Eka ryöpäivä.

Nukuin yön huonosti, lähinnä kai torkuin. Heräsin kuudelta, mitä en tee IKINÄ. Olen armoton aamutorkku. (heh, meinasin kirjoittaa että aamutorttu, mutta se on ihan eri juttu ja tulee tehtyä useinkin :D) Epätoivoista heräämistä suihkussa jonkun yhtä epätoivoisen energyfresh-saippuan avulla, kahvi tippumaan, kahdelle ruisleivälle keijua, kurkkua, kalkkunaleikettä ja juustoa. Normiaamiainen. Meikkiä naamaan ja edellisiltana valmiiksi valitut vaatteet päälle. Puuttui vain äiti, joka lähtisi saattamaan, oli niin ekaluokkalainen olo.

Olin paikalla klo 8.15. Loman aikana mua jännitti välillä niin, että meinas tulla pissa ja kakka ja oksennus, mutta paikan päällä jotenkin ihmeellisesti rauhoituin. Tää on nyt mun työpaikka. Ei siinä sen kummempaa. Onneksi siellä oli muutto kesken (kerroksesta toiseen remontin takia) ja paikalla olevat ihmiset olivat hekin juuri lomalta palanneita, joten yhtä pihalla oltiin kaikki.

Päivä meni suurimmaksi osaksi tyhjää toimittaessa, mutta koko ajan tuli uutta tietoa talon tavoista ja tehtävistä ja kättelin varmaan sata uutta ihmistä. Tai ei niitä ihan niin monta ollut. Kello neljän jälkeen olin niin väsynyt ja muistipaikat täynnä, että olisin voinut teleportata itseni suoraan petiin. Ajatustyö ja muistaminen on niin raskasta. =)

Koko illan on väsyttänyt ihan sikana, mutta on kyllä kiva, kun sain töitä. Olen kuullut, että siitä saa rahaa ja se on kiva juttu se. Olisipa mainiota myös se, jos uusi työpaikka osoittautuisi ajan mittaan yhtä kivaksi, rennoksi ja viihtyisäksi kuin miltä se tänään tuntui. Niin, ja minä palkkani arvoiseksi työntekijäksi.

Nyt tää pieni ja vielä aika avuton työläinen vihdoin menee sinne peiton alle. Ensin pätkä Mary Higgings Clarkia ja sitten valot sammuksiin ja toivottavasti enemmän unta nuppiin kuin viime yönä. =)

Pukamalääkettä.

Vaihdoin blogimallia. Entinen oli visuaalisesti enemmän mieleeni, mutta kuvien kanssa räplääminen alkoi risoa. Tykkään, kun kuvissa on kehykset ja vanhaan ne piti askarrella-paskarrella jokaiseen kuvaan käsin kuvankäsittelyllä. Nyt kehykset tulee tähänkin automaagisesti, jee! Ainoo vaan, että vanhempien postauksien kuvissa on nyt tuplakehykset. No, ihan sama, eihän niitä juttuja kukaan enää lue.

En ihan tarkkaan tiedä, miksi valitsin taustaväriksi keltaisen. Se ei millään muotoa ole lempivärini. Ainoa keltainen vaatteeni on treenipaitani, joka on kanarialinnun keltainen. Tulipa siis mieleeni googlata, mitä esim. väriterapia sanoisi valinnastani. Tämän luettuani keltainen tuntuukin aivan passelilta blogivärivalinnalta:

"Iloinen aurinkoväri, joka elvyttää henkisiä ja älyllisiä kykyjämme, vahvistaa myös muistia ja oppimiskykyä. Solar Plexus on sisäinen aurinkomme, sen kautta säteilemme valoa, lämpöä ja energiaa itseemme ja muihin ihmisiin. Säätelee myös sitä, miten sulatamme tunteitamme ja muita eteentulevia asioita. Keltaisen käyttö auttaa purkamaan pelkojamme ja vanhaa tunnekuormaanne. Hallitsee hermojärjestelmää ja ruuansulatusprosessejamme, joten erinomainen kaikenlaisten vatsavaivojen hoidossa. Poistaa jätteitä maksasta ja suolistosta ja siten puhdistaa koko kehoamme kuona-aineista. Liiallinen keltainen voi aiheuttaa itsekkyyttä ja ylianalysointia tunteiden kustannuksella."

Toinen linkki kertoi keltaisesta näin:

"Keltainen vahvistaa hermoratoja. Se parantaa keskittymiskykyä ja selvittää ajatukset. Keltaisella hoidetaan vatsavaivoja, ruoansulatushäiriöitä, ihottumaa, lepraa, peräpukamia...
Keltaisella sanotaan olevan puhdistava vaikutus munuaisiin, maksaan, haimaan ja suolistoon: se johtaa kuona-aineet pois kehosta.
Keltaisella voidaan myös lisätä energiaa ja lisätä stressinsietokykyä.
Tutkimuksissa on paljastunut, että keltaiseksi, oranssiksi tai punaiseksi maalatut luokkahuoneet stimuloivat oppilaita.

Vauvat itkevät useammin kirkkaankeltaisissa huoneissa kuin muissa ja puolisot riitelevät enemmän keltaiseksi maalatuissa huoneissa. Sen sijaan vaalea keltainen on rauhoittava väri.

Keltainen ohjailee kolmatta chakraa, (solar plexus, hermojärjestelmän aivot). Siihen liittyvät mm. maksan ja pernan ongelmat.
Keltainen hieroo älynystyröitä, vahvistaa järkeä ja hermostoa.
Keltaisen kaipuu saattaa kertoa mm. työuupumuksesta.
Keltaisen inho viestii itsetunnon puutteesta ja itsensä aliarvioimisesta."

Keltaisen värin puute elämässäni on siis mitä ilmeisimmin viestinyt huonosta itsetunnosta ja itseni aliarvioimisesta. Lisäksi maksani on riekaleina ja peräpukamat ovat ja pysyvät. Kärsin työuupumuksesta, vaikka ensimmäinen työpäiväni on vasta huomenna, mutta onneksi älyni alkaa elpyä ja energiani lisääntyy. Te, rakkaat lukijat, saatatte muuttua itsekkäiksi ylianalysaattoreiksi, mutta kehonne ovat kuonattomia, älynystyrät ja pernat on tikissä ja energiaakin on vaikka muille jakaa. =)

Mutkumutku.

Pari päivää sitten julistin ainakin kahdelle taholle, että olen aivan ehdottomassa langanostolakossa. Mulla on lankaa aivan hurjat määrät ja ongelmana on lankojen säilytys. Niitä on siellä täällä joka paikassa laatikoissa ja pusseissa ja koreissa, Miehellä menee niihin hermot ja niin alkaa mennä kohta mullakin.

Ja sitten lähi-Prismassa oli haalistunen Sigurdin väristä Rose Mohairia 1,50e/kerä, joten.. Seli seli ja niinku mutku. Viime viikolla näin telkkarissa kivan mohair(?)hihattimen, jollaisen pystyisin itsekin ehkä tekemään ja uusin Novitan lehti oli juuri tullut ja siinä oli Rose Mohairista kivoja juttuja ja enhän minä osannut olla ostamatta muutamaa kerää. Väri on oikeasti aavistuksen tummempi kuin kuvassa. Jospa näistä saisin tehtyä hartioille jonkun lämmikkeen syysilloiksi. Mutta NYT en enää osta mitään. =)

Nakupellen pelastus.

Ennen Itä-Suomeen lähtöä piti käydä hoitamassa oma kirpparipöytä kuntoon ja sillä reissulla mukaan tarttui tuliainen pienelle sukulaistytölle, ihka oikea barbie! Oli pakko ostaa, kun hintakin oli niin kohdallaan, 1,50e. Tukka sillä oli aivan tuhannen takussa eikä vaatteita lainkaan, mutta ehkä kaunokainen olisi vielä pelastettavissa?

Alkutilanne oli tämä:


TiiQ'in ohjeita muistellen (ja luultavasti mukaellen) tein barbielle hiussalongin: melkein kiehuvan kuumaa vettä vanhalle, syvälle mökkilautaselle, barbien pää sinne ja ei muuta kun selvittämään. Avuksi otin Sorsakosken haarukan, joka olikin aivan mainio kampa sotkun selvittämiseen. Pahimpien sotkujen selvittyä otin välillä tukan pois soppalautaselta ja selvittelin kuontaloa pöydän päällä: suihkin barbitukkaan suihkutettavaa ihmishiusten hoitoainetta ja selvittelin haarukalla sotkuja auki.

Lopputulos on tässä. Ei huono, vaikka voisi kai olla parempikin. Minulle riitti ihme, että tukkaa pystyi jopa kampaamaan harvalla kammalla, kun lähtötilanteessa läpi ei olisi mennyt yksikään piikki mistään kohtaa.

Tukka oli laitettu, seuraavaksi operaatio vaatetus. Tähän siniseen mekkoon tuli vielä pieni kukkanen yläreunaan oikean tissin kohdalle ja isompi alareunaan vasempaan helmaan. Lopullisesta mekosta en muistanut kuvaa ottaa, harmi. Melko upea design-luomus kuitenkin. ;)

Mummon ompelulaatikosta löytyi pieni nyssäkkä ruskeaa puuvillalankaa, josta tuli halterneck-mekko, jossa on hiukan pussimainen helma. Jos olisin Heidi Klumin mitoissa, haluaisin tämän ylleni. =) Mieli teki miettiä tuohon joku kiva (musta?) yksityiskohta, mutta ei ollut aikaa keskittyä ajatustyöhön. Yksinkertaisuus olkoon tällä kertaa kaunista.

Kiitos Barbielle, joka jaksoi mukisematta kaikki sovitukset ja tukankiskomiset. Barbie on eilen päässyt uuden omistajansa hellään huomaan ja saa joskus ehkä lisää vaatteita, onhan mulla itselläni vielä sovitusnukke. Sen tukka kaipaa selvitystä vielä kipeämmin, mutta sen urakan otan sitten seuraavalla kesälomalla. =)

Ristiin pistä.

Löysin Matleenan blogin kautta arvonnan, jossa voi voittaa ristipistokirjan. Pakko oli osallistua, olen nimittäin kerran tehnyt ristipistoja. Joskus hyvin kauan sitten (v. 1993-94?) kun en neulomisesta tai virkkaamisesta ollut yhtään kiinnostunut, tein kaksi pientä pyöreää ristipistotaulua (halkaisija n. 5 cm). Toiseen tuli perhonen ja toiseen leppäkerttu. Leppis oli huomattavasti helpompi, siinä ei ollut kuin punaista ja mustaa, ja ehkä vähän valkoista. Perhosessa oli ainakin kuutta eri väriä ja ohjetta piti tihrustaa ihan urakalla, että pysyi kärryillä. Mutta hienot niistä tuli. En tiedä missä ovat nyt, ehkä jossain kotona-kotona varaston kätköissä.

Sen verran kivaa ristiin pistely oli, että olisin halunnut tehdä sitä lisää. En vain löytänyt kaupoista sopivia töitä, kaikki oli liian suuria tai monimutkaisia malleja ja sitäpaitsi ne maksoikin ihan hitosti. Hyvin alkanut harrastus tyssäsi siihen. Tein kuitenkin vielä yhden työn, jonka ideoin aivan itse. Seurustelin oikeustieteen opiskelijan kanssa, ja tein hänelle synttärilahjaksi pyyhkeen. Ostin viininpunaista froteeta ja aida-kangasta, suunnittelin ruutupaperille pykälän merkin ja kirjoin sen ristipistoilla pyyhkeen kulmaan. Siihen maailman aikaan kai kuvittelin, että oikislaiset ovat pohjattoman ylpeitä opiskelupaikastaan ja haluavat tiedottaa siitä muille kaikin tavoin. Että tosi hyvä idea, että pyyhe kertoo, mikä olet miehiäsi. Näin jälkikäteen lähinnä hävettää, aika dorka lahja.

Ristipistotöitä voisin vieläkin tehdä, tykkäänhän mä tehdä palapelejäkin. Samalla tavalla niistä pikkuhiljaa muodostuu lopullinen kuva. En tosin keksi, missä niitä ristipistojani käyttäisin, mutta kai sitä johonkin... kirjanmerkiksi? Ja töiden pitäisi olla aika pieniä, koska kyllästyn ikuisuustöihin, joista ei meinaa tulla valmista ikinä. Toiveikkaana siis osallistuin tuohon kirja-arvontaan, jospa vaikka lykästäis? =)

Ja kertauksena vielä, ristipistokirja-arvontaan voi osallistua 19.7. saakka täällä, jos joku muukin haluaa heittää arpansa peliin! =)

Kulttuurimatkalla.

Viime viikonloppuna kävin kattelemassa suomalaisia rokkenroll-yhteitä eli pändejä. Kahdella miun suosikkiorkesterilla oli esiintymistilaisuudet eli keikit Porvoossa. Ensimmäisestä en tosin nähnyt juuri mitään, kuulin kyllä. Ei sillä etteikö tilaa olisi ollut, hyvät mahdollisuudet olisi ollut jopa eturivin tytöksi. Ne saa aina huomiota, ainakin jos niillä on isot tissit ja miullahan on.

Miusta oli paljon kivempaa istuskella höpöttämässä ja syyä vaikka natsoja.

Happomalli haussa -kisa, osa "Aggrea uimavarusteissa".


Keikan jälkeen lähettiin kattomaan ihan oikeeta bändiä.


Seuraavana päivänä tavikset tahtoi Kivenlahteen..


..jossa neidit löysivät alkoholin.

Oikein miellyttävä reissu oli, kakkaimmat kiitokset kaikille! =)

Reissulöytöjä.

Löysin Savonlinnasta kirpparilta aivan mielettömän ihanan lampunvarjostimen rungon. Eihän tätä voinut vastustaa! Ihana muoto ja koko, halkaisija on melkein 40cm!

Tuon päällystämisessä on vain mielikuvitus rajana! Ensimmäisenä ajattelin pieniä pitsiliinoja (joita jossain tämän tai viime vuoden Suuressa Käsityölehdessä oli käytetty) tai virkattua päällistä, mutta nopeasti alkoi mieleen tulvia myös nappeja, helmiä, paperinarua, tilkkuja, vanhoja ruokailuvälineitä.. Ja tuosta saisi ihanan jalkalampunkin, jos löytyisi sopiva jalka - kirpparilta tietysti. =)

Päällysmateriaalin suhteen mulla ei ollut muita kriteerejä kuin että kaupasta en mitään osta, materiaalien on löydyttävä omista nurkista. Kirpparilta korkeintaan voisin jotain hankkia, jos jotain sopivaa silmään osuu. Ja tällainen siitä tuli, ainakin näin aluksi:

Keskellä oleva ruutuvirkattu osa löytyi kotoakotoa, äiti on sen joskus muinoin virkannut jotain mystistä tarkoitusta varten. Ei enää itsekään muistanut, mitä siitä piti tulla. Mitta oli täydellinen, ompelin vain päädyt yhteen. Ullakolta löytyi puuvillalankaa, josta virkkasin fiilispohjalta pylväillä ja kaksoispylväillä päälliset ylä- ja alapuolelle. Yhdistin punaiset päälliset tähtinauhaan napeilla, jotka ovat peräisin matonkuteiksi päätyneistä paidoista.

Vähän tuo on näköjään vinossa, en jaksanut kuvausta varten sitä täydellisen symmetrisesti asetella. =) Mutta eipä tuo vielä ihan valmiskaan ole: ylhäällä ja alhaalla oleviin aukkoihin virkkaan vielä siistimmät reunukset ja langat pitää päätellä. Ja se vaikein osuus on vielä tulollaan: kuinka saada tuo ihan oikeasti käyttöön.. Vaatii meinaan sitä, että Mies avustaa ja hän ei ole vanhan tavaran ystävä. Ja mitä persoonallisempi, sen pahempi... (ilman minua meillä olis varmaan 100% Ikea-koti.. jaiks.)

Samalta kirpparilta löytyi myös tämä ihana koru. Veikkaan, että tämä on huivikoru, koska takana ei ole neulaa vaan tuommoinen klipsi. Materiaalista en tiedä. Näyttää hopealta, mutta hopealeima puuttuu.

Takana on kirjaimet E.H. Jostain kulmasta katsoessa E:n alin viiva katoaa, joten saattaa olla myös F.H. Tuskin tämä mikään arvoesine on, mutta kaunis korulöytö kuitenkin! Hankintapäivänä koru nökötti paitani neliönmallisessa kaula-aukossa ja välillä siirsin sen koristamaan mustaa puuvillamyssyä. Ajattelin että laittaisin klipsin takaa kulkemaan hopeaketjun, jolloin korua voisi pitää kaulassakin.






Toisella reissulla tein samalta kirppikseltä vaatelöytöjäkin. Oli melkein pakko ostaa jotain kesävaatetta, kun mulla ei ollut mukana juuri mitään ja hellettä pukkas. Mä en ollut uskoa, että mahduin tohon hameeseen! Oli kokoa 38, mutta ah, niin armollista stretchiä ja ehkä mitoitus tuossa oli jotenkin tavallista väljempi.

Näitä voin rehellisesti kutsua löydöiksi, sillä hintaa tämän postauksen aarteilla oli yhteensä noin 1,50e. =)

Hemma bra, borta bäst.

Voi että mä olisin halunnu jäädä Itä-Suomeen. Mutta pakko oli tulla kotiin. :(

Jotain positiivista kotiinpaluussakin sentään: mua odotti täällä yllätys!!! =) Kattokaa, miten ihana kesäkassi! Hihiii! =) Kiitos TiiQ, tää oli aivan mieletön ylläri! Kassi on pelkkää aurinkoa, mä niin tykkään! Ja otin heti käyttöön, se on päässyt jo käymään lähikirppiksellä ja tänään se lähtee kirjastoon! =) Kävin TiiQ'in blogissa kurkkimassa vanhoja juttuja ja aavistin oikein, kassi on tehty purkulangoista! Jee, oikein passeli lahja tällaiselle kierrätyksen kannattajalle! =)




Ja tässä muutamia syitä, miksi viihdyin reissullani:

Voi ny perhana!

Olen Itä-Suomessa syystä, jonka selitin blogitekstissäni, joka katosi bittiavaruuteen! %#!@&#!!!!!

ARGH! Siis niiiiiin ottaa päähän! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on hartaudella kirjoittanut jotain ja sitten se vain katoaa. Tämän Bloggerin pitäisi tallentaa automaattisia luonnoksia, mutta kilin pissit tää mitään tallentanu. Sinne meni kertomus äkkilähdöstäni kohti Itä-Suomea ja kaikesta muustakin, mitä nyt mieleen tuli.

Mutta tässä miniversio. Lukekaa tämä hitaasti, niin juttu vastaa suurinpiirtein kadonnutta alkuperäistä:

Mummoni oli saanut lauantaina sydäninfarktin, josta selvisi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hän oli mennyt todella huonoon kuntoon, joten katsoin parhaaksi lähteä kohti Itä-Suomea ensimmäisellä mahdollisella junalla. Iltapäivään mennessä mummo oli onneksi jo sen verran paremmassa kunnossa, että hänet oli siirretty sydänvalvonnasta tavalliselle vuodeosastolle. Tosi mukavaa oli nähdä mummoa, vaikka hän oli todella väsynyt eikä hän minua aluksi edes muistanut/tunnistanut. Täytyy toivoa, että mummo vielä toipuu, on hän mulle niin rakas.

Sillä aikaa kun mummo nukkui, kulutimme äidin ja tätien kanssa aikaa parilla Savonlinnan kirpputorilla. (Terkkuja muuten Sippuselle, otetaan ne lörtsytreffit sit ens kerralla, kun ehdin tulemistani vähän suunnitellakin!) Löysin itselleni samettifarkut ja yöpaidan, ja tätini lahjoi minua korulla ja lampunvarjostinkehikolla. Viimeksimainitut olivat todellisia löytöjä, odottakaahan, kun näette kuvat! =)

Junamatkalla aloitin virkkaamaan yllätyslaatikon langasta kesäpipoa, jonka sain illemmalla valmiiksi, ja tänään neuloin pikaisen pipopannan Muori Menninkäisen lahjoittamasta nöttösestä. Ikävästä tilanteesta huolimatta maisemanvaihdos ja maalaisilma inspiroi! Ja äidillä on mahtikokoelma vanhoja ja uusia käsityölehtiä ja -kirjoja!

Mutta täällä siis nettipimennossa olen jonkin aikaa. Tai on meillä kotona ikivanha pöytäkone ja modeemiyhteys - voitte ehkä kuvitella, miten herkkua on sen kanssa surffailla. Nyt olen kirjaston koneella ja lähden tästä kohta paikalliselle kirpputorille etsimään.. jotain. =)

Peppiina, pistän sulle risotto-ohjetta heti kun pääsen normaaleihin nettiolosuhteisiin! Sitä ootellessa käy ostamassa kaks pulloa halpaa ja kuivaa valkkaria (esim. Cono Sur Chardonnay) ja paketti risottoriisiä (arborio tai carnaroli). Jos mun reissu venyy, vetäse se toinen valkkari huiviin, niin menee odotteluaika rattosammin. =)

Tunnustus!

Iiks! Mä sain tunnustuksen! Kiitos TiiQ, päiväni pelastaja! =)

Eettistä kuluttamista.

Ostin seesaminsiemeniä, joita ei olekaan kohdeltu ihan miten sattuu.

Uusi blogi.

Täällä en aio valittaa, joten perustin back-to-size-S/M -projektilleni rinnakkaisblogin nimeltään Viimeinen valitusvirsi. Sinne kannattaa mennä, jos haluaa nähdä, miten kitisen ja valitan. Sinne kannattaa mennä myös, jos haluaa seurata menestystarinaa painonpudotuksesta, joka on toteutettu keinoilla, jotka ovat kenen tahansa käytössä eli oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.

Mitta täynnä.

Olen ollut patalaiska liikkuja koko talven ja kevään ajan. Sen sijaan olen kunnostautunut ruuanlaitossa, herkuttelussa ja napostelussa. Tuloksetkin ovat nähtävissä. Pari viikkoa sitten vaaka näytti minun siirtyneen jälleen kerran uudelle kymmenluvulle, vaatekaapista löytyy entistä vähemmän päällepantavaa ja Mies kettuilee, että "oisin ostanu sulle vapuks jotain, mut ei siellä ollu laihanaamareita".. Kiitti ihan hiivatisti. Voishan tän ottaa huumorilla ja todeta, että pitää olla pikkasen pläski. Mutta kun ei pidä eikä taho!!!!!

Tiedän valtavasti ravinnosta ja liikunnasta. Pystyisin pitämään tuntikaupalla luentoja siitä, mitä ja miten olisi hyvä syödä ja miksi. Ja siitä, miten liikunta kannattaisi aloittaa ja miten tuloksia saadaan. Mutta mikä hitto siinä on, että en saa itseäni toimimaan tavalla, jota suosittelisin kelle tahansa muulle?!!!

Mikä avuksi? Olen aina ollut "mie ite" -ihminen, jonka on vaikea pyytää apua keltään yhtään mihinkään. Sitäpaitsi läskin sulattaminen on sellainen juttu, että itse on se suurin työ joka tapauksessa tehtävä. Paitsi jos ois joku juorulehden sponsorijulkku ja lehti maksais rasvaimun. Vähänkö ois siistiä. Ei tarviis ku mennä operaatioon ja sen jälkeen keikistelemään koko kansan nähtäville puolituhmiin, mutta tietenkin tyylikkäisiin ja aistikkaisiin lehtikuviin. (Aistikkaisiin my ass... ai niin, mut sehän niissä just näkyis. Ai juu - sit pitää muistaa sanoa, että "mitään en kadu".)

Mikään lehti ole tarjonnut mulle lohdutusrasvaimua, oman selkärangan lujuus on nähty (lujaa kuin piimä) eikä Miehestä ole ollut tsemppaajaksi, joten viikko sitten päätin antautua markkinavoimille ja ottaa avukseni kaupallisen, maksullisen palvelun. Tavoitteeni on kolmessa kuukaudessa palauttaa itseni terveellisempiin ruokailutapoihin ja löytää liikkumisen ilo. Suotavaa tietysti olisi, että siinä ohessa vaatekokoni pienentyisi edes vähän.

Olen joskus takavuosina toteuttanut ruokaremontin, jossa apunani oli kutri.netistä (jos joku sellaisen muistaa) poimimani ja itse lisätuunailtu excel-pohjainen ruoka- ja liikuntapäiväkirja. Se oli aivan loistava. Nyt mulla on suurinpiirtein samat toiminnot nettipohjaisena versiona, jota voin käyttää missä vain. Syödyn ja kulutetun energian näkeminen mustaa valkoisella motivoi kummasti tekemään parempia valintoja kaupan hyllyllä ja keittiössä.

Kohtuullisen toimivan ja selkeän ruokapäiväkirjan lisäksi palvelun parasta antia on aivan mahtava reseptipankki (pakko käyttää tota!). Mä olen ollut aivan liekeissä uusista resepteistä ja etenkin mahdollisuudesta muokata niitä! Myös omia reseptejä voi loihtia ja nähdä niistäkin kcal-määrät per annos ja energian hh/prot/rasva-jakauma. Jeah! =) Ja kyllä. Olen ruokanörtti.

Tuloksia en viikossa ole saanut, ellei tulokseksi lasketa sitä, että kasvisten ja hedelmien määrä ruokavaliossa on vähintäänkin tuplaantunut. Toinen tulokseksi laskettava saavutus voisi olla orastava halu harrastaa liikuntaa. Kykyä siihen ei tosin ole ollut, kiitos kivuliaan jalkapohjan rasitusvamman (aiheuttajana ei yletön sportti vaan kaksi peräkkäistä päivää ja iltaa ja yötä Tavastialla 8cm koroissa) .

Tämä on harrastusblogi, eikä läskinhäätö ole harrastus. Se on projekti, joka loppuu aikanaan. Olenkin miettinyt rinnakkaisblogin perustamista tälle 3kk:n ruoka- ja elämäntaparemontille. Eihän näitä mun ravinto- ja liikuntajuttuja jaksa täällä erkkikään lukea, kun välillä saatan tilittää kuin ruuneperi jostain leseenpuolikkaasta. Toisen blogin mahdollisuutta miettiessä voisin vaikka lähteä kävellen kauimmaiseen kauppaan. Ostan sieltä kaalin.

Mojovaa soosia.

Jääkaapista löytyi nahistumassa oleva paprika, joten oli hyvä hetki kokeilla jo kauan kokeilulistalla ollutta reseptiä. Idin ja Nnan blogista joskus bongasin tämän mojo-kastikkeen ohjeen, johon tein omia muutoksia osittain tarkoituksella, osittain vahingossa. Erittäin maistuva soosi (joskin olen sitä mieltä, että Kotirouva Porvoosta tekee parempaa).

En ole päässyt aidoille pelipaikoille maistelemaan, millaista mojo-kastikkeen "oikeasti" kuuluisi olla. Suomen-, englannin- ja espanjankielisiä ohjeita netistä selatessani totesin, että ohjeita löytyy yhtä monta kuin on tekijöitäkin.

Lyhyen google-pohjaisen tutkimukseni pohjalta totean, että punaisen mojo-kastikkeen perusainekset ovat vaalea leipä tai manteli, punainen paprika (tuore ja/tai jauhe), valkosipuli (2-12 kynttä), viinietikka, oliiviöljy ja juustokumina plus perusmausteet (suola, pippuri, ehkä myös sokeri). Kuivattua tai tuoretta chiliä oli useissa ohjeissa ja sehän meikäläiselle sopii! =)

Vihreän mojon pohjana käytetään vihreää paprikaa ja/tai tuoretta korianteria tai persiljaa. Mojo verde tehdään useimmiten ilman chiliä, mutta jos potkua tahtoo, chiliksi kannattaa luonnollisesti valita jokin vihreä lajike.

Kastike tehdään yleensä tehosekoittimessa, mutta itse käytin varokaa-halpoja-kopioita-magic-blenderiä, jonka joskus tilasin Hobbarilta. Monissa ohjeissa mainittiin myös hyvän sauvasekoittimen toimivan. Kuva on taattua sinnepäin-ja-räps-laatua, kun oli kiire syömään enkä nälässä malttanut edes kupin reunoja siistiä.. =)

Mojo rojo

50 g manteleita (tai kuivahtanutta vaalean leivän sisustaa)
1 punainen paprika
3 valkosipulinkynttä
1 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
1–2 kpl kuivattua chilipalkoa (laitoin yhden, riitti mainiosti)
1 tl paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
2-3 rkl sitruunamehua
1 tl (?) jeeraa (en mitannut, tömäyttelin suoraan purkista)
suolaa
rouhittua mustapippuria
ripaus sokeria

Tein mojoni näin: Laitoin mantelit (käytin mantelirouhetta) kuppiin ja jauhoin hienoksi jauheeksi. Sen jälkeen lisäsin muut aineet: paprika kuutioina, valkosipulit muutamaan osaan pilkottuna ja chilin murensin. Noin 20 sekunnin hurautus koneella ja se olikin sitten siinä. Tarkistelin makua, muuten passeli, mutta lisäsin hiukan suolaa ja sitruunaa.

Valkosipuli maistui turhankin voimakkaasti, kaksikin kynttä olisi riittänyt, kun olivat niin isoja. Kastike oli hyvää heti valmistuttuaan, mutta mielestäni maku parani, kun kastike oli pari tuntia tekeytynyt.

Mojoa syödänä perinteisesti ryppyperunoiden (papas arrugadas) kanssa, minä tein isoja lohkiksia: potut pituussuuntaan epämääräisiksi lohkoiksi, päälle oliiviöljyä, hienoa merisuolaa ja pippuria myllystä. Uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kääntele paloja kerran paistamisen aikana, jos muistat (minä en). Erinomaista vappuruokaa!

Kevätpörriäinen.

Sellainen oli meidän parvekkeella eilen. Hirmuista surinaa piti, ei raukka löytänyt tietä ulos. Mun oli tarkoitus avata hänelle portti vapauteen heti kun saan edes hiukan puuterikalsareita enemmän ylleni, mutta unohdin koko jutun (ikkunan aukaisun siis, pukeutua muistin).

Pörheä surisija tuli mieleeni vasta myöhemmin illalla, mutta eihän sitä enää missään ollut. Voi ei! Entä jos se pörisi itsensä kuoliaaksi, kun mä hölmö sen unohdin?! Melkein tuli itku (mua itkettää nykyään ihan kaikki). Mutta en mä sitä mistään lattialta löytänyt. Parvekelasituksessa on yksi hiukan suurempi rako, ehkä se oli puskenut itsensä siitä läpi kuin kissat ovien alta. Tai ehkä se oli mönkinyt unille multaa ja kuivia persiljanoksia täynnä olevaan rottinkilaatikkoon, joka esittää viimevuotista yrttimaatani. Oli mukavampaa ajatella niin.

Tänään parvekkeelta kuului surinaa. Mun pörrö!! =) Voi riemua, se oli vieläkin parvekkeella! Ja mullakin vaatteet päällä, joten riensin oikopäätä unenpöpperöisen reppanan avuksi. Parvekelasituksesta reunimmainen lasi sepposen selälleen ja eikun selostamaan kimalaiselle pakenenemisreittiä - ääneen. "No kato siitä nyt oikeelle.. Ei ku EI sinne, ku SINNE!" Viisasta toimintaa. Lievästä kielimuurista huolimatta eksynyt kevätpörriäinen löysi tiensä ulos ja ehdinpä ottaa hänestä muistoksi vielä kuvankin. Hiukan hätääntynyt, mutta suloinen pörhelö. Loppu hyvin, kaikki hyvin. =) Paitsi että nuo ikkunat pitää kyllä pestä.

Olipa kerran ruma kananugetti.

Mut ei oo enää. Kaikki meni.

Ota paketillinen broilerin jauhelihaa, heitä kippoon. Perään yksi kananmuna, vähän korppujauhoja, suolaa ja mieleisiäsi mausteita (itse laitoin noin 1tl Madras Curry -jauhetta). Veivaa käsin tasaiseksi. Onpa tahmeeta. Kuumenna paistinpannussa hiukan öljyä ja paista koepulla. Lisää mausteita/suolaa, jos tarpeen. Tiputtele tahmataikinasta kahden teelusikan avulla kökkäreitä kuumalle pannulle. Kun kökkäre on paistunut toiselta puolelta, käännä ja litistä hiukan. Paista kypsäksi. Varo ylikypsentämästä, ellet halua jäystää kumikanaa.

Dippaa kananugetteja mieleiseesi dippisoosiin ja eikun ääntä kohti.

(Navettakissan niksinurkka tiedottaa lisäksi, että näistä saa mukavia protskupaukkuja, kun laittaa kokonaisen kananmunan sijasta 1-2 valkuaista. Korppujauhot voi halutessaan vaihtaa leseisiin ja leikkiä, että näistä saa myös kuituja.)

On taas kevät.

Nää ei oo kyl Hakaniemen rannasta.
Mut ei se mitään.
Ei oo kukaan tarjonnu mulle salmariakaan.

(Edit. 25.4.2009: Kotikemisti Holopainen korjasi tilanteen ja
oli muuten parasta ikinä! Kiitän kokemuksesta ja ohjeesta.)

Sitruunalaku, terveisiä T-kaupasta ja muita kirpparijalosteita.

Tässä on näitä, mitä en aiemmin saanut tälle meidän tautiselle koneelle, jossa oli kaatumataudin lisäksi niin paha pöpö, että vuoksi operaattorimme sulki nettiyhteyden ja tietysti pääsiäisen aikaan, jolloin pulju oli kiinni. No mutta nyt on kone putsattu noin sataan kertaan, nettiyhteys vaihdettu tuplasti nopeampaan ja voi kun kaikki toimiikin nyt liukkahasti! =)

Tää on ihan sitruunalakua! Langat on kirpparilta, vajaita akryylikeriä sekalaisten lankojen pussista. Materiaalina ei mitään ihkuinta neulottavaa, mutta ihan hauska, ohuehko myssy niistä tuli ja sainpahan vajaat kerät käytettyä.














Pitkän perjantain puhdetta: punaviiniä ja puikoilla aitoa 80-lukua.

Niin ainakin vyötteesä päättelin. Väritys on melko 70-lukulainen, hintalappu viittaa 80-lukuun, joten lanka lienee vuosikymmenten taitteesta...? Oli miten oli, tämä 100% akryyliä oleva ranskalainen Nicole-kerä on tullut T-kauppa Kotikulman hyllystä, käynyt jollain väliomistajalla, josta se päätyi kirpputorille ja sieltä minun käsiini. "Jo oli aikakin", se varmaan mietti, kun puikoille pääsi. Kaverikseen lanka sai niinikään kirpparilta peräisin olevaa harmaata mitälietä, koska pelkäsin, ettei punainen riitä loppuun saakka. Eikä ois riittänytkään. Melkoisen muhkea myssy, joka kaipaa kaverikseen kylmää kevättuulta.

Tämä on mun suosikki, tää on niiiiin aurinko! Nää on just sellaisia lankoja, joita en itse tulisi koskaan kaupasta ostaneeksi, mutta kirpparilla värit suorastaan huusivat nimeäni. Jos olisin Pelle Miljoona tai Mariska, haluaisin tämän itselleni.

Viimeisenä olis tällainen kirpputorilta ostetusta purkulangasta väsätty kauluri, johon harjoittelin mutterineulosta vai mikä sen nimi on. No sellainen pintaneule, mitä oon nähny putkisukissa. Jos ulkoillessa kaulalla ei ole kylmä, mutta viima ottaa korviin, irtokauluksen voi nostaa päähän pannaksi. (Tuunasin tolle päälle silmät, ettei se näyttäis niin munalta.)

Pääsiäisen saldo.

Kuten aiemmin olen todennut, en ole kummoinenkaan jouluihminen. En näköjään ole myöskään pääsiäisihminen. En lähettänyt yhtään korttia, en kasvattanut rairuohoa, en rämpinyt ojissa pajunkissojen takia enkä koristellut kotia tipuilla. En ostanut edes suklaamunia, kuinka häpeällistä.

Pääsiäisruuista tykkään kyllä kovasti. Mämmiä oli pakko saada, se on niin herkkua, vaikka ostinkin vahingossa sitä huonompaa merkkiä. Kermaa ja sokeria päälle, nam. Lammastakin olisi tehnyt mieli, mutta Mies ei sitä halunnut, koska se on niin huonoa lihaa (??!). Kokkasin lammasta pari kertaa ennen pääsiäistä, mutta ei onnistunut paisti eikä pihvi, vaikka miten oli muikeat marinadit ja paistomittarit ja kaikki. Ehkä liha on ollut huonolaatuista (kahdesti?). Todennäköisempi selitys on, että en vain osaa. :( En silti luovuta. Jos pääsiäisen jälkeen löydän lampaanviulua tarjouksessa, otan elukasta revanssin ja näytän Miehelle ja itselleni, että yes I can!

Perinteinen pääsiäislammas loisti poissaolollaan, mutta ei myö nälässä oltu. Tomaatti-mozzarella-basilika -alkupalaan en kyllästy varmaan koskaan. Nytkin nousee vesi kielelle, kun vain ajattelenkin sitä! Pääruuista ei juurikaan ole kuvia, jostain syystä on ollut hinku päästä jo asiaan. Pröystäiltiin taas sisäfileellä, jonka kanssa oli risottoa ja uunijuureksia (joista en saanut kaunista kuvaa millään). Sunnuntaina syötiin vähän kevyemmin: Mies teki ohjeitteni mukaan tomaattikeittoa, johon lisättiin katkarapuja. Todella ihana keitto tuli, mieto, pehmeä ja yrttinen...

Maanantaina loput katkikset pääsivät valkosipulilla ja cayennella maustettuun, kuumaan voin-öljyseokseen ja bruschetaksi. Aah ja ooh.. Pääruuaksi oli lohimedaljonkeja ja ihanan pehmeää sitruunarisottoa, jonka Mies teki tällä ohjeella. Mies oli yllättävän aktiivinen kokkaaja pääsiäisen aikaan, otti kaiken risottovastuun ja keitonkin teki ihan omasta vapaasta tahdostaan. Melkein alan tuntea asemani keittiön kuningattarena uhatuksi.

Rahkapiirakkaa teki mieli niin paljon, että oli pakko tehdä sellainen. Leipäkone pyöräytti ihanan pullataikinan, täytteen sävelsin parin, kolmen erilaisen ohjeen pohjalta ja ah, kun tuli hyvää. Tästä pääsiäisestä ei jäänyt pashan maku suuhun. Harmi, parina edellisenä vuonna olen sitäkin tehnyt muistaakseni tällä ohjeella, joka on perinteistä pashaa vähän kevyempi. Kaikenkaikkiaan mukava pääsiäinen oli, vaikkei sitä erityisemmin vietettykään. Ja se USB-porttikin aukesi! =)