keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Voi että iik!
Voi että! Huomenna tuo pörhelöinen on meillä, omassa uudessa kodissa! Eikä elämä ole enää entisensä - ei meidän eikä koiran. =)
lauantai 15. toukokuuta 2010
Matkalla.
Pääsin viime viikolla työmatkalle. Ke-aamuna ihan liian aikainen lento Brysseliin, koko päivä siellä, illalla lento Espanjaan Bilbaoon, suoraan hotelliin ja nukkumaan, torstaina koko ajan joko tien päällä pikkubussissa tai tehtaissa, hotelliin vasta illalla ja pe-aamuna todella aikainen lähtö kohti kotia.
Ikävä kyllä reissu oli 100% työmatka, vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Brysselissä aika meni raitiovaunuajelulla ja aivan saakelin isoon ratikkavarikkoon tutustuessa (nyt tiedän mm. miltä raitiovaunu näyttää ala- ja yläpuolelta) ja Bilbaossa kaikkien pikkuinsinöörien päiväunissa eli ratikkatehtaissa. Vain torstai-iltana ehdittiin korttelin päähän hotellista pieneen kuppilaan, jossa oli mahdollisuus hengittää Baskimaata ja tuntea olevansa melkein lomalla. Punaviiniä ja pintxoksia: reissun paras hetki!
En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään Espanjasta aivan valtavasti! Kielestä, ihmisistä kaikkine omituisuuksineen, ruuasta, juomasta.. En osaa espanjaa kovinkaan hyvin, alkeiskurssin olen joskus käynyt, mutta sitä pientäkin taitoa yritin pitää yllä ja oikein kunniakkaasti hoidin baariasioinnin muidenkin puolesta. =) Toivoin kovasti uutta tuhkapilveä, joka olisi estänyt lentoliikenteen - oisin kovin mieluusti jäänyt Bilbaoon vielä pariksi päiväksi.
Tuliaisiakaan en ehtinyt juuri ostaa, Mies sai lentokentältä six-päckin Höökyä, mä vähän kosmetiikkaa ja nämä vähiten tärähtäneet kuvat, joista välittyy matkafiilikset loistavasti.
Ikävä kyllä reissu oli 100% työmatka, vapaa-aikaa ei ollut yhtään. Brysselissä aika meni raitiovaunuajelulla ja aivan saakelin isoon ratikkavarikkoon tutustuessa (nyt tiedän mm. miltä raitiovaunu näyttää ala- ja yläpuolelta) ja Bilbaossa kaikkien pikkuinsinöörien päiväunissa eli ratikkatehtaissa. Vain torstai-iltana ehdittiin korttelin päähän hotellista pieneen kuppilaan, jossa oli mahdollisuus hengittää Baskimaata ja tuntea olevansa melkein lomalla. Punaviiniä ja pintxoksia: reissun paras hetki!
En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään Espanjasta aivan valtavasti! Kielestä, ihmisistä kaikkine omituisuuksineen, ruuasta, juomasta.. En osaa espanjaa kovinkaan hyvin, alkeiskurssin olen joskus käynyt, mutta sitä pientäkin taitoa yritin pitää yllä ja oikein kunniakkaasti hoidin baariasioinnin muidenkin puolesta. =) Toivoin kovasti uutta tuhkapilveä, joka olisi estänyt lentoliikenteen - oisin kovin mieluusti jäänyt Bilbaoon vielä pariksi päiväksi.
Tuliaisiakaan en ehtinyt juuri ostaa, Mies sai lentokentältä six-päckin Höökyä, mä vähän kosmetiikkaa ja nämä vähiten tärähtäneet kuvat, joista välittyy matkafiilikset loistavasti.
Tässä on ratikoita. Keskellä vanha, vasemmalla vähän uudempi ja oikealla uusin, jossa on nahkapenkit. Toiseksi uusin on uudelleenmaalattu mätsäämään uusien väritystä. Eikö olekin mielenkiintoista?
Aamulla matkalla Bilbaosta Irúnin kaupunkiin. Pikkubussista käsin ei parhaalla tahdollakaan pystynyt ikuistamaan sellaisina kuin ne näkee paikan päällä. Tai sitten mulla on vain pska kamera. Maisemia katsellessani mietin, että katsookohan paikalliset ympärilleen ollenkaan? Onko ne vaan että "ai, tuo vanha mäennyppylä tuossa". Musta oli ihanaa katsoa vuorimaisemia, rinteillä laiduntavia lampaita ja lehmiä ja vehreyttä ja koivuja, jotka olivat jo täydessä lehdessä.
Bilbaon Guggenheim-museo ja paras otokseni siitä. =) Rakennus on todella vaikuttavan näköinen, olisin ehdottomasti halunnut käydä ihailemassa sitä lähempää sekä sisältä että ulkoa. Rakennuksen pinta on titaania, jota kuulemma sai edulliseen hintaan venäläisiltä. Venäläiset olivat varanneet sen sukellusveneisiin, joita ei sitten rakennettukaan ja hiivatin kallista titaania lojui nurkissa. Bad for them, good for Guggenheim. =)
Bilbaon Guggenheim-museo ja paras otokseni siitä. =) Rakennus on todella vaikuttavan näköinen, olisin ehdottomasti halunnut käydä ihailemassa sitä lähempää sekä sisältä että ulkoa. Rakennuksen pinta on titaania, jota kuulemma sai edulliseen hintaan venäläisiltä. Venäläiset olivat varanneet sen sukellusveneisiin, joita ei sitten rakennettukaan ja hiivatin kallista titaania lojui nurkissa. Bad for them, good for Guggenheim. =)
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Pitkästä aikaa.
En olisi ikinä arvannut, että bloggaaminen katkeaa kuin seinään heti työpaikan löydyttyä. Niin vain kävi. Töissä istun tietokoneen ääressä suurimman osan päivästä, eikä sen jälkeen enää kotona huvita juuri konetta aukoa. Lisäksi otan työni luultavasti liian vakavasti, sillä olen duunipäivän jälkeen aivan poikki eikä virtaa riitä mihinkään. Niinpä viikonloputkin menee lähinnä viikosta toipuessa ja tulevasta työviikosta stressatessa.
Olen unohtanut rentoutumisen taidon. Töitä on paljon, hyvin pieni osa niistä osuu mukavuusalueelleni, jolla tiedän, mitä asialle teen ja tiedän sen edes jotenkuten hallitsevani. Loput noin 95 % tehtävistä menee aika pitkälti epämukavuusalueella, jolla olen todella epävarma. En tiedä asioista läheskään tarpeeksi, koska ei ole kokemusta enkä valitettavasti muista ulkoa kaikkea opiskelemaani, saamieni tehtävien taustatiedot ovat usein riittämättömiä tai muuten epäselviä, en tiedä mitä minulta odotetaan tai minkä tasoista työtä minulta odotetaan jne. Ja jos kysyn tuosta työn laadusta, niin enemmän tai vähemmän vitsinä siihen vastataan, että "no täydellistä tietenkin", mikä on aivan saakelin ihana vastaus tällaiselle jo valmiiks täydellisyyden tavoittelusta kärsivälle perfektionistille, joka muutenkin turhautuu, kun ei pysty lähellekään siihen, mitä haluaisin ja mihin minulla olisi edellytykset, jos homma olisi hanskassa. Suurimmaksi osaksi luon kai itse oman stressini ja vaadin itseltäni liikaa, mutta on vaikeaa löysätä, kun luonto on mikä on. Olen silti joskus töissä onnistunutkin, pari kertaa jopa niin että joku muukin on sen huomannut. Silloin on kieltämättä hymyilyttänyt ja tuntunut siltä, että ehkä mä tässä kaikesta huolimatta jotenkuten pärjään. =)
Toinen blogiprojektini (Pallonkutistaja) tyssäsi sekin, samasta syystä. Mutta se siitä blogihiljaisuuden selityksestä. Käsitöitä olen tehnyt ja kokkaillut antaumuksella blogihiljaisuudesta huolimatta. Pipoja ja myssyjä on syntynyt vaihtelevalla tahdilla ja kuviakin olen niistä melkein kaikista ottanut. Täytyy joskus pistää niitä tänne näytille, jos joku niistä vaikka inspiroituisi.
Mistä tulikin mieleeni, että olen todella iloisesti yllättynyt Twister-piponi suosiosta! Kiitos kaikille, jotka olette sitä kommentoineet! Ensimmäinen ihan omasta päästä veistetty ohje ja heti tuli ihan käyttökelpoinen! =)
Pallonkutistajaan liittyen voisin sanoa sen verran, että painonpudotuksen suhteen en ole stressannut. Viitisen kiloa on lähtenyt ja mm. ne farkut, mitkä ei lähellekään menny viime keväänä päälle, mahtuvat nyt! =) Olin niitä jo kirpparille viemässä, kun huvikseni kokeilin jalkaan ja VAUUU, enhän mä näitä sinne vie! :D Nyt on taas ryhtikausi menossa, tarkoitus olisi kuun lopussa painaa 3kg vähemmän, mutta vähän heikkoa on ollut menestys viime aikoina, kun oli vappua ja työmatkaa ja viikonloput menee aina jotenkin plörinäksi. Pitäis liikkua enemmän, mutta eiköhän se puoli kohtapuoliin korjaannu...
Elämääni kuuluu sen verran uutta, että Mies ja minä olemme nyt asuntovelallisia. Muutimme kerrostalovuokrakaksiostamme noin 1,5 km päähän rivitalokolmioon. Vuokrasopparimme kielsi lemmikit asunnossa, joten nyt voidaan se kauan kaivattu koirakin hankkia! Kuten blogin alareunassa olen todennut, haaveissa on ollut rescue-koira. Olen kauan katsellut koiria Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilta, ja syksyllä kuulin ystävältäni toisesta vastaavasta organisaatiosta eli Espanjan kulkukoirat ry:stä, jonka kautta hän oli hankkinut koiran ja josta hänellä oli vain positiivista sanottavaa. Aloin siis katsella koiria myös sieltä, ja kun asuntomme kaupantekotilaisuudessa selvisi, että kiinteistövälittäjämme on aktiivinen vapaaehtoistyöläinen juuri tuossa organisaatiossa, alkoi tuntua siltä, että eiköhän se koira tosiaan Espanjasta tule.. =)
Ja niin koko kevään aktiivisen etsimisen jälkeen löysin heidän sivuiltaan meille sopivalta vaikuttavan koiran, otin yhteyttä yhdistykseen ja niin asiat sitten etenivät, että suloinen ja kiltti Pipiola pääsee omaan kotiin jo tämän kuun lopussa!! Pipiola on löydetty pellolta hylättynä ja nälissään, ja on kuulemma mahdottoman suloinen, leikkisä ja todella ihmisrakas, kiltti ja kuuliaisen oloinen, nuori (8-9kk) tyttö. Uskon että "Piippola" viihtyy meillä loistavasti ja siitä tulee meille hyvin rakas perheenjäsen. =) Ja ihanaa, kun mä saan itelleni pakkolenkittäjän, eiköhän siinä kilotkin pikkuhiljaa karise, kun käy kävelylenkeillä nolla kertaa viikossa sijasta parhaimmillaan 21 kertaa. =) Ja koiran kanssa puuhatessa ja sen touhuja katsellessa lähtee kyllä työasiat pois mielestä. Ehkä mäkin alan lopulta muistuttaa lemmikkiäni ja musta tulee leikkisä ja iloinen? =) Ja toivottavasti "Piippolakin" oppii jotain multa, esim. että vieraita ei haukuta eikä pissalla käydä missä sattuu. ;)
Eipä tässä kai sitten muuta. Fipoista yritän laittaa kuvia, kunhan taas saan aikaiseksi. Ja olisi kiva yrittää repiä aikaa blogille edes pari tuntia viikosta, kirjoittaminen on kuitenkin ihan kivaa hommaa. :)
Olen unohtanut rentoutumisen taidon. Töitä on paljon, hyvin pieni osa niistä osuu mukavuusalueelleni, jolla tiedän, mitä asialle teen ja tiedän sen edes jotenkuten hallitsevani. Loput noin 95 % tehtävistä menee aika pitkälti epämukavuusalueella, jolla olen todella epävarma. En tiedä asioista läheskään tarpeeksi, koska ei ole kokemusta enkä valitettavasti muista ulkoa kaikkea opiskelemaani, saamieni tehtävien taustatiedot ovat usein riittämättömiä tai muuten epäselviä, en tiedä mitä minulta odotetaan tai minkä tasoista työtä minulta odotetaan jne. Ja jos kysyn tuosta työn laadusta, niin enemmän tai vähemmän vitsinä siihen vastataan, että "no täydellistä tietenkin", mikä on aivan saakelin ihana vastaus tällaiselle jo valmiiks täydellisyyden tavoittelusta kärsivälle perfektionistille, joka muutenkin turhautuu, kun ei pysty lähellekään siihen, mitä haluaisin ja mihin minulla olisi edellytykset, jos homma olisi hanskassa. Suurimmaksi osaksi luon kai itse oman stressini ja vaadin itseltäni liikaa, mutta on vaikeaa löysätä, kun luonto on mikä on. Olen silti joskus töissä onnistunutkin, pari kertaa jopa niin että joku muukin on sen huomannut. Silloin on kieltämättä hymyilyttänyt ja tuntunut siltä, että ehkä mä tässä kaikesta huolimatta jotenkuten pärjään. =)
Toinen blogiprojektini (Pallonkutistaja) tyssäsi sekin, samasta syystä. Mutta se siitä blogihiljaisuuden selityksestä. Käsitöitä olen tehnyt ja kokkaillut antaumuksella blogihiljaisuudesta huolimatta. Pipoja ja myssyjä on syntynyt vaihtelevalla tahdilla ja kuviakin olen niistä melkein kaikista ottanut. Täytyy joskus pistää niitä tänne näytille, jos joku niistä vaikka inspiroituisi.
Mistä tulikin mieleeni, että olen todella iloisesti yllättynyt Twister-piponi suosiosta! Kiitos kaikille, jotka olette sitä kommentoineet! Ensimmäinen ihan omasta päästä veistetty ohje ja heti tuli ihan käyttökelpoinen! =)
Pallonkutistajaan liittyen voisin sanoa sen verran, että painonpudotuksen suhteen en ole stressannut. Viitisen kiloa on lähtenyt ja mm. ne farkut, mitkä ei lähellekään menny viime keväänä päälle, mahtuvat nyt! =) Olin niitä jo kirpparille viemässä, kun huvikseni kokeilin jalkaan ja VAUUU, enhän mä näitä sinne vie! :D Nyt on taas ryhtikausi menossa, tarkoitus olisi kuun lopussa painaa 3kg vähemmän, mutta vähän heikkoa on ollut menestys viime aikoina, kun oli vappua ja työmatkaa ja viikonloput menee aina jotenkin plörinäksi. Pitäis liikkua enemmän, mutta eiköhän se puoli kohtapuoliin korjaannu...
Elämääni kuuluu sen verran uutta, että Mies ja minä olemme nyt asuntovelallisia. Muutimme kerrostalovuokrakaksiostamme noin 1,5 km päähän rivitalokolmioon. Vuokrasopparimme kielsi lemmikit asunnossa, joten nyt voidaan se kauan kaivattu koirakin hankkia! Kuten blogin alareunassa olen todennut, haaveissa on ollut rescue-koira. Olen kauan katsellut koiria Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilta, ja syksyllä kuulin ystävältäni toisesta vastaavasta organisaatiosta eli Espanjan kulkukoirat ry:stä, jonka kautta hän oli hankkinut koiran ja josta hänellä oli vain positiivista sanottavaa. Aloin siis katsella koiria myös sieltä, ja kun asuntomme kaupantekotilaisuudessa selvisi, että kiinteistövälittäjämme on aktiivinen vapaaehtoistyöläinen juuri tuossa organisaatiossa, alkoi tuntua siltä, että eiköhän se koira tosiaan Espanjasta tule.. =)
Ja niin koko kevään aktiivisen etsimisen jälkeen löysin heidän sivuiltaan meille sopivalta vaikuttavan koiran, otin yhteyttä yhdistykseen ja niin asiat sitten etenivät, että suloinen ja kiltti Pipiola pääsee omaan kotiin jo tämän kuun lopussa!! Pipiola on löydetty pellolta hylättynä ja nälissään, ja on kuulemma mahdottoman suloinen, leikkisä ja todella ihmisrakas, kiltti ja kuuliaisen oloinen, nuori (8-9kk) tyttö. Uskon että "Piippola" viihtyy meillä loistavasti ja siitä tulee meille hyvin rakas perheenjäsen. =) Ja ihanaa, kun mä saan itelleni pakkolenkittäjän, eiköhän siinä kilotkin pikkuhiljaa karise, kun käy kävelylenkeillä nolla kertaa viikossa sijasta parhaimmillaan 21 kertaa. =) Ja koiran kanssa puuhatessa ja sen touhuja katsellessa lähtee kyllä työasiat pois mielestä. Ehkä mäkin alan lopulta muistuttaa lemmikkiäni ja musta tulee leikkisä ja iloinen? =) Ja toivottavasti "Piippolakin" oppii jotain multa, esim. että vieraita ei haukuta eikä pissalla käydä missä sattuu. ;)
Eipä tässä kai sitten muuta. Fipoista yritän laittaa kuvia, kunhan taas saan aikaiseksi. Ja olisi kiva yrittää repiä aikaa blogille edes pari tuntia viikosta, kirjoittaminen on kuitenkin ihan kivaa hommaa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)