Olen unohtanut rentoutumisen taidon. Töitä on paljon, hyvin pieni osa niistä osuu mukavuusalueelleni, jolla tiedän, mitä asialle teen ja tiedän sen edes jotenkuten hallitsevani. Loput noin 95 % tehtävistä menee aika pitkälti epämukavuusalueella, jolla olen todella epävarma. En tiedä asioista läheskään tarpeeksi, koska ei ole kokemusta enkä valitettavasti muista ulkoa kaikkea opiskelemaani, saamieni tehtävien taustatiedot ovat usein riittämättömiä tai muuten epäselviä, en tiedä mitä minulta odotetaan tai minkä tasoista työtä minulta odotetaan jne. Ja jos kysyn tuosta työn laadusta, niin enemmän tai vähemmän vitsinä siihen vastataan, että "no täydellistä tietenkin", mikä on aivan saakelin ihana vastaus tällaiselle jo valmiiks täydellisyyden tavoittelusta kärsivälle perfektionistille, joka muutenkin turhautuu, kun ei pysty lähellekään siihen, mitä haluaisin ja mihin minulla olisi edellytykset, jos homma olisi hanskassa. Suurimmaksi osaksi luon kai itse oman stressini ja vaadin itseltäni liikaa, mutta on vaikeaa löysätä, kun luonto on mikä on. Olen silti joskus töissä onnistunutkin, pari kertaa jopa niin että joku muukin on sen huomannut. Silloin on kieltämättä hymyilyttänyt ja tuntunut siltä, että ehkä mä tässä kaikesta huolimatta jotenkuten pärjään. =)
Toinen blogiprojektini (Pallonkutistaja) tyssäsi sekin, samasta syystä. Mutta se siitä blogihiljaisuuden selityksestä. Käsitöitä olen tehnyt ja kokkaillut antaumuksella blogihiljaisuudesta huolimatta. Pipoja ja myssyjä on syntynyt vaihtelevalla tahdilla ja kuviakin olen niistä melkein kaikista ottanut. Täytyy joskus pistää niitä tänne näytille, jos joku niistä vaikka inspiroituisi.
Mistä tulikin mieleeni, että olen todella iloisesti yllättynyt Twister-piponi suosiosta! Kiitos kaikille, jotka olette sitä kommentoineet! Ensimmäinen ihan omasta päästä veistetty ohje ja heti tuli ihan käyttökelpoinen! =)
Pallonkutistajaan liittyen voisin sanoa sen verran, että painonpudotuksen suhteen en ole stressannut. Viitisen kiloa on lähtenyt ja mm. ne farkut, mitkä ei lähellekään menny viime keväänä päälle, mahtuvat nyt! =) Olin niitä jo kirpparille viemässä, kun huvikseni kokeilin jalkaan ja VAUUU, enhän mä näitä sinne vie! :D Nyt on taas ryhtikausi menossa, tarkoitus olisi kuun lopussa painaa 3kg vähemmän, mutta vähän heikkoa on ollut menestys viime aikoina, kun oli vappua ja työmatkaa ja viikonloput menee aina jotenkin plörinäksi. Pitäis liikkua enemmän, mutta eiköhän se puoli kohtapuoliin korjaannu...
Elämääni kuuluu sen verran uutta, että Mies ja minä olemme nyt asuntovelallisia. Muutimme kerrostalovuokrakaksiostamme noin 1,5 km päähän rivitalokolmioon. Vuokrasopparimme kielsi lemmikit asunnossa, joten nyt voidaan se kauan kaivattu koirakin hankkia! Kuten blogin alareunassa olen todennut, haaveissa on ollut rescue-koira. Olen kauan katsellut koiria Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilta, ja syksyllä kuulin ystävältäni toisesta vastaavasta organisaatiosta eli Espanjan kulkukoirat ry:stä, jonka kautta hän oli hankkinut koiran ja josta hänellä oli vain positiivista sanottavaa. Aloin siis katsella koiria myös sieltä, ja kun asuntomme kaupantekotilaisuudessa selvisi, että kiinteistövälittäjämme on aktiivinen vapaaehtoistyöläinen juuri tuossa organisaatiossa, alkoi tuntua siltä, että eiköhän se koira tosiaan Espanjasta tule.. =)
Ja niin koko kevään aktiivisen etsimisen jälkeen löysin heidän sivuiltaan meille sopivalta vaikuttavan koiran, otin yhteyttä yhdistykseen ja niin asiat sitten etenivät, että suloinen ja kiltti Pipiola pääsee omaan kotiin jo tämän kuun lopussa!! Pipiola on löydetty pellolta hylättynä ja nälissään, ja on kuulemma mahdottoman suloinen, leikkisä ja todella ihmisrakas, kiltti ja kuuliaisen oloinen, nuori (8-9kk) tyttö. Uskon että "Piippola" viihtyy meillä loistavasti ja siitä tulee meille hyvin rakas perheenjäsen. =) Ja ihanaa, kun mä saan itelleni pakkolenkittäjän, eiköhän siinä kilotkin pikkuhiljaa karise, kun käy kävelylenkeillä nolla kertaa viikossa sijasta parhaimmillaan 21 kertaa. =) Ja koiran kanssa puuhatessa ja sen touhuja katsellessa lähtee kyllä työasiat pois mielestä. Ehkä mäkin alan lopulta muistuttaa lemmikkiäni ja musta tulee leikkisä ja iloinen? =) Ja toivottavasti "Piippolakin" oppii jotain multa, esim. että vieraita ei haukuta eikä pissalla käydä missä sattuu. ;)Eipä tässä kai sitten muuta. Fipoista yritän laittaa kuvia, kunhan taas saan aikaiseksi. Ja olisi kiva yrittää repiä aikaa blogille edes pari tuntia viikosta, kirjoittaminen on kuitenkin ihan kivaa hommaa. :)
8 kommenttia:
Jee, elonmerkkejä! Kyllä onkin odotettu :-D. Onnea a) omasta kodista ja b) tulevasta perheenlisästä sekä pitkää pinnaa töihin. Jään mielenkiinnolla odottamaan raportteja fipoista.
Olikin tosi kiva kuulla sinustakin! :) Kokemuksesta tiedän, että työ voi uuvuttaa niin, ettei sitten oikeastaan muuta jaksakaan. Yritä löysätä vaatimustasoasi.
Onnea uuteen kotiin ja Piippolan kanssa tuohuiluun!
SINÄ!!! :) IHANAA! Tiedätkö, oikeasti juuri eilen sua ajattelin, että nyt täytyy laittaa postia, kun en ole aikoihin kysellyt kuulumisia!
Jes, kiva kun olet palannut takaisin blogiisi, siis oikein superkivaa! Ja ihanaa, koiruus! Jipii, ihan innoissani täällä pompin! Haleja!
Wow, ihanaa että blogisi on lukulistallani, muuten olisin tämän missannut.
Ymmärrän varsin hyvin tuon blogin tyssäämisen, itse yritän pitää blogia hengissä edes viikonloppuisin postaamalla kukka-aiheisia juttua ;-)
Moi kaikille! =) Ihania kommentteja ja niin lämmin vastaanotto, tuntuu kuin en ois ollu poissa ollenkaan! =) Ja hei, blogihiljaisuuden aikana en ole lukenut kenenkään blogejakaan, mutta olette kaikki olleet ajatuksissani! Kirjoittelen mielelläni ihan vain itselleni, mutta hauskaa tietää, että joku muukin mun horinoita lukee. :) Isot halaukset kaikille, olette tärkeitä!
Onnea tällepäivälle, Piippola on varmasti juuri sitä mitä olet ajatellutkin. Se lenkittää sinut joka ikinen päivä useaan otteeseen; satoi tai paistoi...!
Vielä hetki odottelua ja sitten siitä tulee TOTTA! <3
Moi,
tyli yhtäkkiä mieleen, että käynpä katsomassa onko täällä elonmerkkejä, ja olihan niitä :) Ihanan suloinen koira, joskus tulee katseltua Espanjan koirien kuvia, vaikkei koiraa voisikaan ottaa. Käy kodittomat reppanat niin sääliksi. Mutta hienoa, että tuo Piippola pääsee nyt kotiin :D
Moikka!
Jostain syystä tänään päätin katsoa, mitä sinulle kuuluu. Blogisi oli tippunut lukulistaltani, kun vaihdoin readeriin, mutta näemmä taukosi ollut suunnilleen saman pituinen, kun minun reader-aloitus. Hienoa, että olet takaisin ja oli ihana lukea kaikesta. Tunnut viihtyvän töissä, mikä on pääasia; pikkuhiljaa sitten tietämys kasvaa ja sitten on toisin päin ne prosentit 95%/5%. Onnea asunnon ja pikkuhauvelin johdosta, aivan ihan tyyppi tuntuu Piippola olevan (ja tämähän on paljon sanottu kissaihmiseltä). :)) Nyt on blogisi taas lukulistalla. Hauskaa kesän jatkoa teidän koko porukalle!
Lähetä kommentti