maanantai 3. marraskuuta 2008

Hei hei halloween.

Kurpitsajuhla oli ja meni - en juhlinut, kun en jaksanut pistää pienintäkään tikkua ristiin pukeutumisen suhteen. Rakastan teemajuhlia, mutta haluan panostaa niihin kunnolla. Olisin halunnut mustat, pitkät hiukset, dramaattisen mekon, jossa on pitkät hihat (vaikka jotain tällaista), vampyyrihampaat ja suusta valuvaa verta.. =) Lyhyellä varoitusajalla ja valmistelematta minusta ei olisi tehty vampyyriä, zombieta, Johanna Tukiaista eikä mitään muutakaan pelottavaa, joten tyydyin vain testaamaan, millainen halloween-kurpitsa olisin. Tässä tulos:

Halloween-kurpitsahahmoni:

Ideakeittiön halloween-testi: olen peloton

Olen peloton
Soitathan minulle, jos talosi on tulessa.

Tee sinäkin
Ideakeittiön halloween-testi


Oletko ehkä palomies tai sissisotilas? Testimme mukaan et pelkää mitään ja siksi kurpitsaasi kaiverrettakoon mikkihiirinaama. Se kuvastaa parhaiten ”antaa tulla” -asennetta, jolla olet valmis kohtaamaan elämän koettelemukset.

Kuulut siihen harvaan ihmisten joukkoon, joille lasi ei ole joko puolityhjä tai puolitäysi, vaan se on vain lasi ja entäs sitten.

Ihmiset saattavat pitää sinua pahimmillaan yllytyshulluna rämäpäänä, mutta ystäville olet se kylmäpäinen luottohenkilö, johon turvaudutaan pahimman hädän hetkellä.

Lohturuuasta puhuminen voi olla sinun kohdallasi turhaa, koska et sellaista testin mukaan tarvitse. Tässä siis ravintoa ennen tulevia suorituksia:


Olen testiin hiukan pettynyt, olisin halunnut olla edes vähän hirviö. Eihän Mikki Hiiri pelota ketään, paitsi miehiä jollain tasolla (olen kuullut, että pahin moka naiselta on ostaa miehelle lahjaksi Mikki Hiiri -kalsarit). Ruokasuositukset osuivat kyllä kohdilleen, etenkin poro-sieniruukku maistuisi.

Vaikka suurempi juhliminen jäikin väliin, hiukan Halloween-tunnelmaa saatiin katsomalla pari elokuvaa: Usva (The Mist) ja The Happening. Ihanaa, kun sai vähän jänskättää! Ja jostain syystä mun teki ihan kauheesti mieli PERUNAA! Ensin syötiin kermaista pyttipannua, sen jälkeen perunasose-jauhelihalaatikkoa ja illalla mun piti tehdä vielä lohkoperunoitakin.. Onkohan mulla joku vitamiininpuutos? Tai ehkä pelottavien elokuvien jälkeen piti saada jotain tuttua ja turvallista (kyllä mäkin tarvitsen lohturuokaa!). Lohtupotut valmistuvat vielä niin helposti, ettei merikapteenikaan voi epäonnistua:

Ensin uuni kuumenemaan 200-225 asteeseen. Pese perunat, älä kuori. Lohko perunat pituussuuntaan 4-6 osaan, laita isoon kulhoon. Lorota päälle öljyä ja suolaa. Sekoita ronskisti käsin niin, että öljyä ja suolaa tuntuisi olevan kaikkialla. Levitä potut pellille leivinpaperin päälle, ripauta päälle paprikajauhetta/grillimaustetta (ei pakollista) ja heitä uuniin. Ota pois, kun näyttävät saaneen väriä (30-45min). Uunista ottamisen jälkeen voi lisätä suolaa, jos tuntui ettei suola osunut kohdalleen. Sekoita keskenään majoneesia ja murskattua valkosipulia tai chilikastiketta, dippaile ja syö. Kuvaa tästä herkusta en ehtinyt ottaa, koska lohkot katosivat mahaan alta aikayksikön. :)

Joskus olen tehnyt kulhoon ensin öljy-suola-mausteseoksen (tilanteen mukaan kuivattuja yrttejä/paprikajauhetta/pippuria/tms.), jossa potut kieritellään. Lopputuloksen suhteen ei ole juurikaan merkitystä, missä järjestyksessä etenee. Todella laiskana hetkenä levitän perunat pellille, lisään suolan ja öljyn ja sekoittelen käsin pellin päällä.

Pottuilemisiin!

Ei kommentteja: