Voi ny perhana!

Olen Itä-Suomessa syystä, jonka selitin blogitekstissäni, joka katosi bittiavaruuteen! %#!@&#!!!!!

ARGH! Siis niiiiiin ottaa päähän! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on hartaudella kirjoittanut jotain ja sitten se vain katoaa. Tämän Bloggerin pitäisi tallentaa automaattisia luonnoksia, mutta kilin pissit tää mitään tallentanu. Sinne meni kertomus äkkilähdöstäni kohti Itä-Suomea ja kaikesta muustakin, mitä nyt mieleen tuli.

Mutta tässä miniversio. Lukekaa tämä hitaasti, niin juttu vastaa suurinpiirtein kadonnutta alkuperäistä:

Mummoni oli saanut lauantaina sydäninfarktin, josta selvisi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hän oli mennyt todella huonoon kuntoon, joten katsoin parhaaksi lähteä kohti Itä-Suomea ensimmäisellä mahdollisella junalla. Iltapäivään mennessä mummo oli onneksi jo sen verran paremmassa kunnossa, että hänet oli siirretty sydänvalvonnasta tavalliselle vuodeosastolle. Tosi mukavaa oli nähdä mummoa, vaikka hän oli todella väsynyt eikä hän minua aluksi edes muistanut/tunnistanut. Täytyy toivoa, että mummo vielä toipuu, on hän mulle niin rakas.

Sillä aikaa kun mummo nukkui, kulutimme äidin ja tätien kanssa aikaa parilla Savonlinnan kirpputorilla. (Terkkuja muuten Sippuselle, otetaan ne lörtsytreffit sit ens kerralla, kun ehdin tulemistani vähän suunnitellakin!) Löysin itselleni samettifarkut ja yöpaidan, ja tätini lahjoi minua korulla ja lampunvarjostinkehikolla. Viimeksimainitut olivat todellisia löytöjä, odottakaahan, kun näette kuvat! =)

Junamatkalla aloitin virkkaamaan yllätyslaatikon langasta kesäpipoa, jonka sain illemmalla valmiiksi, ja tänään neuloin pikaisen pipopannan Muori Menninkäisen lahjoittamasta nöttösestä. Ikävästä tilanteesta huolimatta maisemanvaihdos ja maalaisilma inspiroi! Ja äidillä on mahtikokoelma vanhoja ja uusia käsityölehtiä ja -kirjoja!

Mutta täällä siis nettipimennossa olen jonkin aikaa. Tai on meillä kotona ikivanha pöytäkone ja modeemiyhteys - voitte ehkä kuvitella, miten herkkua on sen kanssa surffailla. Nyt olen kirjaston koneella ja lähden tästä kohta paikalliselle kirpputorille etsimään.. jotain. =)

Peppiina, pistän sulle risotto-ohjetta heti kun pääsen normaaleihin nettiolosuhteisiin! Sitä ootellessa käy ostamassa kaks pulloa halpaa ja kuivaa valkkaria (esim. Cono Sur Chardonnay) ja paketti risottoriisiä (arborio tai carnaroli). Jos mun reissu venyy, vetäse se toinen valkkari huiviin, niin menee odotteluaika rattosammin. =)

Tunnustus!

Iiks! Mä sain tunnustuksen! Kiitos TiiQ, päiväni pelastaja! =)

Eettistä kuluttamista.

Ostin seesaminsiemeniä, joita ei olekaan kohdeltu ihan miten sattuu.

Uusi blogi.

Täällä en aio valittaa, joten perustin back-to-size-S/M -projektilleni rinnakkaisblogin nimeltään Viimeinen valitusvirsi. Sinne kannattaa mennä, jos haluaa nähdä, miten kitisen ja valitan. Sinne kannattaa mennä myös, jos haluaa seurata menestystarinaa painonpudotuksesta, joka on toteutettu keinoilla, jotka ovat kenen tahansa käytössä eli oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.

Mitta täynnä.

Olen ollut patalaiska liikkuja koko talven ja kevään ajan. Sen sijaan olen kunnostautunut ruuanlaitossa, herkuttelussa ja napostelussa. Tuloksetkin ovat nähtävissä. Pari viikkoa sitten vaaka näytti minun siirtyneen jälleen kerran uudelle kymmenluvulle, vaatekaapista löytyy entistä vähemmän päällepantavaa ja Mies kettuilee, että "oisin ostanu sulle vapuks jotain, mut ei siellä ollu laihanaamareita".. Kiitti ihan hiivatisti. Voishan tän ottaa huumorilla ja todeta, että pitää olla pikkasen pläski. Mutta kun ei pidä eikä taho!!!!!

Tiedän valtavasti ravinnosta ja liikunnasta. Pystyisin pitämään tuntikaupalla luentoja siitä, mitä ja miten olisi hyvä syödä ja miksi. Ja siitä, miten liikunta kannattaisi aloittaa ja miten tuloksia saadaan. Mutta mikä hitto siinä on, että en saa itseäni toimimaan tavalla, jota suosittelisin kelle tahansa muulle?!!!

Mikä avuksi? Olen aina ollut "mie ite" -ihminen, jonka on vaikea pyytää apua keltään yhtään mihinkään. Sitäpaitsi läskin sulattaminen on sellainen juttu, että itse on se suurin työ joka tapauksessa tehtävä. Paitsi jos ois joku juorulehden sponsorijulkku ja lehti maksais rasvaimun. Vähänkö ois siistiä. Ei tarviis ku mennä operaatioon ja sen jälkeen keikistelemään koko kansan nähtäville puolituhmiin, mutta tietenkin tyylikkäisiin ja aistikkaisiin lehtikuviin. (Aistikkaisiin my ass... ai niin, mut sehän niissä just näkyis. Ai juu - sit pitää muistaa sanoa, että "mitään en kadu".)

Mikään lehti ole tarjonnut mulle lohdutusrasvaimua, oman selkärangan lujuus on nähty (lujaa kuin piimä) eikä Miehestä ole ollut tsemppaajaksi, joten viikko sitten päätin antautua markkinavoimille ja ottaa avukseni kaupallisen, maksullisen palvelun. Tavoitteeni on kolmessa kuukaudessa palauttaa itseni terveellisempiin ruokailutapoihin ja löytää liikkumisen ilo. Suotavaa tietysti olisi, että siinä ohessa vaatekokoni pienentyisi edes vähän.

Olen joskus takavuosina toteuttanut ruokaremontin, jossa apunani oli kutri.netistä (jos joku sellaisen muistaa) poimimani ja itse lisätuunailtu excel-pohjainen ruoka- ja liikuntapäiväkirja. Se oli aivan loistava. Nyt mulla on suurinpiirtein samat toiminnot nettipohjaisena versiona, jota voin käyttää missä vain. Syödyn ja kulutetun energian näkeminen mustaa valkoisella motivoi kummasti tekemään parempia valintoja kaupan hyllyllä ja keittiössä.

Kohtuullisen toimivan ja selkeän ruokapäiväkirjan lisäksi palvelun parasta antia on aivan mahtava reseptipankki (pakko käyttää tota!). Mä olen ollut aivan liekeissä uusista resepteistä ja etenkin mahdollisuudesta muokata niitä! Myös omia reseptejä voi loihtia ja nähdä niistäkin kcal-määrät per annos ja energian hh/prot/rasva-jakauma. Jeah! =) Ja kyllä. Olen ruokanörtti.

Tuloksia en viikossa ole saanut, ellei tulokseksi lasketa sitä, että kasvisten ja hedelmien määrä ruokavaliossa on vähintäänkin tuplaantunut. Toinen tulokseksi laskettava saavutus voisi olla orastava halu harrastaa liikuntaa. Kykyä siihen ei tosin ole ollut, kiitos kivuliaan jalkapohjan rasitusvamman (aiheuttajana ei yletön sportti vaan kaksi peräkkäistä päivää ja iltaa ja yötä Tavastialla 8cm koroissa) .

Tämä on harrastusblogi, eikä läskinhäätö ole harrastus. Se on projekti, joka loppuu aikanaan. Olenkin miettinyt rinnakkaisblogin perustamista tälle 3kk:n ruoka- ja elämäntaparemontille. Eihän näitä mun ravinto- ja liikuntajuttuja jaksa täällä erkkikään lukea, kun välillä saatan tilittää kuin ruuneperi jostain leseenpuolikkaasta. Toisen blogin mahdollisuutta miettiessä voisin vaikka lähteä kävellen kauimmaiseen kauppaan. Ostan sieltä kaalin.