken aikaa. Että antaisko eteenpäin vai ei. Ehkä en. Tiedän monia, joita juuri tuo pakkojatkaminen ärsyttää ja vaikkei tässä sellaista olekaan, voi epämiellyttävä jatkamisen paine silti puuskuttaa niskaan.

Mutta mulle nousee koko ajan mieleen kaksi blogijuttua, jotka ovat hymyilyttäneet mua pidemmän aikaa. Haluan antaa Hyvän mielen blogi -tunnustukset siis ihan vain näitten yksittäisten juttujen perusteella, vaikka blogit ovat kokonaisuudessakin hyväntuulisia ja niistä löytyy kosolti muitakin hyviä postauksia.

Ensimmäinen menee Heinäharavalle. Mä en voi mitään, repeen tähän kakkuun joka kerta! :D Kerroinkin Heinikselle, että mä oon käyny hihittelemässä tota paakkelssia varmaan sata kertaa ihan muuten vaan, kun se on vaan niin mieletön!

Toinen tunnustus menee Katileinille. Pieni, mutta reipas lukutoukka saa multa täydet symppikset .. :) Tarinan pelottavasta kirjastonhoitajasta voi lukea täältä. Mua huvittaa Katileinin jutut usein muutenkin, etenkin lapsuusmuistelut, kun musta tuntuu että ollaan oltu ihan samanlaisia älypäitä. =)

Näitä antamiani tunnustuksia ei saajien tarvitse millään tavoin julkistaa tai noteerata blogissaan eikä varsinkaan jatkaa, elleivät halua. Tunnustusten perimmäinen tarkoitus on saavutettu, jos nuo juttulinkit saavat jonkun muunkin kuin minut hymyilemään. Ja kummankin blogista löytyy tosiaan paljon muitakin hyviä juttuja, eli käykäähän kurkkimassa! =)

(Heh, sen kerran kun EI tartte mitään jatkaa, tein sen ilomielin.. =) Ja kyllä saa mua haastaa ja lähettää kaikenlaista. En mä sellasista pillastu. :D Kunhan vain lähettäjä ei pahastu siitä, että en välttämättä jatka juttua eteenpäin. Mä oon vaan luonteeltani vähän tällanen.)

Palamaailma.

Tykkään tehdä palapelejä. Sukuvika. Isä teki 1000-3000 palan palapelejä, kun olin pieni, ja minä halusin osallistua. Olin sellainen 4-5 v. pikku apina ja tein kaiken niinkuin isä: etsin paloja keskittynyt asiantuntijan ilme päällä ja jos sain palan paikalleen, napautin sen päälle sormella kolme kertaa. =) Hassu rituaali, joka vastasi merkitykseltään riemuisaa tuuletusta. Kolme koputusta oli myös sanaton viesti palapelikaverille: "Hahaa, löysin palasen!!". En mä kovin usein tainnut aikuisten palapeleihin palasia löytää, mutta palan löytyessä koputukseni olivat sitäkin teatraalisemmat. =)

Palapeleihin liittyy myös yksi lapsuuteni traagisimmista muistoista. Olin varmaan 3-4 v. ja kävin päiväkodissa. Siellä oli lelupäivä ja kaikkien piti viedä päiväkotiin jokin oma lelu. Minä valitsin Tenavakerhosta saamani palapelin, josta tykkäsin aivan valtavasti. Kuvassa oli Mikko ja vaari menossa saunaan. (Olenko muuten kertonut, että olen saunahullu? Jos meillä olis oma sauna, nököttäisin lauteilla joka ilta.) Vaan olisinpa valinnut toisin... Lelu piti nimittäin JÄTTÄÄ sinne! Ja arvatkaa, tuliko itku. Tämä käsittämättömän suuri vääryys on kaivanut mieltäni todella pahasti aikuisiälle saakka ja vaikuttanut kenties jopa ammatinvalintaani. Katkeruuteni tarhantätejä kohtaan laantui vasta muutama vuosi sitten, kun löysin täsmälleen saman palapelin kirppikseltä.

Minulla on ystävä, joka jakaa intohimoni palapelejä kohtaan. Meistä ei ole lainkaan outoa istua yhdessä pöydän ääressä ja olla puhumatta mitään. Luultavasti ystäväni mies kiittää Luojaa näistä hetkistä: "Kerrankin ne on hiljaa.." Tuijotamme paloja, etsimme sopivia, arvioimme, kokeilemme, hylkäämme. Ehkä hiukan hymyilemme, kun palan saa paikalleen (enää en koputa). Kumpikin ajattelee omiaan tai on ajattelematta. Ajatukset kulkevat vapaana, pakottamatta. Vähän niin kuin juostessa tai moottoripyörän kyydissä. Välillä mieleen tulee jotain, joka on sanottava ääneen. "Jes." "Siis missä tää voi olla..." "Mä laitan tänne näitä vaaleita." "Ok." Välillä sovitaan että lopetetaan, kun ollaan saatu paikalleen vielä 14 palaa. Neljäntoista palan jälkeen sovitaan, että etsitään sittenkin vielä kymmenen. Väsyttää, mutta ei malta lopettaa.

Edellä mainittu ystäväni oli saanut mieheltään lahjaksi palapelimaton. Tuollaisen vihreän, huopaisen alustan, jonka avulla palapelin voi halutessaan rullata kasaan ja taas auki, kun haluaa jatkaa. Aivan mahtava idea, mulle kans! Kuva on Clas Ohlsonin sivuilta ja huomaa kyllä, että kuvan ottaja ei itse tee palapelejä. Sitä ei todellakaan voi rullata noin, vaan pakkauksen mukana tulevan tukevan pahviputken avulla. Kaikki mun palapelit ovat varastossa, mutta kirpparilta löysin pakkausmuoveissaan olevan 1000 palan aarteen, jota en voinut vastustaa! Seuraavana päivänä marssin Clas Ohlsonille ja voi ihanuutta!! En tiedä, mikä palapelien tekemisessä niin kiehtoo, se on vaan niin rentouttavaa.. Mies epäili, että mä en saa palapeliäni kasaan IKINÄ, mutta hei kamoon, mä oon tehny näitä ennenkin.. =)

Täytyi myöntää, että kuva vaikutti hiukan haasteelliselta. Sain loistoideankin: laittaisin blogiin kuvia valmistumassa olevasta palapelistä, lukijat saisivat arvailla aihetta ja ensimmäinen oikein vastannut saisi palkinnon. Hyvä idea, mutta tein palapelin liian vauhdilla valmiiksi enkä ehtinyt ottaa väliaikakuvia. Joten se siitä. Harmi. Ehkä toteutan kilpailun jollain muulla tavalla tai jokin toinen kerta? Pakenen palamaailmaan taas sitten, kun haluan ajan pysähtyvän, ajatusten tyhjenevän turhasta ja pienten palasten loksahtelevan paikoilleen niin alustalla kuin omassa päässäni. Tai ehkä hankin tollasen herätyskellon ja kasailen joka aamu sekä paloja että itteeni? =)

Muoks.

Muokkasin yllätyslaatikkojuttua, kun olin pöllö unohtanut sieltä yhden aivan mahtavan paketin. Mutta nyt sekin on lisätty! =)

Eipä mulla sitten oikein muuta. Paitsi että ei mun eilen tarvinnutkaan puhuu ruotsia. Harmi ja pettymys. Olin siihen niin valmistautunut.

Olin siis sellasissa tsykolokisissa testeissä leikkimässä ja laulamassa, kuten ystäväni I testejä etukäteen kuvaili. Yllättävän rankat testit: illalla tuntui kuin olisin vetänyt tyhjällä vatsalla täysimittaisen triathlonin, ottanut kehässä turpaan ja sen jälkeen jäänyt vielä jyrän alle. Kaikkia jäseniä särki, vaikka mitään fyysistä en ollut tehnyt, ja päänsärky oli järjetön. Uskomattoman raskasta vastata koko päivä itseään koskeviin kysymyksiin.

Nyt vain odottelen niitä hullunpapereita.

Hälsningar från mössafabriken.

Jag tänkte börja blogga på svenska... Bra idé, eller hur? =) Näääh, jag skojar bara. Det här är tillfälligt. Jag lovar. Det är bara så att imorgon måste jag troligen hålla ett litet tal på svenska framför främmande människor och jag tänkte träna lite. Den största utmaningen är inte att tala svenska utan göra det helt nykter. Men jag har bestämt mig att jag ska handska det hur bra som helst. Självklart. Jepjep.. Jag är så nervös redan nu, vilket betyder att i själva situationen jag troligen skitar i mina byxor eller minst släpper ut en extrem fjärta. Heh, vilket bra sätt att fästa publikens uppmärksamhet till något annat än tals oexixterande innehåll eller mina grammarfel. =)

De här mössorna är från tiden före överraskningslåda, har bara inte hunnit posta dom tidigare. Några av dom har redan hittat sin väg till nya ägarna, vilket är helt strålande!

Den här mössan blev STOR, runt och randig som en humla. Den gula garnen är Novita Isoveli, den gråa 7 Veljestä. En skoijig mössa.









Hittade en urgammal nystan av Aino och stickade en basic-mössa av den. Synd att jag inte insåg att Aino skulle ha varit perfekt material för Twister-mössan. Well, nu är det för sent, det var det sista nystanet..







Jag tycker inte om sömmar på mössor men nu hade jag inte tillräckligt stora rundstickor och jag var tvungen att sticka med vanliga stickor (hur säger man"neuloa tasona" på svenska?) och sy baksömman. Garnen är Katia Studio, stickor nr 9. Jag älskar denna garn, den är intressant och snabb att sticka!





Svart är svårt: det var helt OMÖJLIGT att ta en bra bild av denna mössa! Twister av svart Katia Pluma, stickad med nr 7 rundstickor (om jag kommer ihåg rätt). Jag var rädd att Katia Pluma skulle vara för tunt för en Twister, men den fungerade överraskande bra! Synd att bilden inte alls gör full rättvisa åt mössan, i verkligheten den är mycket vacker.


Och här finns en annan dålig bild. Bilden är alldeles för mörk och hela mössan ser ledsen och tråkig ut. ARGH. Hur svårt kan det vara att ta en bra bild? Svart-bärgröt Nuria, garnen är 7 bröder, stickor kommer jag inte ihåg.







Svart-orange mega-överstor mössa av nån slags loppis-mohair och 7 bröder. Ganska söt, tycker jag. Men bilden är för mörk IGEN! Hoppas att solen, min belysningsassistent, snart kommer ut från sin gömmställe. Eller kanske jag borde skaffa mig en pannlampa!! :D Det skulle ju se vettigt ut..




Sånt har jag stickat under de senaste veckorna och ett par mössor av överraskningslådans garner väntar på att bli fotograferad. Min lilla mössafabrik tackar alla som orkade läsa hit och börjar planera nya "huvudsaker".. :)

Neuleaddikti? Minäkö?

Lähdin Miehen kanssa oluelle. Mies ja hänen työkaverinsa alkoivat pelata bilistä, minua viihdytti pelkkä puolen litran tuopponen. Eihän sitä ukkojen räpellystä jaksanut pitkään katella, tarvitsin tekemistä. Iltapäivälehdet oli nyysitty muihin pöytiin, luettavaksi ollut edes ruokalistaa ja puhelinkin oli jäänyt kotiin. Voi tylsyys.

Aloin kaivella laukkuni pohjia ja löysin sieltä 2 kpl virkattuja läpysköitä, jotka noin 9 kk ajan ovat esittäneet tossunpohjia. "En mä näitä kuitenkaan valmiiks tee", totesin ja purin kaljaa imeskellessä molemmat tekeleet. Kaksi pientä lankakerää, kiva! Mitäs sitten? Vähän aikaa sitten mulla oli täällä laukussa virkkuukoukku. Eipä oo enää. Höh. Mut on täällä täysi paketti tähtisadetikkuja. Niitähän tarvitsee aina juu. Hmm... Eikös ne ihan puikoista kävis? Ei mutta nyt mä tiiän! Ja siitä se ajatus sitten lähti.. :)

Myssyä pukkas.

Avainhenkilö Kalliosta lahjoitti mulle Katia Sherpojen lisäksi myös mustaa ja punaista 7 veikkaa. Niistä tein jo joku aika sitten tällaisen aavistuksen rock-henkisen myssyn, josta tykkään hurjasti! Jos tällä ei saa katu-uskottavuutta, niin ei sitten millään. Ei vaan taaskaan sovi itelleni, pahus. Toivottavasti se pääsee jonkun rokkitytön tai -pojan päähän. =)

Secretly gone nuts.

Mies on toisinaan skeptinen ekologisten ratkaisujeni (esim. neulottujen tiskirättien) suhteen. Toissapäivänä kysyin Mieheltä, onko hän huomannut puhtaissa vaatteissaan mitään eroa. Ei. Ei hän kuulemma muutenkaan huomaa mitään. Mutta ei siis mitään valittamista? "No ei, mitenniin?" Kerroin, että olen muutama viikko sitten vaihtanut pyykinpesuaineen ekologisempaan. "Aha", sanoi Mies eikä kysellyt enempää. Mä olen ihan varma että se olis saanu slaagin, jos olisi kuullut, että pyykkimme pestään nykyään PÄHKINÖILLÄ!

Kuulin pesupähkinöistä ensimmäisen kerran äidiltäni joskus viime marraskuussa. Oli ostanut niitä Savonlinnan Kehitysmaakaupasta ja kehui kovasti. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta: ekologinen 100% kierrätettävä pesuaine, joka on edullista ja riittoisaa, pesee puhtaaksi, eikä synnytä jätekasoja eikä ympäristölle haitallisia sivutuotteita! =) Ostin omat pähkinäni Turun Maailmankaupasta, vaihdoin nestemäiset pesuaineet salaa pähkinöiksi (pesupallo pyörii koneessa enää hämäyksen vuoksi) ja olen ollut todella tyytyväinen! Näin homma toimii:

Pieneen puuvillapussiin laitetaan 4-6 pähkinänkuoren puolikasta, pussi pyykin sekaan ja pestään normaalisti. Käytetyt pähkinänkuoret laitetaan biojätteeseen. Samoja pähkinöitä voi käyttää 30-40°C pyykissä kahdesti, 60°C pyykissä kerran. Pakkaus on pahvia, joten se päätyy lopulta pahvinkeräykseen.

Yhden pesupähkinäpaketin hinta on n. 7e, pienet puuvillapussit myydään erikseen (0,50e), ja toki sellaisen voi itsekin ommella. Tässä mun paketissa on 350g pähkinöitä ja siitä riittää pakkauksen mukaan noin 90 koneelliseen. En muista, mitä nuo nykyisin käyttämäni halpisnesteet maksaa, mutta just tuli joku Tarjoustalon mainos, jossa 4,70e maksavan Bio Luvilin luvataan pesevän 35 koneellista. Pähkinät pesee hinnallaan ainakin sen.

Pesutulokseen olen ollut tyytyväinen. Vaikka pähkinänkuoret tuoksuvat omituisen makealle, pesun jälkeen pyykki ei tuoksu miltään. Vain puhtaalta ja raikkaalta. Ja voisin vaikka vannoa, että pyyhkeistä on tullut imukykyisempiä! Aluksi pelkäsin, että pähkinäpesu haalistaa mustia vaatteita (niitä on meillä PALJON), mutta aloin pestä niitäkin pähkinöillä, koska pakkauksen mukaan niissä ei ole valkaisevia aineita. En ole vaatteissa mitään muutosta huomannut, mutta ns. "paremmat" mustat vaatteet pesen varmuuden vuoksi mustille vaatteille tarkoitetulla nestemäisellä pesuaineella.

Saan jotain kummallista tyydytystä siitä, että pesen pyykkini näin. Olen sellainen pieni ja reipas maailmanpelastaja. Käytettyjä pähkinöitä biojätteisiin laittaessa mulle tulee aina hyvä mieli ja joka kerta hämmästelen sitä, miten puhdasta ja raikkaan tuoksuista pyykki on ja miten uskomaton koko pesupähkinäsysteemi on! Ei kemikaaleja, ei keinotekoisia tuoksuja, ei mitään lisättyä, vain puhdas, käsittelemätön luonnontuote. Täydellistä.

Lisätietoa alkuperästä ja ostopaikoista löytyy mm. näiden linkkien takaa:
Maailmankauppalehti 2/2007 (s.20)
Plaza/Ellit/kodinhoito
Maailmankaupat.fi

Tiskiräteistä.

Ihme ja kumma, neulotut tiskirätit eivät ole saaneet häätöä keittiöstämme! Mies on jopa myöntänyt, että neulottu rätti on tehokas tahrojen irrottaja. Voitto se on pienikin voitto, vaikka Mies tarttuukin mieluummin keittiöinhokkiini (=talouspaperiin) kuin tiskirättiin.

Ensimmäisen tiskirätin jälkeen tein toisen samasta langasta, mutta vähän jäi kaivelemaan se, kun moni on todennut bambulangan olevan puuvillaa parempaa tiskirättimatskua. Talvi ei ainakaan lähiprismassani ole bambulangan sesonkiaikaa, mutta onni potki ja löysin kirpparilta 3e:lla pussin, jossa oli 1,5 kerää vihreää Novitan Bambua ja vajaat kerät valkoista ja mustaa. YEAH! =)

Nro 3 bambupuikoilla nysväsin edestakaisneuleena rätin, josta tuli ehkä turhan iso, mutta pehmeä se on ja imukyky on tosiaan parempi kuin 100% puuvillalla, siitä ehdoton plussa. Tahrojen irrotukseen karkeammat puuvillaiset ovat silti mielestäni parempia, vaikka hangatessa niistä irtoaa vähän nukkaa. Pesuohje bambulangalle on konepesu 40 asteessa, mutta ajattelin viskata rätin tylysti kuudenkympin pyykkiin. Mustia rättejä olen pessyt toisinaan myös 65 asteesssa tiskikoneessa, jos kuudenkybän pyykkiä ei ole ollut.

Kuvausalustana on toissaviikolla meille saapunut telkänpönttö, jonka tarpeellisuuden Mies osasi perustella niin hyvin, että en osannut keksiä yhtään vastalausetta. Mukavaa, kun kummallakin on harrastus, josta toinen ei tajua yhtään mitään.. :)

Mustavalkoista.

En mä kauan pystynyt pitämään näppejäni irti yllätyslaatikon langoista. Novitan Jiveä olen monta kertaa hypistellyt lähimarketin lankahyllyllä, mutta joku siinä on ärsyttänyt. Yllätyslaatikosta paljastui kaksi kerää vitivalkoista Jiveä, joten päätin ensimmäisenä kohdata ennakkoluuloni ko. lankaa kohtaan. Yhdessä tutun ja turvallisen 7 veljeksen kanssa siitä syntyi tällainen fipo.

Jiveä oli mukavaa ja omituista neuloa. Neuloessa lanka tuntui kovalta ja karkeahkolta, mutta langasta syntynyt pinta oli pehmoista ja pörröistä! Sain langasta heti myös pari joulukoristeideaa, ehkä siksi että olen koko viikon ollut lankalaatikosta ihan joulufiiliksissä. =) Efektilankana ja pienissä määrin Jive ainakin toimi, ja jos joulukoristeideani eivät toimi, käytän langat ihan mielelläni myssyihin.

KIITOS!

"Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa,
mutta ainapa kissa vieköön, hyvä täällä
kuitenkin päällimmäisenä keikkuu ja elämän
retkutus käy laatuun, käypä se."
-Aleksis Kivi

Näillä sanoilla alkoi yllätyslaatikon purkaminen. =) Runonpätkä oli kirjeessä, jonka saattelemana luokseni laskeutui liuta ihania pieniä nöttösiä Huutjärveltä. "Kato! Kato mitä täällä on!!!" hihkuin ja ryntäsin esittelemään nöttöjä Miehelle lausuen samalla ylläolevaa runoa. Päässä vilisi vain yksittäisiä sanoja muodostamatta kokonaisia lauseita: "Virkkuukoukku! Kukkia, koristeita! Tekemistä! Tyhjä pipo! Ihana! Virkkaan! Kukka!".. Normaalia? Kiitos J! =)

Mulla alkoi olla kutkuttava aavistus siitä, mitä lopuista paketeista löytyisi. :)

Maksamaalta tuli tällaista ihanaa, kiitos Aila! Näistäkin saa vaikka mitä, ideat vaan pursuvat! Jotkut langat alkavat kiehtoa heti, vaikka tiedän taitojeni ja kärsivällisyyteni olevan sen verran rajalliset, että käsissäni lanka tuskin saa ansaitsemaansa muotoa. Kuvassa sinisen vasemmalla puolella on aivan älyttömän ohutta roosanväristä lankaa, jonka olen jo ottanut muista erilleen ja sormeillut useaan otteeseen. Miten voi lanka olla näin herkkää? Voi kun osaisin siitä tehdä jotain kaunista.

Lisää ideoita tuli Turun kyljestä tästä paketista! Jotenkin hellyttävä tuo vedenvihreä pörrö.. Ainoa hujoppi, sen pitää ihan kumartua että mahtuu kuvaan, kun kaikki muut on matalia pulleroita. :) Herkuttelen jo ajatuksella, että saisin tuon ruskean ja murretun punaisen langan kimppaan ja koristeeksi johonkin tyylikkääseen juttuun. Ja hujoppi menee johonkin hauskaan ja melkein hempeeseen! Kiitos Marjatta!

Ja nyt terveisiä Porvooseen, lempikaupunkiini! Voi että mun suupielet oli revetä kun näin tämän kortin! :D Ja mukana oli iso kerä juuri sellaista hempeää, jota mun ei ikinä tulisi ostettua! Liisan lähettämästä langasta tuli heti ihan pikkutyttöolo, joten siitä
tulee varmasti jotain ihanaa ja sievää!

Välillä mulle tuli ihan tynnyrissäkasvanu olo. =) Pitäisköhän munkin joskus mennä markettia pidemmälle kalaan..? Katsokaa nyt noita villalankoja! Ohuita, kauniita ja ihanasti värjättyjä! Mistä ihmiset näitä löytää? Ihastuin heti myös tuohon vaaleanpunaiseen Muskattiin! Haluaisin tehdä siitä laukun 5-vuotiaalle pienelle prinsessalle. Hänen kotinsa paloi joulun jälkeen ja tulipalossa tuhoutui aiemmin tekemäni laukku, jonka annoin hänelle joululahjaksi. Onneksi ihmisille ei käynyt mitään. Laukku oli ollut mieluinen, joten jos vain lanka riittää, teen tuosta hänelle uuden ja entistä ehomman laukun, jonka joulupukki voi varmaan toimittaa perille jo ennen joulua.

Tällainen talvinen tervehdys tuli Lellulta! Ihania nöttöjä! Ja materiaali tuntuu turvalliselta, ehkä seiskaveikkaa? Jotkut parjaavat 7 veljestä, mutta minusta se on kiva ja monipuolinen lanka. Ja näissä on juuri sellaisia värejä, joihin iskisin kiinni, jos olisin äidin lootalla! Ja tuo luumun/munakoisonvärinen on herkkua! Harmi että monet värit, joista tykkään hurjasti, eivät lopulta sovi itselleni. Mutta ehkä onnistun tekemään tuosta jotain niin kivaa, että joku muu haluaa sen käyttöönsä?

Olin ysiluokalla luokkaretkellä Naantalissa ja mentiin illalla grillille. Tilasin lihapiirakan ja tuijotin sitä tyrmistyneenä: Mikä tää on??! Olin järkyttynyt mättöni huonosta laadusta. Olin elänyt koko siihenastisen elämäni siinä uskossa, että snagarilihikset ovat aina ja kaikkialla lörtsyjä. Kaupungista, josta saa tuota mun all time lempparisnagarisapuskaa (parasta kahella nakilla ja kaikilla mausteilla) tuli kaksi muhkeaa, herkkuväristä palleroa ja toive, että keksisin niistä jotain hauskaa! Kiitos Sippunen ja terveisiä Savonlinnaan! :) Kuva ei tee oikeutta lankojen väreille, ne suorastaan hehkuvat! Näistä ei tule mitään pikkusievää siperrystä, vaan ehdottomasti jotain iloista ja hauskaa! =)

IIK! Nämä upeat langat vahvistivat orastavan suunnitelmani: ainakin yhdet sukat teen! Mä olen ihan villasukkaihminen, pidän niitä jalassa kesät talvet, enkä koskaan lähde mihinkään reissuun ilman että pakkaan villasukat mukaan. Olen pitkälti äidin neulomien sukkien varassa, koska itse en jaksa niitä neuloa. Ensimmäinen menee kyllä ihan ok, mutta toisen kanssa on jo vähän niin ja näin. Tylsää, kun pitää tehdä toinen SAMANLAINEN.. Mutta nyt törhistäydyn ja opettelen sen pyöröpuikkosysteemin! Ja iik, voiskohan sillä tsydeemillä vois tehä kaks pipoo samalla kertaa??!!!! :D Halauksia ja kiitos inspiraatiosta, Tarja!

Aivan mahdottomia nämä paketit! Availin näitä innosta hengästyneenä ja Mies yritti esittää kiinnostunutta, kun vähän väliä ravasin näyttämässä, että mitä paketista löytyi! "Kato miten hieno!", mä hihkuin tämän kuvan kortti kädessä, "Ite tehty!!" Mä olin ihan kuin pikkutyttö jouluaattona, enkä enää tiennyt olinko enemmän innoissani siitä, että sain noin kauniin kortin vai siitä, että joku on osannut sellaisen tehdä. Kiitos Kikka, runoilutkin oli aivan mahtavia! =) Tästä paketista tuli mieleen entinen työkaverini, joka myös osaa tehdä upeita kortteja ja jolle tein kaulaliinan langasta, joka pilkistää kuvan alareunasta. Että terkkuja vaan! Hänelle saattaisi sopia myös tuo efektilanka, se on niin bling-bling ja hip-hei! :)

Mä en tajua, miten mä voin UNOHTAA laittaa tämän tänne! Paketin lähettäjä ei tätä tiennyt, mutta kortti oli minulle erityisen mieleinen. =) Olen entinen autoharrastaja ja vanhat autot saavat sydämeni sykähtämään. Olen sitikkaihminen (jep, mulla on ollu kuljin vm. -76) , mutta sillon, kun olin ihan pieni tyttö, isällä oli - tadaaa - juurikin Ford Taunus! :) Meillä on ollut myös punainen kuplavolkkari ja sähkönsininen Saab96. Jostain vuodesta 1991 lähtien olikin sitten alamäkeä ja autoina jotain karseita taviksia. Mutta Taunus, kupla ja vauhtisämpylä - niissä oli sitä jotain! (huokaus) Vanhoja sitikoita ei silti voita mikään.. Voih.. melkein tippa tulee linssiin, kun muistelen vanhaa rättäriäni. Oli se mulle niin rakas..

Mutta takaisin asiaan. :) Ylläolevasta paketista tosiaan mä tiesin heti, että sukat haluan tuosta Colorista! Sellaiset putkisukat, mitkä menee silleen jänskästi kierteelle! En mee vannomaan, mutta luulen että jaksaisin tehdä sellaiset ihan sukkapuikoilla, vaikka oon miettiny, että pitäis se pyöröpuikkohomma opetella. Ja mä luulen, että toi punainen lanka on just se, joka tällä hetkellä kyttää puikoille pääsyä, se ei vaan oo vielä osannu kertoo, miksi se haluaisi tulla. :) KIITOS, nää on ihania!

Viimeisenä aukaisin Muorin pussukan ja olin pyörtyä! Kattokaa nyt hyvät ihmiset, mikä määrä lankaa! =) Siis olenko mä tosiaan ollut näin kiltti?! Henkilökohtainen suosikkini on tuo lila pikkukerä upeasti hohtavaa lankaa, en ole koskaan pitänyt mitään niin ihanaa kädessäni! (lanka on kuulemma SILKKIÄ! Iiik!) Tuo murretun limen värinen pörrö on kans kohta varmaan nypyillä, niin paljon olen sitä hivellyt. Pervo.

Oon tosiaan ihan pyörryksissä.. Lämpimät kiitokset kaikille, te olette ihan enkeleitä! :) Ja tässä luultavasti ainakin yksi syy siihen, miksi Muori mua halusi muistaa:

Tykkään neuloa, mutta teen lankaostokseni yleensä marketeissa eli lankani ovat pääosin Novitaa. Ei Novitassa mitään vikaa ole, mutta helmasyntini on ostaa tylsiä värejä. Kaupassa ne näyttävät kivoilta ja visioin päässäni kaikkea tyylikästä, mutta kotona tyylikkyys muuttuu tylsyydeksi. Ainoa tapa yrittää poistaa ankeus on yhdistää niitä johonkin aiempiin, vielä tylsempiin lankoihini.. Todella inspiroivaa. :/ Äidin ja kavereiden lankavarastoilla sormeni taas syyhyävät, heillä on kaikkea ihanaa ja mahtavia värejä! Toisten langat ovat aina mielenkiintoisempia kuin omat, ja siksi olenkin kirppareilta etsinyt jämäpusseja, joissa on kaikkea sitä, mitä en osaa kaupan hyllyltä valita. Tosi harvoin sellaisia löytyy, mutta kerran löysin lähikirpulta peräti kolme pussia (JUHLAA!!) ja raportoin tapahtumasta Muorille ihan innoissani! Samassa yhteydessä taisin mainita taipumuksestani ostaa tylsiä lankoja, joten nyt tylsyys on poistettu ja kiinnostukseni jämälankoihin tyydytetty hyväksi aikaa! IHANAAAAAA! =)

Pahoittelen, että sain tämän jutun postattua vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loin Yllätyslaatikko-kategorian, johon liitän kuvat käsitöistä, joissa on käytetty näitä yllätyslaatikon lankoja. Toivottavasti mahdollisimman suuri osa saa mukavan muodon ja päätyy lämmittämään erilaisia raajoja tai koristamaan myssyjä!