Joulu - vuoden stressaavin juhla.

Ehkä en olekaan jouluihminen, vaikka niin olen luullut. Joulukuu ei tuntunut joulukuulta lainkaan, oli koko ajan sellainen syys-marraskuinen olo. Vähäinenkin joulumieli katosi siinä vaiheessa kun tajusin, että joulu on jo viikon päästä ja kaikki lahjat hankkimatta, joulusiivous tekemättä, piparit paistamatta, kortit lähettämättä eikä ovessakaan ole kranssia. Olen huono ihminen. Onneksi ei ole lapsia, ne varmaan häpeis mua, kun kaikkien muiden äidit on ihan joulumuoreja. Niillä on itse kasvatetuista porkkanoista ja luomulantuista tehdyt laatikot uunissa, ikkunoissa tonttuja ja sellainen samanlainen sähkökynttelikkö kuin kaikilla muillakin, koska se näyttää kivalta.

Meillä ainoa joulusta muistuttava asia on huopainen riisitonttu ikkunalaudalla. Sillä sentään on koko ajan hymy päällä. Mulla ei ollu. Lahjat hankin viime tipassa, reissuun lähdettiin vesisateessa, stressissä ja kiukkuisina. Siis MIKÄ JOULU?!!!

Kummasti olo kuitenkin helpottui, kun päästiin pois pk-seudulta. Hämeenlinnassa maa oli jo selvästi enemmän valkoinen kuin musta, ja Savoon päästyämme vuodenajasta ei voinut erehtyä. TALVI!!!! =)

Joulu meni kolmiossa nuku-syö-sauno. Välillä laajensin toimintani neliöksi nuku-syö-nykerrä-sauno. Kuusi tai seitsemän fipo-myssyä valmistui, oli vaan niin kiva nykertää! Virkkasin ja neuloin mitä mieli teki, ja torstai-iltana olin tietämättäni tehnyt juuri sopivan myssyn ihmiselle, jota en tekohetkellä tiennyt olemassa olevankaan, vielä vähemmän tiesin hänen tulevan meille seuraavana päivänä kylään. Ehkä mulla on joku yliluonnollinen myssykyky.. (olenko katsonut liikaa Piiriä ja Riivattuja taloja?) Kylän ehkä trendikkäin (=2000-luvulta) harmaa myssy pääsi heti käyttöön.

Loman ehdottomasti parasta antia oli nuoskalumi, josta tehtiin porukalla oikein kunnon lumiukko! Sen kädet sojotti mihin sattui, pää oli vinossa ja mahassa ihme muhkura, mutta kaikkihan jouluna on vähän vinksinvonksin.

Jotkut joululaulujen sanat ovat ihan totta. Ainakin se "jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään".. =) Pikkuneidin toivomuksesta tehtiin vielä lumihevonen, jonka korvien stailaamisessa Mies oli avainasemassa. Lumihepan tekeminen oli tosi hauskaa, eikä meitä taiteilijasieluja häirinnyt lainkaan, vaikka teos ei näyttänyt hevoselta missään vaiheessa vaan mm. lehmältä, lampaalta, muumilta, koiralta (länsiylämaanterrieri?) ja jänikseltä.

Kotimatkalla vaihdettiin kuskia Kuortin ABC:llä, jossa oli ihana puumyymälä! Onneksi ei ollut aikaa jäädä sinne pidemmäksi aikaa haaveilemaan, olisin varmaan ostellut tilit miinukselle. :)

Ihan mukava joulureissu oli, vaikka etukäteen vähän ahdistikin. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa lumen keskellä, katsella talitinttejä lintulaudalla ja saunoa kunnolla joka ilta. Joululahjojakin sain ja kiltteyteeni nähden aivan liikaa. Ihmeen hyvin meni myös nettipimento, kertaakaan ei tehnyt mieli tarkistaa sähköposteja, lukea iltalehteä tai päivittää naamakirjastatusta. Vaikka mukavaa oli, yhtä mukavaa on olla takaisin kotona.


PS. Katsoin riisitonttua tarkemmin ja oon nyt vähän pihalla. Miksi ihmeessä mä olen aina kuvitellut, että se hymyilee?! Eihän sillä ole edes suuta.

Ideasta oikeaksi.

Muutama vuosi sitten lähetin ystävälleni joulutervehdyksenä sähköpostilla kuvan itsestäni (vähänkö oon egoisti). Kuvassa ei ollut muuta jouluista kuin päässäni ollut punainen tonttulakki, jossa oli valkoinen reunus ja tupsu. Kaverini oli katsonut kuvaa ja alkanut miettiä, miten olen reunuksen tehnyt, että neulonut vai virkannut vai miten. Se oli niin pörröinenkin. No, kysymällä tekotapa selvisi: olin tehnyt sen ihan perus-paintilla - tietokoneella siis. Kyllä nauratti. :)

Ajatus neulotusta tonttulakista on siitä saakka kytenyt jossain hatarien aivojeni perukoilla, ja nyt joulun alla vihdoin toteutin idean. Punainen lakkiosa muotoutui kirpparilta ostetusta Novitan Floricasta nro 3 pyöröpuikoilla, kavennukset on tehnyt fiilispohjalta miten sattuu. Valkoinen reuna on tehyt poimimalla silmukoita lakin reunasta, lankana Novita Nalle ja iänikuisen vanha Tango (joka oli ihanan pehmoista ja pörröistä, ihan eri laatua kuin nykyinen), tupsu on tehty kieputtamalla Nallea ja Tangoa pahvikiekkojen päälle (ohje mm. täällä).

Tonttulakista olisi tullut mulle joulun vakiopäähine, se oli hauska ja ihanan lämminkin, mutta annoin sen lahjaksi. Kirpparilankaa on jäljellä ainakin 1,5 kerää, siitä saan neulottua itselleni uuden lakin ensi vuodeksi!

Olen mä vähän neulonutkin.

Tummanharmaa peruspipo, 2o 2o ja kavennukset omasta päästä. Ihmiselle, joka ei halua erottua massasta.









Vyötteetöntä lilaa ja ohuen ohutta luonnonvalkoista villalankaa, peruspipo. Kirpparilta löydetyistä purkulangoista luotu kierrätyksen ystävän lämmittäjä.

Pirteyttä talven pimeyteen. Neulottu fiilispohjalta vajaista, vyötteettömistä keristä, kirpparilöytöjä nekin. Rennolle tyypille, joka ei välitä siitä, miten langat on päätelty.

Itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän sähkönsininen, virkattu ex-tempore-luomus ihmiselle, jolla on hyvä itsetunto, persoonaa ja iso tukka.






Ehdoton suosikkini: musta myssy massiivisella kukalla. Myssy neulottu, kukka virkattu. Naiselle, jolla on villakangastakki ja kauniit silmät.

"Huovutan, nyt mä huovutan..."

Ostin joskus viime keväänä kirjakaupan alennusmyynnistä huovutusaskartelupaketin, johon kuului villoja, huopalevyjä ja huovutusneula. Ja nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan neulahuovutusta. Pakkohan mun on se hanskata, kun lapsetkin sitä osaavat. Mulla on sellanen ihana kierosilmätonttu, jonka ystäväni kuopus pari vuotta sitten askarteli päiväkodissa! Mä olen etsinyt ja etsinyt sitä, mutta se on jossain niin varmassa tallessa, että en kesän muuton jäljiltä sitä ole vielä löytänyt.

Etsinnät jatkuvat ja kierosilmätontun löytymistä odotellessa huovuttelin itse jotain. Tosi hauskaa tökkiä höytyvää ja katsella, miten se tiivistyy! Hypnoottista suorastaan! =) Kaikkien aikojen ensimmäinen neulahuovutukseni on keltainen jääkaappimagneettinaama, jonka päätin antaa joululahjaksi. Sen kaveriksi väkersin tänään vielä kuvassa olevan avaimenperän.

Hymynaaman lisäksi tököttelin eilen elokuvaa katsellessa erivärisiä pyörylöitä ja palleroita, joista en osaa vielä sanoa, mitä niistä tulee. Oli vaan niin kivaa tökötellä.. :D Yhdestä tuli jääkaappimagneetti omaan kyökkiin (kierrekuvio on Novitan Huopasta), ehkä loputkin vääntyvät johonkin järkevään muotoon.

Tökkimisiin! =)

Unta ootellessa.

Viime yönä ei tullu uni silmään millään. Lopulta päätin olla suosiolla hereillä ja tässä on tulos: tiskirätti. Malli on väsyneestä päästäni, lanka 100% puuvillaa, puikot nro 4, valmiin työn koko n. 20cm x 20cm.

Luin neulotuista tiskiräteistä ensin Ullasta ja lisää vielä mm. täältä, ja minusta ajatus oli loistava! Ekologista, tehokasta ja hyvä käsityöidea! Lähetin Ullan jutun Miehelle iloisin "Nyt mä tiiän mitä mä voin neuloo!" -terveisin, vastaus oli yksiselitteinen "Juu ei." En tiedä, lukiko Mies edes koko juttua, mutta tyly tyrmäys tuli.

Monet ovat todenneet neulotut tiskirätit tehokkaiksi ja vähemmän haiseviksi kuin kaupasta ostetut, joten ajattelin kokeilla rättiäni Mieheltä salaa. Pääsin hommiin heti aamulla (vinkki: mutteripannulla saa tosi jännää kahvia, kun unohtaa laittaa tiivisteen ja siivilän paikilleen..) ja täytyy sanoa, että mitään moitittavaa en löytänyt. Rätti tuntui kädessä mukavalle ja liedelle purskuneet kahvit lähtivät irti ilman pesuaineita. Vaan millä irrottaa pinttynyt "ei" Miehen päästä? Täytynee etsiä tieteellinen tutkimus, jossa nämä todetaan kaupan rättejä paremmiksi ja hygieenisemmiksi - ekologisuutta tuskin tarvitsee sen enempää perustella.

Nimenmuutos.

Mä luulen, että mun täytyy muuttaa nimeni Muffinssiksi. Musta tulee iso pullatähti ja otan taiteilijanimen Silicon Muffin. Vähänkö coolia, olisin tosi pelätty kilpasisko jossain jenkkimummojen leivontakisoissa.

Miehen luona oli eilen ukkoja näpräämässä ja viilaamassa ja hinkkaamassa biisiä, jota olen kuullut sen verran paljon jo, että pakenin keittiöön. Harmi ettei näitten tekemisessä mennyt aikaa juuri yhtään, mutta kävin varmuuden vuoksi noin minuutin välein uuninsuussa tarkistamassa, ettei mikään räjähdä.

Kotimuusikotkin malttoivat parin tunnin päästä pitää sen verran taukoa, että haukkasivat pikkusuolaista, joku taisi jopa kehua näitä. Ihanaa vieraskoreutta.. Ei vaan, täytyy itsekin sanoa, että nämä olivat herkkua! Erityisen tyytyväinen olen siihen, että resepti on itse kehitelty, JEAH! Musta on tulossa jauhopeukalo! =)


Feta-oliivimuffinit (12 isoa)

Kulho 1, kuivat aineet:
5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoa
3 tl eli 1 rkl leivinjauhetta
ainakin 15 veivausta mustapippuria myllystä
n. 1 tl kuivattua basilikaa
n. 1 tl kuivattua timjamia

Kulho 2, märät aineet:
4 kananmunaa
100g Valion 2% valkosipulituorejuustoa (eli puolet paketista)
1 dl juoksevaa margariinia
2 dl maitoa
0,5-1 tl suolaa*

Nimiaineet:
1,5 dl silputtuja, vihreitä oliiveja
1,5 dl kuutioitua fetaa (Patros Light Feta on mun suosikkia)
kirsikkatomaatteja

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa 1. Lusikoi tuorejuusto kulhoon 2, vatkaa notkeammaksi vispilällä. Lisää kananmunat 1-2 kerrallaan ja vatkaa niin, että saat rakenteesta tasaisen ja vähän ilmaa sisään. Lisää kulhoon juokseva margariini, suola, maito, oliivit ja feta, sekoita. Lisää kuivat aineet kulhosta 1 kulhoon 2, kääntele lastalla sekaisin (ei saa vatkata). Annostele muffinssivuokiin, koristeeksi kirsikkatomaatin puolikas, paista 225 asteessa n. 20 min.

Suolaisten muffinssien kemiaa.

Mä innostun välillä jostain asiasta niin, että touhotan ja tutkin sitä monta päivää ja nyt mä oon miettiny muffinssijuttua. Olen ehdottoman varmasti tullut siihen tulokseen, että suolaisiin muffinsseihin tarvitaan vain kaksi astiaa ja kolme raaka-ainetyyppiä:

1) kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, kuivat mausteet),
2) märät aineet (munat, maito/kerma tms.)ja
3) mahdolliset nimiaineet (kinkku, paprika, feta, oliivit jne).

Erittäin tärkeää taikinan tekemisessä on, että kuivat aineet sekoitetaan muihin vatkaamatta ja mahdollisimman vähillä liikkeillä. Parhaimmaksi välineeksi olen todennut taikinalastan, jolla jauhot käännellään nesteeseen samaan tapaan kuin sokerikakkutaikinaa tehdessä.

Näitten mietintöjen jälkeen väsäsin toisen satsin suolaisia muffinsseja, mutta muutin edellistä ohjetta niin, että tuplasin munien määrän ja lisäsin vastaavasti myös muita aineita. Näin syntyivät nämä lähes täydelliset kinkku-oliivi-paprikamuffinssit. =)


Kinkku-oliivi-paprikamuffinssit (12 isoa)

Kulho 1, kuivat aineet:
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurakuitusta (tai vehnäjauhoja, ruisjauhoa..)
3 tl eli 1 rkl leivinjauhetta
ainakin 15 veivausta mustapippuria myllystä
n. 1 tl kuivattua basilikaa
n. 1 tl kuivattua timjamia

Kulho 2, märät aineet:
4 kananmunaa
100g Valion 2% valkosipulituorejuustoa (eli puolet paketista)
1 dl juoksevaa margariinia
2 dl ruokakermaa
0,5-1 tl suolaa*

Nimiaineet:
1 dl silputtuja, vihreitä oliiveja
1 dl kuutioitua paprikaa
2 dk kinkkusuikaleita
(juustoraastetta)

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa 1. Lusikoi tuorejuusto kulhoon 2, vatkaa notkeammaksi vispilällä. Lisää kananmunat 1-2 kerrallaan ja vatkaa niin, että saat rakenteesta tasaisen ja vähän ilmaa sisään. Lisää kulhoon juokseva margariini, suola, ruokakerma ja nimiaineet, sekoita. Lisää kuivat aineet kulhosta 1 kulhoon 2, kääntele lastalla sekaisin. Annostele muffinssivuokiin, ripottele päälle juustoraastetta, jos muistat (minä en muistanut), paista 225 asteessa n. 20 min.

*suola on oikeastaan kuiva aine, mutta kuvittelin sen liukenevan märkiin aineisiin nopeammin kuin kuivien aineiden seassa lisättäessä.

Ihan pientä.

Villaketun blogista löysin linkin Ihan Pieneen Putiikkiin ja voi kun voisin siellä Aika Suuresti Shoppailla! Tässä rahatilanteessa tyydytin ison shoppailuhaluni kuitenkin jollain ihan pienellä ja tilasin itselleni herkullisen Red Spotty -jättikassin. Maksoin netissä ja laukku tuli perille supernopeasti! Olipa mukana vielä kaunis joulukorttikin! =) Tosi kätevä nettikauppa, suloisia tuotteita ja nopea palvelu! Suosittelen!

Laukku on todellakin jättikokoinen mutta kevyt (materiaali on tehty kierrätyspulloista!) ja se saa ainakin aluksi sisäänsä lankavarastoni, joka tällä hetkellä sijaitsee vähän siellä sun täällä..

Nyt mullakin on silikonit!

Kyllä nyt tytön kelpaa! Mä tykkään näistä molemmista tosi paljon, eikä ees maksanu paljoo! Huoltokin on aika helppoa, kun ohjeita lueskelin. Vähän oon polleena. =)

Mä luulen, että tää viikko eletään muffineilla, koska täytyyhän nää vempulat testata kunnolla! Vasta sitten päätän, vienkö entiset kirpparille vai päätyvätkö sinne nämä (pakkausessa oli kaksi 6 muffinssin "peltiä"). Näitten pitäis olla kyllä ihan laadukkaat, jotain "ammattilaisten platinasilikonia", vau.

Päätin kokeilla suolaisia muffinsseja, koska A) en ole koskaan sellaisia tehnyt ja B) se kuulostaa melkein pizzalta. Googlasin silmät kierossa ehkä noin sata eri ohjetta, joissa kaikissa oli about samat määrät munia, jauhoja, leivinjauhetta ja jotain maitotuotetta nesteenä. Niiden pohjalta visioin lopulta kinkku-juusto-oliivimuffinit. Olin VARMA, että jääkaapissa on oliiveja, joten arvaa, oliko niitä? Eikä ollut muuten juustoakaan. Kinkkua sentään oli, ihme.

Korvasin oliivit tuoreella paprikalla ja muffinssien päälle laitoin juuston sijasta tomaattia. Jos ihmettelette leivonnaisten kalpeaa väriä, se johtunee siitä, että kaiken muun säätämisen lisäksi uuni meni vahingossa väärälle lämmölle. Että ei ihan putkeen mennyt. Lopputulos oli kuitenkin sen verran hyvä, että kymmenestä muffinssista seitsemän katosi koloistaan jokseenkin nopeasti jo heti tuoreeltaan. =)


Oliivittomat ja juustottomat kinkku-juusto-oliivimuffinit

2 munaa
0,5 dl juoksevaa margariinia
2 dl ruokakermaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
puolisen tl suolaa
mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua basilikaa
puolikas paprika kuutioina
100-150g kinkkukuutioita (kaadoin arviolta pussista)
juustoraastetta (jota mulla ei ollut)
kirsikkatomaatteja (niitä oli)

Sekoita kuivat aineet keskenään (jauhot, leivinjauhe, suola, kuivamausteet).
Vatkaa munia pieni hetki (ei tartte vaahdoksi asti vispailla), lisää rasva ja ruokakerma. Sekoita nesteeseen kinkku- ja paprikakuutiot, sen jälkeen kuivat aineet ja sekoita varovasti sekaisin (EI SAA VATKATA!). Jaa taikina muffinssivuokiin, ripottele päälle juustoraastetta (tai tökkää tomaatinpuolikas) ja paista 225 asteessa n. 15-20min (tai 200 asteessa reilu puoli tuntia, sekin näköjään toimi).

Etelän reissua.

Pitkästä aikaa tass blogipäivitystä.. Olevinaan ollu kiirettä. Eikä kaikesta touhusta huolimatta ei ole tapahtunut juuri mitään. Mihin mun aika menee?!

Kirppispöydän huoltamiseen menee yllättävän paljon aikaa.. Mun tyyli on käydä kirppupöydälläni lähes joka päivä, järjestää pöytä ja viedä samalla muutama uusi tavara/vaate myyntiin ja pelata itseni kanssa "Mikä tavara puuttuu pöydästä?" -peliä. On meinaan ässäarpojen ostaminen jäänyt, kun joka päivä saa hiukan jännittää, onko jotain myyty! =) Oman pöydän jälkeen koluan muiden paikat ja katselen, josko löytäis jotain kivaa. Viimeksi kynttilänjalka (kuvassa) ja pieni, musta tarjotin, joka sekin meni kynttilänaluseksi.

Ai niin, me käytiin ns. "ilmaisella" risteilyllä, ts. rahaa meni niin penteleesti. :/ Mutta hytti oli luksusta, siinä oli ikkuna! Ei siitä tosin näkynyt muuta kuin pimeää ja päivällä ankea Tallinnan satama, mutta hei, IKKUNA hytissä.. Perisuomalaisista tavoista poiketen emme menneet buffettiin ahtamaan itseämme täyteen katkarapuja ja kehnoa viiniä, vaan pröystäiltiin oikein alakarttessa. Ja ah, että syötiinkin hyvin! Parasta oli jälkiruoka, Romanovin mansikat ja sen kanssa varmasti kaikki ey-standardit ylittävä määrä kermavaahtoa... aaaaaah! Musta tuntuu, että en ole IKINÄ syönyt niin hyviä mansikoita - tai ehkä kesästä on vain liian kauan aikaa.

Laivamatka oli kiva ja rentouttava - tunsin itseni jopa melkein aikuiseksi katsellessani kännissä hoipertelevia naisia ja hassunhauskoja firman pikkujouluja viettäviä miesseurueita. Tax-freestäkin jäi ostamatta ne pakolliset kaljakeissit ja vodkamäyrikset, viiniä sen sijaan taisi lipsahtaa ostoskoriin useampi pullo. Niin ja suklaata tietysti, naminami, sitä ostin useampaa laatua. Noita oheisia konvehteja en uskaltanut ottaa (kuva otettu kännykkäkameralla). En usko, että ovat ainakaan tämän joulun hittituote - on sen verran uusi ja jännä maku.