maanantai 20. heinäkuuta 2009

Eka ryöpäivä.

Nukuin yön huonosti, lähinnä kai torkuin. Heräsin kuudelta, mitä en tee IKINÄ. Olen armoton aamutorkku. (heh, meinasin kirjoittaa että aamutorttu, mutta se on ihan eri juttu ja tulee tehtyä useinkin :D) Epätoivoista heräämistä suihkussa jonkun yhtä epätoivoisen energyfresh-saippuan avulla, kahvi tippumaan, kahdelle ruisleivälle keijua, kurkkua, kalkkunaleikettä ja juustoa. Normiaamiainen. Meikkiä naamaan ja edellisiltana valmiiksi valitut vaatteet päälle. Puuttui vain äiti, joka lähtisi saattamaan, oli niin ekaluokkalainen olo.

Olin paikalla klo 8.15. Loman aikana mua jännitti välillä niin, että meinas tulla pissa ja kakka ja oksennus, mutta paikan päällä jotenkin ihmeellisesti rauhoituin. Tää on nyt mun työpaikka. Ei siinä sen kummempaa. Onneksi siellä oli muutto kesken (kerroksesta toiseen remontin takia) ja paikalla olevat ihmiset olivat hekin juuri lomalta palanneita, joten yhtä pihalla oltiin kaikki.

Päivä meni suurimmaksi osaksi tyhjää toimittaessa, mutta koko ajan tuli uutta tietoa talon tavoista ja tehtävistä ja kättelin varmaan sata uutta ihmistä. Tai ei niitä ihan niin monta ollut. Kello neljän jälkeen olin niin väsynyt ja muistipaikat täynnä, että olisin voinut teleportata itseni suoraan petiin. Ajatustyö ja muistaminen on niin raskasta. =)

Koko illan on väsyttänyt ihan sikana, mutta on kyllä kiva, kun sain töitä. Olen kuullut, että siitä saa rahaa ja se on kiva juttu se. Olisipa mainiota myös se, jos uusi työpaikka osoittautuisi ajan mittaan yhtä kivaksi, rennoksi ja viihtyisäksi kuin miltä se tänään tuntui. Niin, ja minä palkkani arvoiseksi työntekijäksi.

Nyt tää pieni ja vielä aika avuton työläinen vihdoin menee sinne peiton alle. Ensin pätkä Mary Higgings Clarkia ja sitten valot sammuksiin ja toivottavasti enemmän unta nuppiin kuin viime yönä. =)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Pukamalääkettä.

Vaihdoin blogimallia. Entinen oli visuaalisesti enemmän mieleeni, mutta kuvien kanssa räplääminen alkoi risoa. Tykkään, kun kuvissa on kehykset ja vanhaan ne piti askarrella-paskarrella jokaiseen kuvaan käsin kuvankäsittelyllä. Nyt kehykset tulee tähänkin automaagisesti, jee! Ainoo vaan, että vanhempien postauksien kuvissa on nyt tuplakehykset. No, ihan sama, eihän niitä juttuja kukaan enää lue.

En ihan tarkkaan tiedä, miksi valitsin taustaväriksi keltaisen. Se ei millään muotoa ole lempivärini. Ainoa keltainen vaatteeni on treenipaitani, joka on kanarialinnun keltainen. Tulipa siis mieleeni googlata, mitä esim. väriterapia sanoisi valinnastani. Tämän luettuani keltainen tuntuukin aivan passelilta blogivärivalinnalta:

"Iloinen aurinkoväri, joka elvyttää henkisiä ja älyllisiä kykyjämme, vahvistaa myös muistia ja oppimiskykyä. Solar Plexus on sisäinen aurinkomme, sen kautta säteilemme valoa, lämpöä ja energiaa itseemme ja muihin ihmisiin. Säätelee myös sitä, miten sulatamme tunteitamme ja muita eteentulevia asioita. Keltaisen käyttö auttaa purkamaan pelkojamme ja vanhaa tunnekuormaanne. Hallitsee hermojärjestelmää ja ruuansulatusprosessejamme, joten erinomainen kaikenlaisten vatsavaivojen hoidossa. Poistaa jätteitä maksasta ja suolistosta ja siten puhdistaa koko kehoamme kuona-aineista. Liiallinen keltainen voi aiheuttaa itsekkyyttä ja ylianalysointia tunteiden kustannuksella."

Toinen linkki kertoi keltaisesta näin:

"Keltainen vahvistaa hermoratoja. Se parantaa keskittymiskykyä ja selvittää ajatukset. Keltaisella hoidetaan vatsavaivoja, ruoansulatushäiriöitä, ihottumaa, lepraa, peräpukamia...
Keltaisella sanotaan olevan puhdistava vaikutus munuaisiin, maksaan, haimaan ja suolistoon: se johtaa kuona-aineet pois kehosta.
Keltaisella voidaan myös lisätä energiaa ja lisätä stressinsietokykyä.
Tutkimuksissa on paljastunut, että keltaiseksi, oranssiksi tai punaiseksi maalatut luokkahuoneet stimuloivat oppilaita.

Vauvat itkevät useammin kirkkaankeltaisissa huoneissa kuin muissa ja puolisot riitelevät enemmän keltaiseksi maalatuissa huoneissa. Sen sijaan vaalea keltainen on rauhoittava väri.

Keltainen ohjailee kolmatta chakraa, (solar plexus, hermojärjestelmän aivot). Siihen liittyvät mm. maksan ja pernan ongelmat.
Keltainen hieroo älynystyröitä, vahvistaa järkeä ja hermostoa.
Keltaisen kaipuu saattaa kertoa mm. työuupumuksesta.
Keltaisen inho viestii itsetunnon puutteesta ja itsensä aliarvioimisesta."


Keltaisen värin puute elämässäni on siis mitä ilmeisimmin viestinyt huonosta itsetunnosta ja itseni aliarvioimisesta. Lisäksi maksani on riekaleina ja peräpukamat ovat ja pysyvät. Kärsin työuupumuksesta, vaikka ensimmäinen työpäiväni on vasta huomenna, mutta onneksi älyni alkaa elpyä ja energiani lisääntyy. Te, rakkaat lukijat, saatatte muuttua itsekkäiksi ylianalysaattoreiksi, mutta kehonne ovat kuonattomia, älynystyrät ja pernat on tikissä ja energiaakin on vaikka muille jakaa. =)


sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Mutkumutku.

Pari päivää sitten julistin ainakin kahdelle taholle, että olen aivan ehdottomassa langanostolakossa. Mulla on lankaa aivan hurjat määrät ja ongelmana on lankojen säilytys. Niitä on siellä täällä joka paikassa laatikoissa ja pusseissa ja koreissa, Miehellä menee niihin hermot ja niin alkaa mennä kohta mullakin.

Ja sitten lähi-Prismassa oli haalistunen Sigurdin väristä Rose Mohairia 1,50e/kerä, joten.. Seli seli ja niinku mutku. Viime viikolla näin telkkarissa kivan mohair(?)hihattimen, jollaisen pystyisin itsekin ehkä tekemään ja uusin Novitan lehti oli juuri tullut ja siinä oli Rose Mohairista kivoja juttuja ja enhän minä osannut olla ostamatta muutamaa kerää. Väri on oikeasti aavistuksen tummempi kuin kuvassa. Jospa näistä saisin tehtyä hartioille jonkun lämmikkeen syysilloiksi. Mutta NYT en enää osta mitään. =)

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Nakupellen pelastus.

Ennen Itä-Suomeen lähtöä piti käydä hoitamassa oma kirpparipöytä kuntoon ja sillä reissulla mukaan tarttui tuliainen pienelle sukulaistytölle, ihka oikea barbie! Oli pakko ostaa, kun hintakin oli niin kohdallaan, 1,50e. Tukka sillä oli aivan tuhannen takussa eikä vaatteita lainkaan, mutta ehkä kaunokainen olisi vielä pelastettavissa?

Alkutilanne oli tämä:


TiiQ'in ohjeita muistellen (ja luultavasti mukaellen) tein barbielle hiussalongin: melkein kiehuvan kuumaa vettä vanhalle, syvälle mökkilautaselle, barbien pää sinne ja ei muuta kun selvittämään. Avuksi otin Sorsakosken haarukan, joka olikin aivan mainio kampa sotkun selvittämiseen. Pahimpien sotkujen selvittyä otin välillä tukan pois soppalautaselta ja selvittelin kuontaloa pöydän päällä: suihkin barbitukkaan suihkutettavaa ihmishiusten hoitoainetta ja selvittelin haarukalla sotkuja auki.

Lopputulos on tässä. Ei huono, vaikka voisi kai olla parempikin. Minulle riitti ihme, että tukkaa pystyi jopa kampaamaan harvalla kammalla, kun lähtötilanteessa läpi ei olisi mennyt yksikään piikki mistään kohtaa.

Tukka oli laitettu, seuraavaksi operaatio vaatetus. Tähän siniseen mekkoon tuli vielä pieni kukkanen yläreunaan oikean tissin kohdalle ja isompi alareunaan vasempaan helmaan. Lopullisesta mekosta en muistanut kuvaa ottaa, harmi. Melko upea design-luomus kuitenkin. ;)

Mummon ompelulaatikosta löytyi pieni nyssäkkä ruskeaa puuvillalankaa, josta tuli halterneck-mekko, jossa on hiukan pussimainen helma. Jos olisin Heidi Klumin mitoissa, haluaisin tämän ylleni. =) Mieli teki miettiä tuohon joku kiva (musta?) yksityiskohta, mutta ei ollut aikaa keskittyä ajatustyöhön. Yksinkertaisuus olkoon tällä kertaa kaunista.

Kiitos Barbielle, joka jaksoi mukisematta kaikki sovitukset ja tukankiskomiset. Barbie on eilen päässyt uuden omistajansa hellään huomaan ja saa joskus ehkä lisää vaatteita, onhan mulla itselläni vielä sovitusnukke. Sen tukka kaipaa selvitystä vielä kipeämmin, mutta sen urakan otan sitten seuraavalla kesälomalla. =)

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ristiin pistä.

Löysin Matleenan blogin kautta arvonnan, jossa voi voittaa ristipistokirjan. Pakko oli osallistua, olen nimittäin kerran tehnyt ristipistoja. Joskus hyvin kauan sitten (v. 1993-94?) kun en neulomisesta tai virkkaamisesta ollut yhtään kiinnostunut, tein kaksi pientä pyöreää ristipistotaulua (halkaisija n. 5 cm). Toiseen tuli perhonen ja toiseen leppäkerttu. Leppis oli huomattavasti helpompi, siinä ei ollut kuin punaista ja mustaa, ja ehkä vähän valkoista. Perhosessa oli ainakin kuutta eri väriä ja ohjetta piti tihrustaa ihan urakalla, että pysyi kärryillä. Mutta hienot niistä tuli. En tiedä missä ovat nyt, ehkä jossain kotona-kotona varaston kätköissä.

Sen verran kivaa ristiin pistely oli, että olisin halunnut tehdä sitä lisää. En vain löytänyt kaupoista sopivia töitä, kaikki oli liian suuria tai monimutkaisia malleja ja sitäpaitsi ne maksoikin ihan hitosti. Hyvin alkanut harrastus tyssäsi siihen. Tein kuitenkin vielä yhden työn, jonka ideoin aivan itse. Seurustelin oikeustieteen opiskelijan kanssa, ja tein hänelle synttärilahjaksi pyyhkeen. Ostin viininpunaista froteeta ja aida-kangasta, suunnittelin ruutupaperille pykälän merkin ja kirjoin sen ristipistoilla pyyhkeen kulmaan. Siihen maailman aikaan kai kuvittelin, että oikislaiset ovat pohjattoman ylpeitä opiskelupaikastaan ja haluavat tiedottaa siitä muille kaikin tavoin. Että tosi hyvä idea, että pyyhe kertoo, mikä olet miehiäsi. Näin jälkikäteen lähinnä hävettää, aika dorka lahja.

Ristipistotöitä voisin vieläkin tehdä, tykkäänhän mä tehdä palapelejäkin. Samalla tavalla niistä pikkuhiljaa muodostuu lopullinen kuva. En tosin keksi, missä niitä ristipistojani käyttäisin, mutta kai sitä johonkin... kirjanmerkiksi? Ja töiden pitäisi olla aika pieniä, koska kyllästyn ikuisuustöihin, joista ei meinaa tulla valmista ikinä. Toiveikkaana siis osallistuin tuohon kirja-arvontaan, jospa vaikka lykästäis? =)

Ja kertauksena vielä, ristipistokirja-arvontaan voi osallistua 19.7. saakka täällä, jos joku muukin haluaa heittää arpansa peliin! =)