Mojovaa soosia.

Jääkaapista löytyi nahistumassa oleva paprika, joten oli hyvä hetki kokeilla jo kauan kokeilulistalla ollutta reseptiä. Idin ja Nnan blogista joskus bongasin tämän mojo-kastikkeen ohjeen, johon tein omia muutoksia osittain tarkoituksella, osittain vahingossa. Erittäin maistuva soosi (joskin olen sitä mieltä, että Kotirouva Porvoosta tekee parempaa).

En ole päässyt aidoille pelipaikoille maistelemaan, millaista mojo-kastikkeen "oikeasti" kuuluisi olla. Suomen-, englannin- ja espanjankielisiä ohjeita netistä selatessani totesin, että ohjeita löytyy yhtä monta kuin on tekijöitäkin.

Lyhyen google-pohjaisen tutkimukseni pohjalta totean, että punaisen mojo-kastikkeen perusainekset ovat vaalea leipä tai manteli, punainen paprika (tuore ja/tai jauhe), valkosipuli (2-12 kynttä), viinietikka, oliiviöljy ja juustokumina plus perusmausteet (suola, pippuri, ehkä myös sokeri). Kuivattua tai tuoretta chiliä oli useissa ohjeissa ja sehän meikäläiselle sopii! =)

Vihreän mojon pohjana käytetään vihreää paprikaa ja/tai tuoretta korianteria tai persiljaa. Mojo verde tehdään useimmiten ilman chiliä, mutta jos potkua tahtoo, chiliksi kannattaa luonnollisesti valita jokin vihreä lajike.

Kastike tehdään yleensä tehosekoittimessa, mutta itse käytin varokaa-halpoja-kopioita-magic-blenderiä, jonka joskus tilasin Hobbarilta. Monissa ohjeissa mainittiin myös hyvän sauvasekoittimen toimivan. Kuva on taattua sinnepäin-ja-räps-laatua, kun oli kiire syömään enkä nälässä malttanut edes kupin reunoja siistiä.. =)

Mojo rojo

50 g manteleita (tai kuivahtanutta vaalean leivän sisustaa)
1 punainen paprika
3 valkosipulinkynttä
1 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
1–2 kpl kuivattua chilipalkoa (laitoin yhden, riitti mainiosti)
1 tl paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
2-3 rkl sitruunamehua
1 tl (?) jeeraa (en mitannut, tömäyttelin suoraan purkista)
suolaa
rouhittua mustapippuria
ripaus sokeria

Tein mojoni näin: Laitoin mantelit (käytin mantelirouhetta) kuppiin ja jauhoin hienoksi jauheeksi. Sen jälkeen lisäsin muut aineet: paprika kuutioina, valkosipulit muutamaan osaan pilkottuna ja chilin murensin. Noin 20 sekunnin hurautus koneella ja se olikin sitten siinä. Tarkistelin makua, muuten passeli, mutta lisäsin hiukan suolaa ja sitruunaa.

Valkosipuli maistui turhankin voimakkaasti, kaksikin kynttä olisi riittänyt, kun olivat niin isoja. Kastike oli hyvää heti valmistuttuaan, mutta mielestäni maku parani, kun kastike oli pari tuntia tekeytynyt.

Mojoa syödänä perinteisesti ryppyperunoiden (papas arrugadas) kanssa, minä tein isoja lohkiksia: potut pituussuuntaan epämääräisiksi lohkoiksi, päälle oliiviöljyä, hienoa merisuolaa ja pippuria myllystä. Uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kääntele paloja kerran paistamisen aikana, jos muistat (minä en). Erinomaista vappuruokaa!

Kevätpörriäinen.

Sellainen oli meidän parvekkeella eilen. Hirmuista surinaa piti, ei raukka löytänyt tietä ulos. Mun oli tarkoitus avata hänelle portti vapauteen heti kun saan edes hiukan puuterikalsareita enemmän ylleni, mutta unohdin koko jutun (ikkunan aukaisun siis, pukeutua muistin).

Pörheä surisija tuli mieleeni vasta myöhemmin illalla, mutta eihän sitä enää missään ollut. Voi ei! Entä jos se pörisi itsensä kuoliaaksi, kun mä hölmö sen unohdin?! Melkein tuli itku (mua itkettää nykyään ihan kaikki). Mutta en mä sitä mistään lattialta löytänyt. Parvekelasituksessa on yksi hiukan suurempi rako, ehkä se oli puskenut itsensä siitä läpi kuin kissat ovien alta. Tai ehkä se oli mönkinyt unille multaa ja kuivia persiljanoksia täynnä olevaan rottinkilaatikkoon, joka esittää viimevuotista yrttimaatani. Oli mukavampaa ajatella niin.

Tänään parvekkeelta kuului surinaa. Mun pörrö!! =) Voi riemua, se oli vieläkin parvekkeella! Ja mullakin vaatteet päällä, joten riensin oikopäätä unenpöpperöisen reppanan avuksi. Parvekelasituksesta reunimmainen lasi sepposen selälleen ja eikun selostamaan kimalaiselle pakenenemisreittiä - ääneen. "No kato siitä nyt oikeelle.. Ei ku EI sinne, ku SINNE!" Viisasta toimintaa. Lievästä kielimuurista huolimatta eksynyt kevätpörriäinen löysi tiensä ulos ja ehdinpä ottaa hänestä muistoksi vielä kuvankin. Hiukan hätääntynyt, mutta suloinen pörhelö. Loppu hyvin, kaikki hyvin. =) Paitsi että nuo ikkunat pitää kyllä pestä.

Olipa kerran ruma kananugetti.

Mut ei oo enää. Kaikki meni.

Ota paketillinen broilerin jauhelihaa, heitä kippoon. Perään yksi kananmuna, vähän korppujauhoja, suolaa ja mieleisiäsi mausteita (itse laitoin noin 1tl Madras Curry -jauhetta). Veivaa käsin tasaiseksi. Onpa tahmeeta. Kuumenna paistinpannussa hiukan öljyä ja paista koepulla. Lisää mausteita/suolaa, jos tarpeen. Tiputtele tahmataikinasta kahden teelusikan avulla kökkäreitä kuumalle pannulle. Kun kökkäre on paistunut toiselta puolelta, käännä ja litistä hiukan. Paista kypsäksi. Varo ylikypsentämästä, ellet halua jäystää kumikanaa.

Dippaa kananugetteja mieleiseesi dippisoosiin ja eikun ääntä kohti.

(Navettakissan niksinurkka tiedottaa lisäksi, että näistä saa mukavia protskupaukkuja, kun laittaa kokonaisen kananmunan sijasta 1-2 valkuaista. Korppujauhot voi halutessaan vaihtaa leseisiin ja leikkiä, että näistä saa myös kuituja.)

On taas kevät.

Nää ei oo kyl Hakaniemen rannasta.
Mut ei se mitään.
Ei oo kukaan tarjonnu mulle salmariakaan.

(Edit. 25.4.2009: Kotikemisti Holopainen korjasi tilanteen ja
oli muuten parasta ikinä! Kiitän kokemuksesta ja ohjeesta.)

Sitruunalaku, terveisiä T-kaupasta ja muita kirpparijalosteita.

Tässä on näitä, mitä en aiemmin saanut tälle meidän tautiselle koneelle, jossa oli kaatumataudin lisäksi niin paha pöpö, että vuoksi operaattorimme sulki nettiyhteyden ja tietysti pääsiäisen aikaan, jolloin pulju oli kiinni. No mutta nyt on kone putsattu noin sataan kertaan, nettiyhteys vaihdettu tuplasti nopeampaan ja voi kun kaikki toimiikin nyt liukkahasti! =)

Tää on ihan sitruunalakua! Langat on kirpparilta, vajaita akryylikeriä sekalaisten lankojen pussista. Materiaalina ei mitään ihkuinta neulottavaa, mutta ihan hauska, ohuehko myssy niistä tuli ja sainpahan vajaat kerät käytettyä.














Pitkän perjantain puhdetta: punaviiniä ja puikoilla aitoa 80-lukua.

Niin ainakin vyötteesä päättelin. Väritys on melko 70-lukulainen, hintalappu viittaa 80-lukuun, joten lanka lienee vuosikymmenten taitteesta...? Oli miten oli, tämä 100% akryyliä oleva ranskalainen Nicole-kerä on tullut T-kauppa Kotikulman hyllystä, käynyt jollain väliomistajalla, josta se päätyi kirpputorille ja sieltä minun käsiini. "Jo oli aikakin", se varmaan mietti, kun puikoille pääsi. Kaverikseen lanka sai niinikään kirpparilta peräisin olevaa harmaata mitälietä, koska pelkäsin, ettei punainen riitä loppuun saakka. Eikä ois riittänytkään. Melkoisen muhkea myssy, joka kaipaa kaverikseen kylmää kevättuulta.

Tämä on mun suosikki, tää on niiiiin aurinko! Nää on just sellaisia lankoja, joita en itse tulisi koskaan kaupasta ostaneeksi, mutta kirpparilla värit suorastaan huusivat nimeäni. Jos olisin Pelle Miljoona tai Mariska, haluaisin tämän itselleni.

Viimeisenä olis tällainen kirpputorilta ostetusta purkulangasta väsätty kauluri, johon harjoittelin mutterineulosta vai mikä sen nimi on. No sellainen pintaneule, mitä oon nähny putkisukissa. Jos ulkoillessa kaulalla ei ole kylmä, mutta viima ottaa korviin, irtokauluksen voi nostaa päähän pannaksi. (Tuunasin tolle päälle silmät, ettei se näyttäis niin munalta.)

Pääsiäisen saldo.

Kuten aiemmin olen todennut, en ole kummoinenkaan jouluihminen. En näköjään ole myöskään pääsiäisihminen. En lähettänyt yhtään korttia, en kasvattanut rairuohoa, en rämpinyt ojissa pajunkissojen takia enkä koristellut kotia tipuilla. En ostanut edes suklaamunia, kuinka häpeällistä.

Pääsiäisruuista tykkään kyllä kovasti. Mämmiä oli pakko saada, se on niin herkkua, vaikka ostinkin vahingossa sitä huonompaa merkkiä. Kermaa ja sokeria päälle, nam. Lammastakin olisi tehnyt mieli, mutta Mies ei sitä halunnut, koska se on niin huonoa lihaa (??!). Kokkasin lammasta pari kertaa ennen pääsiäistä, mutta ei onnistunut paisti eikä pihvi, vaikka miten oli muikeat marinadit ja paistomittarit ja kaikki. Ehkä liha on ollut huonolaatuista (kahdesti?). Todennäköisempi selitys on, että en vain osaa. :( En silti luovuta. Jos pääsiäisen jälkeen löydän lampaanviulua tarjouksessa, otan elukasta revanssin ja näytän Miehelle ja itselleni, että yes I can!

Perinteinen pääsiäislammas loisti poissaolollaan, mutta ei myö nälässä oltu. Tomaatti-mozzarella-basilika -alkupalaan en kyllästy varmaan koskaan. Nytkin nousee vesi kielelle, kun vain ajattelenkin sitä! Pääruuista ei juurikaan ole kuvia, jostain syystä on ollut hinku päästä jo asiaan. Pröystäiltiin taas sisäfileellä, jonka kanssa oli risottoa ja uunijuureksia (joista en saanut kaunista kuvaa millään). Sunnuntaina syötiin vähän kevyemmin: Mies teki ohjeitteni mukaan tomaattikeittoa, johon lisättiin katkarapuja. Todella ihana keitto tuli, mieto, pehmeä ja yrttinen...

Maanantaina loput katkikset pääsivät valkosipulilla ja cayennella maustettuun, kuumaan voin-öljyseokseen ja bruschetaksi. Aah ja ooh.. Pääruuaksi oli lohimedaljonkeja ja ihanan pehmeää sitruunarisottoa, jonka Mies teki tällä ohjeella. Mies oli yllättävän aktiivinen kokkaaja pääsiäisen aikaan, otti kaiken risottovastuun ja keitonkin teki ihan omasta vapaasta tahdostaan. Melkein alan tuntea asemani keittiön kuningattarena uhatuksi.

Rahkapiirakkaa teki mieli niin paljon, että oli pakko tehdä sellainen. Leipäkone pyöräytti ihanan pullataikinan, täytteen sävelsin parin, kolmen erilaisen ohjeen pohjalta ja ah, kun tuli hyvää. Tästä pääsiäisestä ei jäänyt pashan maku suuhun. Harmi, parina edellisenä vuonna olen sitäkin tehnyt muistaakseni tällä ohjeella, joka on perinteistä pashaa vähän kevyempi. Kaikenkaikkiaan mukava pääsiäinen oli, vaikkei sitä erityisemmin vietettykään. Ja se USB-porttikin aukesi! =)

Aina ei voi inspata.

Neulominen vähän takkuaa. Ja tietenkin takkuaa just nyt, kun ois vaikka kuinka paljon ihania materiaaleja! Ehkä syy on juuri siinä, ideoiden paljoudessa. Vähän niin kuin joskus bloggaamisen kanssa: niin paljon juttuja kerrottavana, että en osaa valita mitä kirjoittaisin. Ratkaisu: en kirjoita mitään. Olen kai sellainen kaikki tai ei mitään -ihminen.

Muutamia pipoja olen kuitenkin tehnyt, vaikkei niin ole superisti inspannutkaan.

Musta-pinkki Nuria seiskaveikasta. Myssyssä on rullareunus, koska halusin tähän jotain aiemmista Nuria-myssyistä poikkeavaa.









Turkoosi pitsipipo, lanka on pehmeää, vyötteetöntä yllätyslaatikon uumenista (Tanja tunnistanee?). Pitsimalli on omasta päästä (ensimmäinen OMA pitsimallini!), mutta se on niin yksinkertainen, että löytynee luultavasti kaikista käsityöaapisista ja Knitting For Dummies -kirjoista. En ole asiaa tarkistanut - haluan elää harhassani, että olen keksinyt jotain aivan uutta. =)



Mun oli pakko tehdä jotain tuosta vihreästä ja oih-niin-pehmoisesta, jota löytyi yllätyslaatikosta. Ruskea lanka on kirpparilta löydettyä, joten toisten jämillä mennään tässäkin.

Vihreää superpehmoista mulla on vielä n, 1,5 kerää ja Muorilta sitä löytyy kuulemma vielä muutama lisää. Haluaisin tehdä niistä itselleni jotain hartioita lämmittävää, kunhan vain löydän mallin, jota en voi mokata.

Pari muutakin fipoa mulla olis valmiina ja kuvattuna, mutta en saa kuvia koneelle. Tietokone on ollut niin pahasti kaatumatautinen, että sitä on hoidettu mm. poistamalla USB-portit käytöstä, enkä ole vielä keksinyt, kuinka saisin siirrettyä kuvia kamerasta kovalevylle ajatuksen voimalla. Ei liene kohtuuton haave saada usbit käyttöön jo lähipäivinä, sillä erään kirjan mukaan pääsiäisenä ovat jopa tuonelan portit avautuneet.

Hyvää pääsiäistä kaikille, rauhoittukaa ja nauttikaa auringosta ja pitkästä viikonlopusta!

Mindblowing food stuff.

Mies tilasi taas toissa viikolla juttuja extrahotista. Meille tuli uusi pullo Blair's Original Death Saucea sekä Blair's Wasabi Green Tea -kastiketta, johon Mies kovin syvästi mieltyi edellisen kokeilusatsin perusteella. Uusina tuttavuuksina oli CaJohns Killer Chipotle Hot Sauce ja CaJohns Private Reserve Apple Smoked Bourbon Chipotle Barbeque Sauce (hitto mikä tynkänimi, ois nyt vähän voinu venyttää) sekä chilillä ja tequilalla terästettyä mansikkahilloa.

Killer Chipotle -kastikkeesta tuli heti ykkössuosikki! Potkua löytyy sen verran, että kitusista lähtee pienet lieskat, mutta maltillisesti käytettynä soosista irtoaa mahtava, savuinen chilin maku ja tulisuuskin asettuu siedettävälle tasolle. Pullo on kohta jo puolillaan, sillä sitä on tungettu viikon sisällä joka ruokaan: pihvin kastikkeeseen, kanakastikkeeseen, ylläolevaan barbeque-kastikeeseen terästykseksi, sellaisenaan dippaamiseen ja muuten vain pöytämausteena. Naminami! =)

CaJohns Private Reserve etc. grillikastikekin on oikein hyvää sekin! Pullon suulta ei soosia kannata kovin hartaudella haistella: vesi herahtaa kielelle välittömästi ja pidempi tuoksuttelu vaatii viereen kuolaämpärin. Aivan mielettömät tuoksut: savuista, kirpeää, makeaa, hedelmäistä, tulista.. Aah ja ooh. Makukin on loistava. Marinadi on yllättävän vähäsuolainen, ainakin marinoimilleni kanakuutoille kaipasin lisäsuolaa. Veikkaan, että marinadi toimii parhaiten nimensä mukaisesti grilliläskeille (esim. ribseille tai possun kasslerille) ja oikeassa grillissä, superkuumalle pihvipannulle marinadi paloi helposti kiinni.

Eilen paistoin lettuja, jotta päästäisiin maistelemaan mansikka-tequila-chilihilloa. Letunpaiston aikana otettiin pieni varaslähtö ja maistettiin hilloa sellaisenaan. WHOOHOOAH! :D Ou beibe mä rakastan sua oikein KOVASTI!!!! Niin tajunnanräjäyttävän hyvää, että ei voinut kuin hymyillä haltioituneena.. Mansikka maistui selvästi, mutta tulisuutta oli reippaasti! Leukaperiä kiristi, vesi tuli kielelle ja polte viipyili suussa pitkään. Mahtavuutta!

Mansikan kaverina hillossa on käytetty habaneroa, jonka tulisuusasteesta kertovat kaikki n. 570 000 scovillea. Melko kipakka luku: esim. tavallinen jalapeño on tulisuudeltaan vain n. 2500-10000 scovillea ja perus kebab-pepperoni naurettavat 500 scovillea, jos sitäkään. Hillon makeuden ansiosta habaneron luovuttama tulisuus on kuitenkin pehmeää ja nautinnollista. Lämpimille letuille pääsi tulisen mansikka-chilihillon lisäksi myös nokareet vaniljajäätelöä - taivaallinen yhdistelmä tulista ja makeaa, kuumaa ja kylmää. =)

Harmittaa.

Anteeksi kaikille niille, jotka ovat odottaneet blogiini päivityksiä. Tai mistä minä tiedän, onko kukaan odottanut. Ehkä vain minua itseäni ärsyttää ja harmittaa, kun en ole tänne ehtinyt mitään kirjoitella. Juttuja olisi vaikka miten paljon, mutta olen ollut poissa kotoa ja muuten on aika mennyt muissa puuhissa kuin luovan kirjoitustyön äärellä.

Nytkään ei ole aikaa kuin piipahtaa tässä koneella, mutta pari asiaa haluan sanoa:

Kiitos Tanja, Muskatit tulivat perille! =) Sain Tanjalta peräti kolme kerää vaaleanpunaista Muskattia, josta kaavailin uutta laukkua pienelle tytölle tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Nyt lanka riittää varmasti, kiitos! Sain lisäksi vielä kaksi bonuskerää Novitan Bambua, mustan ja valkoisen! Ihkua! =)

Vieläkin ihmettelen, kuinka maailmasta löytyy noin pyytetttömästi hyväntahtoisia ihmisiä. Sniif.. Kai se ihmisen ja ajatusten hyvyys on joltain muulta pois, kuten siltä idiootilta, joka otti asiakseen v*ttuilla Muori Menninkäisen blogissa niin antaumuksella, että Muori otti ja poisti koko bloginsa. Villaketun blogissakin oli joku vinkuja, joka koki tärkeäksi kommentoida jotain täysin asiaankuulumatonta. Hiton nillittäjät. Jos ei tykkää blogista, sen sisällöstä tai kirjoittajasta, pakkoko on lukea? Ei ymmärrä..

Toinen juttu on se, että kävin viime viikonloppuna Turussa ja haluan kiittää seuraavia ihmisiä:

- Muoria kaikkien ravitsemussääntöjen vastaisesta kahvittelusta ja upeista langoista
- Tessaa jälleen kerran onnistuneesta uudesta tukasta (mii rok!)
- kaikkia Matti-pipoisia virkistyshetkestä Apteekissa (kuva)
- älyn kalifeja Caribiasta ja verkkokalvoilleni syöpyneestä hellyyden hetkestä Haraldissa (kuva)
- nuorempaa Matti-pipoista hulisesta hiliateriasta ja pallotuolista (kuva ylhäällä - mulle kans!), sekä
- "isosiskoa" ja hänen perhettään Littoisissa kaikesta mahdollisesta. Mä en tälläkään kerralla saanut tuota sivun reunassa komeilevaa leijonanväristä kurrrnauta mahtumaan matkatavaroihin. Ensi kerralla isompi reppu... ;)

Kuvitan tätä juttua, jahka ehdin (mikä tapahtui 8.4.2009). Nyt on kiire siivota ja valmistella illallista. Miehen lapsuudenkaveri tulee meille yökylään ja sain paskanakin miettiä kolmen ruokalajin illallisen. Tosi kurjaa suunnitella ruokia ja tehdä ne... Niin ja vielä syödä! Ihan pahinta. Ajattelin alkuun tomaatti-mozzarella-salaattia ja valkosipulileipää ja pääruuaksi sisäfilepihvi, makeita uunisipuleita, savuchili-tomaattikastiketta ja risottoa. Jälkiruuaksi - jos vielä mahtuu - mutakakkua ja vaniljajäätelöä. Ja ehkä pieni lasillinen jotain hyvää makeaa. :)