tiistai 11. marraskuuta 2008

Kulkee!

En sittenkään ole muuttanut saliohjelmaa, alkoi nimittäin vanha kulkea. =) Edellisellä vetokerralla oli ihan mukava treeni ja sain pitkästä aikaa tehtyä hauiksetkin niin että TUNTUI! Eilen oli kyykkypäivä ja laitoin paaaaaljon painoja tankoon! :D Jostain syystä olen arastellut kyykyn kanssa, tuntuu että selkä katkee sinne tangon alle, mutta nyt laitoin reippaana 15kg per pääty ja vielä isot lukot siihen päälle. Jee, näytin ihan saliuskottavalta! :D

Tsihihih! Luin tässä kohtaa Heinäharavan postauksen ja nyt hihittelen niin et poskiin sattuu!! Pullistelen ensin omia mahtireenejä ja sit.. hmmm... okei... pikainen palautus maan pinnalle.. :D Ei vaan, mä olen aina ollut sitä mieltä, että treenin on kovaa silloin kun se on kovaa itselle. Treenipainojen perusteella tehokkuutta tai kovuutta ei voi ulkopuolinen päätellä - ilmeestä kylläkin: kyllä ihmisestä pitää edes vähän näkyä, että lihas liikkuu.

Mua ei ärsytä salilla ihmiset, jotka ähkii ja puhkii ja irvistelee. Mua ärsyttää ne, joista voi suoraan sanoa, että ne ei tee siellä mitään. Sellaset kiinnittää huomion itseensä väkisinkin - ei ne naama punasena ähkivät. En tajua miksi joku maksaa salitreenistä, jos siitä ei ota mitään hyötyä irti? Vähän niinku menis ravintolaan syömään, maistais aina vaan pienen palan kaikesta ja lopulta olis sitä mieltä, että tosi huono ravintola, aina jää nälkä. Eilenkin yks tyttö teki hauistreeniä 2kg käsipainoja heilutellen. Todellakin heilutellen, ei mitään kontrollia tai ajatusta! Lihakseen voi saada poltteen pienelläkin painolla tai jopa ilman, kun tekee liikkeen hitaasti, hallitusti ja keskittyy hyvin, mutta siitä ei ollut nyt kyse. Tai joo, kyllä tää neito siinä vispatessaan keskittyi, meinaan vaihtamaan kuulumisia kaverinsa kanssa.

No joo, kukin treenaa tavallaan ja saa siitä sen mukaiset tulokset. Mulla ei ole lihasta kauheesti tullut, mutta treenipainot on kyllä noussu. =) Ja eilen ylitin itseni ja tein penkkiä tangolla, juhuu!! Tähän asti olen tehnyt laitteessa, koska siinä turvallisempaa kokeilla omia rajojaan ja haastaa itseään - tangon kanssa pelkään aina, että en jaksa nostaa, liiskaudun tangon alle ja taas hävettää. Nyt Mies sai mut uskomaan, että hän on ihan mielellään varmistamassa, joten niin mä punnersin ja punnersin ja punnersin, kunnes en enää jaksanu. Toistoja tuli muistaakseni 11, 7 ja 7 . Viimeinen sarja oli jo todella tuskaa, mutta olin ihan voittaja siitäkin huolimatta, että tunsin kolmekymppisten äijien turhautuneet katseet selässäni. "Kaikki penkit varattu stana, tuokin eukko vie äijiltä reenipaikan, olishan tuolla ämmille noita laitteita.." No ei ne ehkä niin ajatellu. Ainakin mä tein omien voimieni äärirajoilla ja se on enemmän kuin mitä moni mies voi itsestään siellä sanoa. Nih!

Mutta nyt taukoa ruumiinkulttuurista, tää lähtee tuulta ja sadetta uhmaten kohti tsadia ja kattomaan Helsingin kaupunginteatteriin Myyrää!

Ei kommentteja: