torstai 28. elokuuta 2008

Tästä se lähtee.

Pitkään olen miettinyt oman blogin perustamista ja tässä se nyt on. Upea ja mahtava, eikö? Onhan tässä kohta yksi kuvakin. Olen todella huono päättämään elämän suuria asioita kuten tämän blogin väritystä ja asettelua, joten saatanpa vaihdella ulkoasua jonkin aikaa ihan vain huvikseni.

Yritän olla laittamatta tänne kuvia itsestäni, vaikka todella ihana olenkin. Tarkoituksena on esitellä täällä omien kätteni tuotoksia, jotka ovat vieläpä tekijäänsä loistavampia. (Mikä onkaan terveempää kuin itsensä kehuminen? Ehkä sen lopettaminen.) Ensin mietin tekeväni tästä neule/käsityöblogin, mutta itseni tuntien aiheet kuitenkin rönsyilevät sinne tänne, joten olkoon tämä harrastusblogi. En tosin tunnusta oikeasti harrastavani mitään, mutta luettakoon sellaisiksi asiat, joita on kiva tehdä ihan vain omaksi ja välillä toistenkin iloksi: käsityöt (neulominen ja virkkaaminen, ommella en osaa. KORJAAN: en ole opetellut.), ruuanlaitto ja urheilu. Tai sanotaan mieluummin että liikunta. Tai liikunnan aloittaminen uudelleen. Tai liikunnan uudelleenaloittamisen yrittäminen..

Teen käsitöitä kuten ruokaakin, usein fiilispohjalta ilman ohjetta. Siltä ne vähän kyllä näyttävätkin - sekä käsityöt että sapuska. Liikunnan suhteen sen sijaan ollaan vähemmän fiiliksellä: mulla on oltava mustaa valkoisella eli salilla pitää olla ohjelma ja lenkit on laitettava kalenteriin etukäteen, samoin jumpat, muuten homma menee turhaksi haahuiluksi.

Kirppareilla käyn toooooosi mielelläni ja tykkään penkoa ja tehdä löytöjä ja miettiä, mitä kaikkea niistä kaikista voisikaan tehdä. Muutenkin olen vähän sellainen henkinen puunhalaajaviherpiiperö, kierrätän kaiken mahdollisen ja kannatan uusiokäyttöä. Kirppareilla silmääni miellyttävät vanhat esineet, 70-luvun designlasi ja kaikki retrohenkinen tavara. Harmi ettei ole niin isoa lukaalia (taikka täpäkkää), että voisi kaiken haluamansa ostaa ja vielä laittaa esille.

--

Se esittelystä ja nyt asiaan. Tämä on työnimeltään "Harva meistä on rautaa". Tummansininen on jotain vyötteetöntä kirpparilankaa (Novita Pop?), sinivihreä äidin varastoista löytynyttä kasaripörröä (Pirta Kanerva). Tulos on aika lähelle sitä mitä tarkoitinkin, mutta ehkä jossain vaiheessa teen tästä mallista vielä toisenkin version.


1 kommentti:

Heinäharava kirjoitti...

No voihan vehnäterrierin perse! Jee, sullakin on täällä blogi, mä käyn ainaskin lukee joka päivä!