Joulu - vuoden stressaavin juhla.

Ehkä en olekaan jouluihminen, vaikka niin olen luullut. Joulukuu ei tuntunut joulukuulta lainkaan, oli koko ajan sellainen syys-marraskuinen olo. Vähäinenkin joulumieli katosi siinä vaiheessa kun tajusin, että joulu on jo viikon päästä ja kaikki lahjat hankkimatta, joulusiivous tekemättä, piparit paistamatta, kortit lähettämättä eikä ovessakaan ole kranssia. Olen huono ihminen. Onneksi ei ole lapsia, ne varmaan häpeis mua, kun kaikkien muiden äidit on ihan joulumuoreja. Niillä on itse kasvatetuista porkkanoista ja luomulantuista tehdyt laatikot uunissa, ikkunoissa tonttuja ja sellainen samanlainen sähkökynttelikkö kuin kaikilla muillakin, koska se näyttää kivalta.

Meillä ainoa joulusta muistuttava asia on huopainen riisitonttu ikkunalaudalla. Sillä sentään on koko ajan hymy päällä. Mulla ei ollu. Lahjat hankin viime tipassa, reissuun lähdettiin vesisateessa, stressissä ja kiukkuisina. Siis MIKÄ JOULU?!!!

Kummasti olo kuitenkin helpottui, kun päästiin pois pk-seudulta. Hämeenlinnassa maa oli jo selvästi enemmän valkoinen kuin musta, ja Savoon päästyämme vuodenajasta ei voinut erehtyä. TALVI!!!! =)

Joulu meni kolmiossa nuku-syö-sauno. Välillä laajensin toimintani neliöksi nuku-syö-nykerrä-sauno. Kuusi tai seitsemän fipo-myssyä valmistui, oli vaan niin kiva nykertää! Virkkasin ja neuloin mitä mieli teki, ja torstai-iltana olin tietämättäni tehnyt juuri sopivan myssyn ihmiselle, jota en tekohetkellä tiennyt olemassa olevankaan, vielä vähemmän tiesin hänen tulevan meille seuraavana päivänä kylään. Ehkä mulla on joku yliluonnollinen myssykyky.. (olenko katsonut liikaa Piiriä ja Riivattuja taloja?) Kylän ehkä trendikkäin (=2000-luvulta) harmaa myssy pääsi heti käyttöön.

Loman ehdottomasti parasta antia oli nuoskalumi, josta tehtiin porukalla oikein kunnon lumiukko! Sen kädet sojotti mihin sattui, pää oli vinossa ja mahassa ihme muhkura, mutta kaikkihan jouluna on vähän vinksinvonksin.

Jotkut joululaulujen sanat ovat ihan totta. Ainakin se "jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään".. =) Pikkuneidin toivomuksesta tehtiin vielä lumihevonen, jonka korvien stailaamisessa Mies oli avainasemassa. Lumihepan tekeminen oli tosi hauskaa, eikä meitä taiteilijasieluja häirinnyt lainkaan, vaikka teos ei näyttänyt hevoselta missään vaiheessa vaan mm. lehmältä, lampaalta, muumilta, koiralta (länsiylämaanterrieri?) ja jänikseltä.

Kotimatkalla vaihdettiin kuskia Kuortin ABC:llä, jossa oli ihana puumyymälä! Onneksi ei ollut aikaa jäädä sinne pidemmäksi aikaa haaveilemaan, olisin varmaan ostellut tilit miinukselle. :)

Ihan mukava joulureissu oli, vaikka etukäteen vähän ahdistikin. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa lumen keskellä, katsella talitinttejä lintulaudalla ja saunoa kunnolla joka ilta. Joululahjojakin sain ja kiltteyteeni nähden aivan liikaa. Ihmeen hyvin meni myös nettipimento, kertaakaan ei tehnyt mieli tarkistaa sähköposteja, lukea iltalehteä tai päivittää naamakirjastatusta. Vaikka mukavaa oli, yhtä mukavaa on olla takaisin kotona.


PS. Katsoin riisitonttua tarkemmin ja oon nyt vähän pihalla. Miksi ihmeessä mä olen aina kuvitellut, että se hymyilee?! Eihän sillä ole edes suuta.