Mojovaa soosia.

Jääkaapista löytyi nahistumassa oleva paprika, joten oli hyvä hetki kokeilla jo kauan kokeilulistalla ollutta reseptiä. Idin ja Nnan blogista joskus bongasin tämän mojo-kastikkeen ohjeen, johon tein omia muutoksia osittain tarkoituksella, osittain vahingossa. Erittäin maistuva soosi (joskin olen sitä mieltä, että Kotirouva Porvoosta tekee parempaa).

En ole päässyt aidoille pelipaikoille maistelemaan, millaista mojo-kastikkeen "oikeasti" kuuluisi olla. Suomen-, englannin- ja espanjankielisiä ohjeita netistä selatessani totesin, että ohjeita löytyy yhtä monta kuin on tekijöitäkin.

Lyhyen google-pohjaisen tutkimukseni pohjalta totean, että punaisen mojo-kastikkeen perusainekset ovat vaalea leipä tai manteli, punainen paprika (tuore ja/tai jauhe), valkosipuli (2-12 kynttä), viinietikka, oliiviöljy ja juustokumina plus perusmausteet (suola, pippuri, ehkä myös sokeri). Kuivattua tai tuoretta chiliä oli useissa ohjeissa ja sehän meikäläiselle sopii! =)

Vihreän mojon pohjana käytetään vihreää paprikaa ja/tai tuoretta korianteria tai persiljaa. Mojo verde tehdään useimmiten ilman chiliä, mutta jos potkua tahtoo, chiliksi kannattaa luonnollisesti valita jokin vihreä lajike.

Kastike tehdään yleensä tehosekoittimessa, mutta itse käytin varokaa-halpoja-kopioita-magic-blenderiä, jonka joskus tilasin Hobbarilta. Monissa ohjeissa mainittiin myös hyvän sauvasekoittimen toimivan. Kuva on taattua sinnepäin-ja-räps-laatua, kun oli kiire syömään enkä nälässä malttanut edes kupin reunoja siistiä.. =)

Mojo rojo

50 g manteleita (tai kuivahtanutta vaalean leivän sisustaa)
1 punainen paprika
3 valkosipulinkynttä
1 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
1–2 kpl kuivattua chilipalkoa (laitoin yhden, riitti mainiosti)
1 tl paprikajauhetta
1 dl oliiviöljyä
2-3 rkl sitruunamehua
1 tl (?) jeeraa (en mitannut, tömäyttelin suoraan purkista)
suolaa
rouhittua mustapippuria
ripaus sokeria

Tein mojoni näin: Laitoin mantelit (käytin mantelirouhetta) kuppiin ja jauhoin hienoksi jauheeksi. Sen jälkeen lisäsin muut aineet: paprika kuutioina, valkosipulit muutamaan osaan pilkottuna ja chilin murensin. Noin 20 sekunnin hurautus koneella ja se olikin sitten siinä. Tarkistelin makua, muuten passeli, mutta lisäsin hiukan suolaa ja sitruunaa.

Valkosipuli maistui turhankin voimakkaasti, kaksikin kynttä olisi riittänyt, kun olivat niin isoja. Kastike oli hyvää heti valmistuttuaan, mutta mielestäni maku parani, kun kastike oli pari tuntia tekeytynyt.

Mojoa syödänä perinteisesti ryppyperunoiden (papas arrugadas) kanssa, minä tein isoja lohkiksia: potut pituussuuntaan epämääräisiksi lohkoiksi, päälle oliiviöljyä, hienoa merisuolaa ja pippuria myllystä. Uuniin 225 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kääntele paloja kerran paistamisen aikana, jos muistat (minä en). Erinomaista vappuruokaa!

Olipa kerran ruma kananugetti.

Mut ei oo enää. Kaikki meni.

Ota paketillinen broilerin jauhelihaa, heitä kippoon. Perään yksi kananmuna, vähän korppujauhoja, suolaa ja mieleisiäsi mausteita (itse laitoin noin 1tl Madras Curry -jauhetta). Veivaa käsin tasaiseksi. Onpa tahmeeta. Kuumenna paistinpannussa hiukan öljyä ja paista koepulla. Lisää mausteita/suolaa, jos tarpeen. Tiputtele tahmataikinasta kahden teelusikan avulla kökkäreitä kuumalle pannulle. Kun kökkäre on paistunut toiselta puolelta, käännä ja litistä hiukan. Paista kypsäksi. Varo ylikypsentämästä, ellet halua jäystää kumikanaa.

Dippaa kananugetteja mieleiseesi dippisoosiin ja eikun ääntä kohti.

(Navettakissan niksinurkka tiedottaa lisäksi, että näistä saa mukavia protskupaukkuja, kun laittaa kokonaisen kananmunan sijasta 1-2 valkuaista. Korppujauhot voi halutessaan vaihtaa leseisiin ja leikkiä, että näistä saa myös kuituja.)

Pääsiäisen saldo.

Kuten aiemmin olen todennut, en ole kummoinenkaan jouluihminen. En näköjään ole myöskään pääsiäisihminen. En lähettänyt yhtään korttia, en kasvattanut rairuohoa, en rämpinyt ojissa pajunkissojen takia enkä koristellut kotia tipuilla. En ostanut edes suklaamunia, kuinka häpeällistä.

Pääsiäisruuista tykkään kyllä kovasti. Mämmiä oli pakko saada, se on niin herkkua, vaikka ostinkin vahingossa sitä huonompaa merkkiä. Kermaa ja sokeria päälle, nam. Lammastakin olisi tehnyt mieli, mutta Mies ei sitä halunnut, koska se on niin huonoa lihaa (??!). Kokkasin lammasta pari kertaa ennen pääsiäistä, mutta ei onnistunut paisti eikä pihvi, vaikka miten oli muikeat marinadit ja paistomittarit ja kaikki. Ehkä liha on ollut huonolaatuista (kahdesti?). Todennäköisempi selitys on, että en vain osaa. :( En silti luovuta. Jos pääsiäisen jälkeen löydän lampaanviulua tarjouksessa, otan elukasta revanssin ja näytän Miehelle ja itselleni, että yes I can!

Perinteinen pääsiäislammas loisti poissaolollaan, mutta ei myö nälässä oltu. Tomaatti-mozzarella-basilika -alkupalaan en kyllästy varmaan koskaan. Nytkin nousee vesi kielelle, kun vain ajattelenkin sitä! Pääruuista ei juurikaan ole kuvia, jostain syystä on ollut hinku päästä jo asiaan. Pröystäiltiin taas sisäfileellä, jonka kanssa oli risottoa ja uunijuureksia (joista en saanut kaunista kuvaa millään). Sunnuntaina syötiin vähän kevyemmin: Mies teki ohjeitteni mukaan tomaattikeittoa, johon lisättiin katkarapuja. Todella ihana keitto tuli, mieto, pehmeä ja yrttinen...

Maanantaina loput katkikset pääsivät valkosipulilla ja cayennella maustettuun, kuumaan voin-öljyseokseen ja bruschetaksi. Aah ja ooh.. Pääruuaksi oli lohimedaljonkeja ja ihanan pehmeää sitruunarisottoa, jonka Mies teki tällä ohjeella. Mies oli yllättävän aktiivinen kokkaaja pääsiäisen aikaan, otti kaiken risottovastuun ja keitonkin teki ihan omasta vapaasta tahdostaan. Melkein alan tuntea asemani keittiön kuningattarena uhatuksi.

Rahkapiirakkaa teki mieli niin paljon, että oli pakko tehdä sellainen. Leipäkone pyöräytti ihanan pullataikinan, täytteen sävelsin parin, kolmen erilaisen ohjeen pohjalta ja ah, kun tuli hyvää. Tästä pääsiäisestä ei jäänyt pashan maku suuhun. Harmi, parina edellisenä vuonna olen sitäkin tehnyt muistaakseni tällä ohjeella, joka on perinteistä pashaa vähän kevyempi. Kaikenkaikkiaan mukava pääsiäinen oli, vaikkei sitä erityisemmin vietettykään. Ja se USB-porttikin aukesi! =)

Mindblowing food stuff.

Mies tilasi taas toissa viikolla juttuja extrahotista. Meille tuli uusi pullo Blair's Original Death Saucea sekä Blair's Wasabi Green Tea -kastiketta, johon Mies kovin syvästi mieltyi edellisen kokeilusatsin perusteella. Uusina tuttavuuksina oli CaJohns Killer Chipotle Hot Sauce ja CaJohns Private Reserve Apple Smoked Bourbon Chipotle Barbeque Sauce (hitto mikä tynkänimi, ois nyt vähän voinu venyttää) sekä chilillä ja tequilalla terästettyä mansikkahilloa.

Killer Chipotle -kastikkeesta tuli heti ykkössuosikki! Potkua löytyy sen verran, että kitusista lähtee pienet lieskat, mutta maltillisesti käytettynä soosista irtoaa mahtava, savuinen chilin maku ja tulisuuskin asettuu siedettävälle tasolle. Pullo on kohta jo puolillaan, sillä sitä on tungettu viikon sisällä joka ruokaan: pihvin kastikkeeseen, kanakastikkeeseen, ylläolevaan barbeque-kastikeeseen terästykseksi, sellaisenaan dippaamiseen ja muuten vain pöytämausteena. Naminami! =)

CaJohns Private Reserve etc. grillikastikekin on oikein hyvää sekin! Pullon suulta ei soosia kannata kovin hartaudella haistella: vesi herahtaa kielelle välittömästi ja pidempi tuoksuttelu vaatii viereen kuolaämpärin. Aivan mielettömät tuoksut: savuista, kirpeää, makeaa, hedelmäistä, tulista.. Aah ja ooh. Makukin on loistava. Marinadi on yllättävän vähäsuolainen, ainakin marinoimilleni kanakuutoille kaipasin lisäsuolaa. Veikkaan, että marinadi toimii parhaiten nimensä mukaisesti grilliläskeille (esim. ribseille tai possun kasslerille) ja oikeassa grillissä, superkuumalle pihvipannulle marinadi paloi helposti kiinni.

Eilen paistoin lettuja, jotta päästäisiin maistelemaan mansikka-tequila-chilihilloa. Letunpaiston aikana otettiin pieni varaslähtö ja maistettiin hilloa sellaisenaan. WHOOHOOAH! :D Ou beibe mä rakastan sua oikein KOVASTI!!!! Niin tajunnanräjäyttävän hyvää, että ei voinut kuin hymyillä haltioituneena.. Mansikka maistui selvästi, mutta tulisuutta oli reippaasti! Leukaperiä kiristi, vesi tuli kielelle ja polte viipyili suussa pitkään. Mahtavuutta!

Mansikan kaverina hillossa on käytetty habaneroa, jonka tulisuusasteesta kertovat kaikki n. 570 000 scovillea. Melko kipakka luku: esim. tavallinen jalapeño on tulisuudeltaan vain n. 2500-10000 scovillea ja perus kebab-pepperoni naurettavat 500 scovillea, jos sitäkään. Hillon makeuden ansiosta habaneron luovuttama tulisuus on kuitenkin pehmeää ja nautinnollista. Lämpimille letuille pääsi tulisen mansikka-chilihillon lisäksi myös nokareet vaniljajäätelöä - taivaallinen yhdistelmä tulista ja makeaa, kuumaa ja kylmää. =)

Kuppikeittoa.

Lähikaupasta tarttui mukaan pari parsakaalia. Huolellisesti keitelty ja varmuuden vuoksi vielä hauduteltu parsakaali on ihan vehkeestä, mutta napakaksi jätetty on aivan ihanaa! Toinen parsakaali menee wokkiin tai höyrystyy muuten vaan lisukkeeksi, toisesta tein keittoa, joka vaatimattomista raaka-aineistaan huolimatta onnistui loistavasti! Mietoa, mutta maistuvaa, ja etenkin kevyttä. Proteiinia tästä ei juurikaan saa, joten kyytipojaksi sopii esim. margariinilla sivelty ruisleipä ja päälle huoleton määrä vähärasvaista kalkkunaleikettä.

Otin keiton pohjaksi kasvikset.fi -sivustolta (jossa on muuten mainio reseptipankki!) Sosekeitto parsakaalista -ohjeen. Melkein ohjeen mukaan tein, mutta pari muutosta tuli: en jaksanut odottaa perunoiden pehmentymistä, vaan siirryin aika nopeasti liemivaiheeseen. Lisäksi jätin ohjeessa mainitun maidon/kerman jätin pois, koska keitto oli sopivan paksuista jo soseutuksen jälkeen. Makukin oli kohdallaan, joten mitäpä sitä mitään lisäilemään. =) En vieläkään osaa kuvata ruokia, keitto oli oikeasti vihreää eikä vaaleankeltaista.

Parsakaalikeitto

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 pikkuruista perunaa (tai 2-3 isoa)
300-500 g parsakaalia
1 l kanalientä (1l vettä+ 1,5-2 kanaliemikuutiota)
(suolaa)
(pippuria)

Kuori perunat ja sipulit. Viipaloi perunat ja hienonna sipulit. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä, lisää sipulit ja perunat, kuullota hetki miedolla lämmöllä. Lisää kanaliemi. Anna kiehua n. 15 min eli kunnes perunat alkavat olla pehmeitä. Viipaloi parsakaalin varsi ohuiksi viipaleiksi ja irrottele kukinnot noin pingispallon kokoisiksi. Lisää keittoon ja anna kiehutella lempeästi n. 7-10 min eli kunnes parsakaalit ovat pehmeitä. Ota keitto liedeltä, surauta sauvasekoittimella sileäksi, tarkista maku. Itse en lisännyt keittoon enää mitään, edes suolaa. Jos keiton koostumus antaa myöten, lisää maitoa tai ruokakermaa, kiehauta.

Nautiskelin keiton latte-lasista juoden. Ihanaa. =)

Jatkotesti ja wokkia.

Viimeviikkoisen koipireisitestin tuloksista järkyttyneenä ostin marinoimattomia broilerin rintaleikkeitä, siis niitä missä on luu mukana. En voinut vastustaa kiusausta tehdä pientä testiä myös niillä.

Poistin paloista nahat, luut ja joitain pieniä roiskeita. Koko paketista (1,026kg) tuli 795g filesuikaleita/kuutoita, biojätteeseen joutui vain 70g tavaraa! Niille, jotka alkoivat ihmetellä lyhyttä matikkaani ja yhtälöstä puuttuvaa 161 grammaa, kerrottakoon, että sisäinen marttani heräsi ja laitoin luut pakkaseen (keitän niistä myöhemmin kanalientä).

Marinadin kanoille tein ihan itte. Ensin nelikomponentti-peruspohja:

hapanta: 1/4 sitruunan mehu ja liru valkoista balsamicoa (koska sitruunaa ei ollut enempää)
makeaa: 1-2 rkl hunajaa
suolaista: soijakastiketta
rasvaista: reilu loraus oliiviöljyä

Pohjaan lisäsin mausteet, tällä kertaa vähän itämaisin vaikuttein ja sen mukaan, mitä kaapista löytyi (kaikenlaista sieltä löytyikin!):
- valkosipulia (hienonnettuna)
- tuoretta inkivääriä (hienonnettuna)
- tuoretta chiliä (tai pakastimesta oikeestaan..)
- puolikas kanelitanko
- pari kokonaista kardemummaa
- mustia sinapinsiemeniä (murskattuna)
- muutama tähtianiksen "lehti" (vai mitä ne on)

Aineet sekaisin, kanat kulhoon (tai muovipussiin) ja marinadi päälle. Käännellään lihoja, jotta marinadia on kaikkialla. Kanojen päälle muovikelmua tiiviisti niin, että väliin jää mahdollisiman vähän ilmaa ja jääkaappiin makoilemaan ainakin pariksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaa. Mausteita voi tietenkin säätää sen mukaan, mitä sattuu kaapissa olemaan ja mistä itse tykkää.

Maustuneista rintafileistä tein wokin, joka sai innoituksensa vakaasta päätöksestäni muuttaa ruokavaliotamme terveellisempään ja kasvispitoisempaan suuntaan. Käytin tähän myös marinadin, eli mitään ei mennyt hukkaan (marttameininki). Ruoka oli hyvää, mutta kuva on hanurista, sori. Otin sen vasta seuraavana päivänä, kun lämmitin jämiä. Voi tota kesäkurpitsaakin, ihan möselöä... Mutta uskokaa, freesinä tää näyttää ihan ruualta.

KANAWOKKI

400-500g kanakuutioita/suikaleita em. tyyliin itse marinoituna
1 pieni kesäkurpitsa
1 punainen paprika
2-3 varsisellerin vartta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
oljyä
maissisuurustetta ruskeille kastikkeille
(suolaa)

Pilko kasvikset - porkkana ja selleri ohuiksi viipaleiksi, muut kookkaiksi paloiksi.

Paahda kanapalat nopeasti pinnaltaan kauniiksi (ei tarvitse kypsyä) muutamassa erässä isolla (wok)pannulla ja siirrä syrjään esim. syvälle lautaselle tai kulhoon. Huuhtele pannu paistoerien välissä pari kertaa vesitilkalla ja kaada pannuliemi kanojen päälle. Hulauta päälle myös loput marinadista, jos sitä jäi marinointiastiaan.

Kuivaa pannu, kuumenna siinä hiukan öljyä ja kääntele sinne kasvikset paistumaan kovuusjärjestyksessä: varsiselleri ja porkkana, sipuli, paprika, kesäkurpitsa. Lisää kanat liemineen, sekoita, vähennä lämpöä ja laita kansi päälle. Kanat kypsyvät kannen alla parissa hetkessä. Lopuksi suurusta kastike mieleiseksesi maissisuurusteella ja tarkista suola.

Syö.

Kana kynittynä.

Tein empiirisen kokeen broilerin koipireisillä. Olen tämän tiennytkin, mutta silti sorruin halpaan, kun ne oli niin tyrkyllä:

Ostin 1,202kg marinoituja broilerin koipireisiä, hinta 1,55e (= 1,29e/kg). Sounds like a bargain.

Halusin kypsentää kanat ilman rasvoja ja nahkoja, joten poistin nahat, rasvaklöntit yms. roippeet. Tulos: 0,906kg tavaraa, hinta nahattomalle kanalle 1,73e/kg. No, ei paha sekään.

Leikkasin koipireidet nivelen kohdalta kahtia ja kypsensin palat uunissa ritilällä, jonka alla oli uunivuoka. Kypsänä koivet ja reidet olivat kutistuneet 600 grammaksi eli alle puoleen alkuperäisestä painosta! Irrottelin luut irti lihoista, tulos: 0,372g kanaa ja sille laskettu kilohinta 4,17e/kg.

Yli kilon paketista meni n. 2/3 biojätteisiin ja 1/3 ravinnoksi. Mitä järkeä?!!! Oikein mukava appelsiinikanapasta tuli, eipä siinä mitään, ja edullinenkin oli. Mutta tuo poisheitettävän osan määrä on aivan kauhistuttava.

Hintakin pompsahti 1,29e/kg :sta vähän yli neljään euroon. Se on ehkä edelleenkin edullista, mutta minkälaatuista kanaa sillä sain? Sain teollisella marinadilla (vettä+suolaa+8 eri lisäainetta+mausteet) pullistettua rasvaista kanaa, jota en parhaalla tahdollanikaan voi terveelliseksi sanoa. Tuoteselosteen mukaan 100 grammassa koipireisiä on rasvaa 13g ja proteiinia 13g. En tiedä miltä tuo teidän korviinne kuulostaa, mutta minusta ei kovin hyvälle. Ja tässä syy: marinoimattomassa rintafileessä on finelin mukaan rasvaa 6,8g ja proteiinia 21,5g/100g, ja jos otat fileestä nahan pois, jää siihen rasvaa vain 1,5g/100g! JEAH! =) Jos tissit uittaa itsetehdyssä marinadissa (ne on TOSI helppoja), saa juuri niitä makuja kuin haluat, vähemmällä rasvalla ja suolalla ja ilman lisäaineita! Ja tähän hymiö, jossa tuuletan ja pompin innosta!! :D Yhdestä nahattomasta broilerin rintafileestä saa tällainen perusnaisihminen noin 1/3 päivän proteiinin tarpeestaan helposti ja kevyesti!

Mitä tästä opin? Enää en sorru valmismarinadi-koipireisiin, vaikka ne miten tuntuvat helpolta ("uuniin vaan ja valmista on..") ja halvalta vaihtoehdolta. "Kana on kevyttä" pitää paikkansa vain, jos tietää mitä osaa tipusta käyttää.

Ja mitä maustamiseen tulee, mieluummin teen marinadin itse ja ostan maustamatonta, lisäaineetonta lihaa, jota ei ole suolalla ja vedellä turvotettu. Enkä enää kovin mielelläni suosi kanaa, josta joutuu noin suuren osan heittämään pois. Jos hinta on pari euroa suurempi, maksan sen mielelläni - säästän sen helposti jättämällä himoitsemani suklaalevyn tai keksipaketin kaupan hyllyyn. :)

Himoherkkuni.

Tässä se on. Legendaarinen herkku, jota moni ystäväni on kuullut mun ylistävän. The Nachodippi. =) Aivan parasta pe/la-illan sohvaruokaa ja jämät maistuu mikrolämmityksen jälkeen aamupalana aivan taivaalliselle, jos jostain syystä sattuu olemaan suolaisen nälkää.

Alla oleva resepti on työkaverilta saamani alkuperäinen, jolla
tulee perushyvä setti. Ensimmäisen kerran teimme reseptin mukaan, sen jälkeen ei olla juurikaan mitattu mausteita vaan laitettu ne reippaasti fiilispohjalta ja viilattu maut kohdalleen maistamalla.

Useita kertoja tätä valmistaneena voin kertoa vahvana mielipiteenäni, että korianterin voi jättää pois, jos on pakko. Samoin tuoreen paprikan. Muuta ei sitten saakaan jättää pois, muuten kokonaisuus kärsii. Chilinä olen käyttänyt ohjeen mukaan tavallista cayennepulveria, joskus lisänä chilirouhetta tai kuivattua chiliä. Erikoisia chilikastikkeita tai edes tabascoa tähän ei kannata sotkea. Juustokumina eli jeera on pakollinen, älä edes yritä tehdä ilman sitä. =) Myös jalapenojen puuttuminen saa makunystyrät ymmälleen eli en suosittele jättämään pois niitäkään. Laita vaikka vähemmän, kunhan laitat. Nachoista sen verran, että "maustamattomat" keskihintaiset (esim. ne missä on inkkarin kuva) ovat parhaita. Halpikset maistuvat parfyymiselle saippualle. Ei hyvä.

Kun olet todennut nachodipin aivan loistokkaaksi mätöksi, tee soosia samantien vähän enemmän. =) Kuvan esimerkkiannokseen on käytetty 700g naudan jauhelihaa (rasvaa 10%), kaksi 500g purkkia tomaattimurskaa, 2 sipulia, 1 paprika, 5-6 kynttä valkosipulia, mausteita sopivasti (laitoin lorauksen balsamicoa, kun tuntui sitä vaativan) ja jalapenoja oli sen verran mitä kaapista löytyi eli vajaa desi. Jos kaikki soosi ei mahdu vuokaan, lopun voi käyttää vaikka pastakastikkeena tai patongin täytteenä. Annoksesta riittää niin monelle kuin on syöjiä. =)

(Varoituksen sana: tähän tulee HIMO! )


The Nachodippi

n. 400 g jauhelihaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa (eikä saa kuulemma olla kevytversiota, vaikka meillä on kyl ollu..)
1 pilkottu sipuli
(1 kuutioitu punainen paprika)
1 tlk tomaattimurskaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa
cayennepippuria sietokyvyn mukaan
mustapippuria myllystä (tai purkista)
1 tl sokeria
suolaa
jalapenoviipaleita maun mukaan
Päälle:
150 g juustoraastetta
mustia oliiveja viipaloituna



1. Uuni 200-225 graadiin. Vuoraa vuoka tuorejuustolla.

2. Ruskista sipuli, paprika ja jauheliha. Sekaan tomaattimurska, valkosipuli ja mausteet. Anna kiehua ilman kantta 5-15 minuuttia sen mukaan, miltä soosi näyttää. Se saa olla sakeaa ja paksua. Ota soosi liedeltä, lisää jalapenot ja anna makuuntua hetken aikaa. Tarkista maku. Yleensä soosi kaipaa joko suolaa, sokeria tai lisää jeeraa, joskus myös pikkuloron balsamicoa.

3. Kaada kastike vuokaan tuorejuustovuorauksen päälle. Ripottele jalapenot ja päälle juustoraaste. Pinnalle vielä oliivit ja koko homma uuniin noin vartiksi, niin että kastike kuplii ja juusto saa kivan värin.

4. Olutta, nachoja, syö ja juo.

Ja päivän kasarihittinä Mikko Jaakkosen ja Pauli Mäki-Kaartion "Sei, sei, sei"

Voi elämä, miten huono otsikko! Vaan emmepä anna sen haitata. Heinäharava teki joku aika sitten pahvilaatikkokalaa ja nyt munkin alkoi tehdä mieli. Ensin mietin että tekisin niitä samoja seipihvejä, mutta laiskuus iski ja päätin tehdä mahdollisimman vähävaivaista uunikalaa. Ruoka syntyi omasta päästä kokkisotameiningillä eli laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy. Ja tämmönen helppo pläjäys siitä tuli, veikkaan että maistuis myös H-haravalle (heh, kuulostaa joltain vakioveikkaustermiltä). Kuvaa ei ole, koska eilen en älynnyt kuvata ja jääkaapista löytyneet jämät eivät olleet enää yhtä kaunista katseltavaa kuin uunista tullut. :)

Mausteinen tomaattisei uunissa

1 pkt seitä sulatettuna/puolisulana
1 prk (500g) tomaattimurskaa
oliiviöljyä
vähän purjoa tai sipulia
2 isoa valkosipulin kynttä
mausteita (määrät maun mukaan):
juustokuminaa, chilirouhetta, kanelia, jauhettua korianteria, kurkumaa, mustapippuria
suolaa ja sokeria

Ota pieni kattila, kuullota sipuli pehmeäksi öljytilkassa miedolla lämmöllä. Lisää hienoksi hakattu valkosipuli ja mausteet. Mausteita saa olla ainakin 0,5tl/laatu, kanelin kanssa voi olla vähän varovaisempi. Pyöräyttele niitäkin hetken aikaa kattilassa ja huumaannu tuoksusta. Lisää tomaattimurska, suola ja sokeri. Anna hautua hyvin pienellä lämmöllä vaikka vartin verran. Tarkista maku, lisää mausteita/suolaa/sokeria, jos tarpeen.

Uunivuokaan vähän kastiketta pohjalle, päälle kalapalat/fileet ja loppu kastike kalojen päälle. Heitä 200 asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi (mä en aikaa katellut, saattoi olla jopa 40min, kun unohdin kattoo kelloa...), paistoaika riippuu siitä, miten sulaa kala oli. Mulla oli aika jäistä, siksikin ehkä pidempi aika oli ihan hyvä.

Kaveriksi keitin täysjyväriisiä. Nami.

Veikkaisin, että tästä saisi viilattua myös lämmittävän punaisen kalakeiton, jos lisäisi kastikkeeseen vettä/kalalientä ja laittaisi kalan kuutioina kiehuvaan liemeen. Ja mausteita tietysti kunnolla, ettei keitto maistu yhtään pahvitomaatille ja pahvikalalle. Luksuskeittoa saisi vaihtamalla murskan+nesteen paseerattuun tomaattiin, sein katkarapuihin ja laittamalla keittoon kunnolla chiliä. Ja sitten se niinku tarjoiltais kivalta lautaselta smetanan ja tuoreen maalaisleivän kanssa. Voih, maistuis ainakin mulle.

Punkkulaatikkoa.

Keittiömme sai pitkään kaivattua lisävarustusta, kun löysimme lähiprismasta juuri sellaisen sauvasekoittimen kuin mistä olen haaveillut: tehoa paljon ja kauheesti lisähärpäkkeitä! =) Laite soseuttaa, silppuaa, vispaa, raastaa ja viipaloi - köyhän miehen ja pienen keittiön yleiskone siis.

Punajuuri on mun lempparijuures, mutta en ole herkkuani, punajuurilaatikkoa, kovin usein tehnyt, koska punajuuri on raakana niin kovaa tavaraa, että väkisinkin lipsuu ja roiskuu, kun ei sitä millään hentoisella otteella jyystetä.

Mutta nyt mulla on raastinvehje, joten punajuurilaatikon tekoon! Ja voi huokausten sinfoniaa, miten ihanasti se raastoi! :D Oli suorastaan hypnoottista seurata koneen työskentelyä: surrrrrr vaan ja muutamassa sekunnissa punajuuresta tulee hienoa raastetta siististi kulhoon eikä esim. seinille ja naamalle. Aivan loistava vehje! Ja loistavaa tuli laatikostakin, musta tuntuu että voisin syödä sitä niin paljon että halkean.

Ohjeen olen kehitellyt joskus muutama vuosi sitten Valion punajuurikiusauksen pohjalta omaan makuun sopivaksi eli lisäsin jauhelihaa ja kevensin vaihtamalla maito- ja juustotuotteet vähärasvaisempiin. Tällä kertaa tein tuhdimman version ihan oikeasta Koskenlaskijasta ja ruokakermasta, ja lisäsin myös perunaa, koska teki mieli raastaa kaikkea mahdollista.. :) Tätä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi ja pakastaa osa pieniin rasioihin, tosin meillä tämä teki kauppansa niin nopeasti, että pakkaseen sain vain yhden annoksen...

PUNAJUURILAATIKKO

5 isoa punajuurta (ainakin nyrkin kokoisia, eli about vajaa kilo)
2 kookasta perunaa (voi jättää poiskin)
1 sipuli (yleensä laitan 2, mutta unohin toisen..)
n. 1/2 dl puuroriisiä raakana (en mitannut, heitin arviolta)

Liemi:
n. 3,5 dl rasvatonta maitoa tai kermamaitoa (2,5dl ruokakermaa+1 dl maitoa)
125g eli 1/2 pkt Koskenlaskija Voimakas -sulatejuustoa (tai 9% Olympiaa tms kevyempää)
vajaa 1 rkl viherpippureita
suolaa

Väliliha:
400g vähärasvaista naudan jauhelihaa
suolaa, valko- ja mustapippuria, paprikajauhetta


Kuori punajuuret, peruna ja sipuli. Raasta ne hienoksi raasteeksi ja sekoita keskenään ISOSSA kulhossa, lisää myös riisi. Paahda jauheliha paistinpannulla, mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Kuumenna ruokakerma ja maito kattilassa, lisää juusto nokareina ja sulata miedolla lämmöllä hämmennellen. Mausta murskatuilla viherpippureilla ja suolalla (lisäsin suolaa, vaikka juustossa ja lihassakin sitä on, koska tästä tulee aika iso annos).

Kasaa voideltuun lasagnevuokaan: kerros punajuuriraastetta, kerros jauhelihaa ja viimeiseksi vielä raastetta. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa jauhelihan juuresten sekaan ja kipata kaiken vuokaan. Valuta juustoinen liemi laatikon päälle ja paista laatikkoa150 asteessa 2h. Painele pintaa esim. paistinlastalla 2-3 kertaa paiston aikana ja peitä foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

(Roiskutin ennen uuniin laittamista laatikon päälle vähän juoksevaa margariinia, kun muistelin että ohjeessa luki että laita pinnalle voinokareita. No ei lukenut. Olin vissiin vieläkin äidin joululaatikoiden pauloissa..)

Nimenmuutos.

Mä luulen, että mun täytyy muuttaa nimeni Muffinssiksi. Musta tulee iso pullatähti ja otan taiteilijanimen Silicon Muffin. Vähänkö coolia, olisin tosi pelätty kilpasisko jossain jenkkimummojen leivontakisoissa.

Miehen luona oli eilen ukkoja näpräämässä ja viilaamassa ja hinkkaamassa biisiä, jota olen kuullut sen verran paljon jo, että pakenin keittiöön. Harmi ettei näitten tekemisessä mennyt aikaa juuri yhtään, mutta kävin varmuuden vuoksi noin minuutin välein uuninsuussa tarkistamassa, ettei mikään räjähdä.

Kotimuusikotkin malttoivat parin tunnin päästä pitää sen verran taukoa, että haukkasivat pikkusuolaista, joku taisi jopa kehua näitä. Ihanaa vieraskoreutta.. Ei vaan, täytyy itsekin sanoa, että nämä olivat herkkua! Erityisen tyytyväinen olen siihen, että resepti on itse kehitelty, JEAH! Musta on tulossa jauhopeukalo! =)


Feta-oliivimuffinit (12 isoa)

Kulho 1, kuivat aineet:
5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoa
3 tl eli 1 rkl leivinjauhetta
ainakin 15 veivausta mustapippuria myllystä
n. 1 tl kuivattua basilikaa
n. 1 tl kuivattua timjamia

Kulho 2, märät aineet:
4 kananmunaa
100g Valion 2% valkosipulituorejuustoa (eli puolet paketista)
1 dl juoksevaa margariinia
2 dl maitoa
0,5-1 tl suolaa*

Nimiaineet:
1,5 dl silputtuja, vihreitä oliiveja
1,5 dl kuutioitua fetaa (Patros Light Feta on mun suosikkia)
kirsikkatomaatteja

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa 1. Lusikoi tuorejuusto kulhoon 2, vatkaa notkeammaksi vispilällä. Lisää kananmunat 1-2 kerrallaan ja vatkaa niin, että saat rakenteesta tasaisen ja vähän ilmaa sisään. Lisää kulhoon juokseva margariini, suola, maito, oliivit ja feta, sekoita. Lisää kuivat aineet kulhosta 1 kulhoon 2, kääntele lastalla sekaisin (ei saa vatkata). Annostele muffinssivuokiin, koristeeksi kirsikkatomaatin puolikas, paista 225 asteessa n. 20 min.

Suolaisten muffinssien kemiaa.

Mä innostun välillä jostain asiasta niin, että touhotan ja tutkin sitä monta päivää ja nyt mä oon miettiny muffinssijuttua. Olen ehdottoman varmasti tullut siihen tulokseen, että suolaisiin muffinsseihin tarvitaan vain kaksi astiaa ja kolme raaka-ainetyyppiä:

1) kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, kuivat mausteet),
2) märät aineet (munat, maito/kerma tms.)ja
3) mahdolliset nimiaineet (kinkku, paprika, feta, oliivit jne).

Erittäin tärkeää taikinan tekemisessä on, että kuivat aineet sekoitetaan muihin vatkaamatta ja mahdollisimman vähillä liikkeillä. Parhaimmaksi välineeksi olen todennut taikinalastan, jolla jauhot käännellään nesteeseen samaan tapaan kuin sokerikakkutaikinaa tehdessä.

Näitten mietintöjen jälkeen väsäsin toisen satsin suolaisia muffinsseja, mutta muutin edellistä ohjetta niin, että tuplasin munien määrän ja lisäsin vastaavasti myös muita aineita. Näin syntyivät nämä lähes täydelliset kinkku-oliivi-paprikamuffinssit. =)


Kinkku-oliivi-paprikamuffinssit (12 isoa)

Kulho 1, kuivat aineet:
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurakuitusta (tai vehnäjauhoja, ruisjauhoa..)
3 tl eli 1 rkl leivinjauhetta
ainakin 15 veivausta mustapippuria myllystä
n. 1 tl kuivattua basilikaa
n. 1 tl kuivattua timjamia

Kulho 2, märät aineet:
4 kananmunaa
100g Valion 2% valkosipulituorejuustoa (eli puolet paketista)
1 dl juoksevaa margariinia
2 dl ruokakermaa
0,5-1 tl suolaa*

Nimiaineet:
1 dl silputtuja, vihreitä oliiveja
1 dl kuutioitua paprikaa
2 dk kinkkusuikaleita
(juustoraastetta)

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa 1. Lusikoi tuorejuusto kulhoon 2, vatkaa notkeammaksi vispilällä. Lisää kananmunat 1-2 kerrallaan ja vatkaa niin, että saat rakenteesta tasaisen ja vähän ilmaa sisään. Lisää kulhoon juokseva margariini, suola, ruokakerma ja nimiaineet, sekoita. Lisää kuivat aineet kulhosta 1 kulhoon 2, kääntele lastalla sekaisin. Annostele muffinssivuokiin, ripottele päälle juustoraastetta, jos muistat (minä en muistanut), paista 225 asteessa n. 20 min.

*suola on oikeastaan kuiva aine, mutta kuvittelin sen liukenevan märkiin aineisiin nopeammin kuin kuivien aineiden seassa lisättäessä.

Nyt mullakin on silikonit!

Kyllä nyt tytön kelpaa! Mä tykkään näistä molemmista tosi paljon, eikä ees maksanu paljoo! Huoltokin on aika helppoa, kun ohjeita lueskelin. Vähän oon polleena. =)

Mä luulen, että tää viikko eletään muffineilla, koska täytyyhän nää vempulat testata kunnolla! Vasta sitten päätän, vienkö entiset kirpparille vai päätyvätkö sinne nämä (pakkausessa oli kaksi 6 muffinssin "peltiä"). Näitten pitäis olla kyllä ihan laadukkaat, jotain "ammattilaisten platinasilikonia", vau.

Päätin kokeilla suolaisia muffinsseja, koska A) en ole koskaan sellaisia tehnyt ja B) se kuulostaa melkein pizzalta. Googlasin silmät kierossa ehkä noin sata eri ohjetta, joissa kaikissa oli about samat määrät munia, jauhoja, leivinjauhetta ja jotain maitotuotetta nesteenä. Niiden pohjalta visioin lopulta kinkku-juusto-oliivimuffinit. Olin VARMA, että jääkaapissa on oliiveja, joten arvaa, oliko niitä? Eikä ollut muuten juustoakaan. Kinkkua sentään oli, ihme.

Korvasin oliivit tuoreella paprikalla ja muffinssien päälle laitoin juuston sijasta tomaattia. Jos ihmettelette leivonnaisten kalpeaa väriä, se johtunee siitä, että kaiken muun säätämisen lisäksi uuni meni vahingossa väärälle lämmölle. Että ei ihan putkeen mennyt. Lopputulos oli kuitenkin sen verran hyvä, että kymmenestä muffinssista seitsemän katosi koloistaan jokseenkin nopeasti jo heti tuoreeltaan. =)


Oliivittomat ja juustottomat kinkku-juusto-oliivimuffinit

2 munaa
0,5 dl juoksevaa margariinia
2 dl ruokakermaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
puolisen tl suolaa
mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua basilikaa
puolikas paprika kuutioina
100-150g kinkkukuutioita (kaadoin arviolta pussista)
juustoraastetta (jota mulla ei ollut)
kirsikkatomaatteja (niitä oli)

Sekoita kuivat aineet keskenään (jauhot, leivinjauhe, suola, kuivamausteet).
Vatkaa munia pieni hetki (ei tartte vaahdoksi asti vispailla), lisää rasva ja ruokakerma. Sekoita nesteeseen kinkku- ja paprikakuutiot, sen jälkeen kuivat aineet ja sekoita varovasti sekaisin (EI SAA VATKATA!). Jaa taikina muffinssivuokiin, ripottele päälle juustoraastetta (tai tökkää tomaatinpuolikas) ja paista 225 asteessa n. 15-20min (tai 200 asteessa reilu puoli tuntia, sekin näköjään toimi).

Etana, etana, näytä sarves.

Olen usein tilannut ravintolassa etanoita alkupalaksi ja voi että kun ne on ihania! Tai ei niissä etanoissa mitään niin ihmeellistä ole, mutta se liemi... oijjoijjoi! Etanoita olis joskus kiva tehdä kotonakin alkupalaksi tai herkkuruuaksi, mutta autenttisen ravintolafiiliksen luomiseksi pannut pitää olla.

Ja nyt TADAAAAA! =) Avainhenkilö Kalliosta oli lukenut blogiani sillä silmällä ja noin viikko sitten sain synttärilahjaksi etanapannut! Ja etanapihdit! =) Mä en ole edes tarkkaan tiennyt, mihin pihtejä käytetään. Olen luullut, että niillä etana kaivetaan kuoresta ulos, mutta ne onkin sitä varten, että niillä pidetään kiinni kuoresta ja etsku tongitaan ulos haarukalla. Varsin näppärää - nimittäin voisin kuvitella, että 250 asteisesta uunista tullutta voisulatäytteistä nilviäisyksiötä ei ihan sormin pidellä.

Viime sunnuntaina tehtiinkin sitten oikein luksusillallinen: alkuruuaksi valkosipuli-parmesanetanoita ja tuoretta patonkia, pääruuaksi papu-pekonirisottoa ja naudan ulkofilepihvi, jälkiruuaksi jäätelöä (tosin jälkiruoka jaksettiin syödä vasta parin tunnin päästä, kun oltiin niin täynnä...). Kyllä syöminen onkin sitten hyvää! (heh.. niin siis "hyvin syöminen on kivaa", mutta aina ei ajatus tule ulos ihan niinkuin tarkoitin..=)

Jos yllätyin etanapannuista, niin vähintään yhtä paljon yllätyin Miehen lahjasta! Se ei yleensä osaa yllättää, koska se on ite yllätyksestään niin innoissaan, ettei pysty pitämään sitä sisällään.. =) Nyt se pulautti vaan puolihuolimattoman "onks sul mitään suunnitelmia perjantaille?", ja äänensävystä kuuli, että JOTAIN se suunnittelee... Juhlapäivänä Mies sitten ilmoitti, että sun synttärilahja on jääkaapin ovessa. Häh?....IIIIK! En olis ikinä uskonut saavani tällaista ihan itse askarreltua supersupersuper-ihanaa lahjaa!Mitä muuta tyttö voi haluta? Ruokaa, juomaa ja lemppariartistin keikka Tavastialla, ja mukaan saa ottaa jonkun kaverin! Parin päivän varoitusajalla en ketään tyttökaveria saanut hälytettyä seuraksi, mutta ihan yhtä mielelläni mä otin mukaan Miehen. Pitäähän sitäkin välillä sivistää, että maailmassa on muutakin HYVÄÄ musiikkia kuin hardrock/vinkuhevi/metal. :) Jonnan keikka oli aivan sairaan hyvä, mä niiiin tykkäsin! Ja kun se nainen on vielä niin ihana! Kaunis, eteerinen, läsnä, rock. Vähän niinkuin minä. =)

Mistä tulikin mieleeni, että paras koulumuistoni on ala-asteelta ja vuodelta, jolloin Jonna voitti Syksyn Sävelen. Mulla oli sillon vaaleet, pitkät hiukset (kyllä, olen oikeasti aito blondi, nykyinen väri on tekoälyä) ja meidän koulussa oli yks tyttö, jota mä salaa ihailin. Se oli niin suosittu ja nätti ja vähän ehkä kovis ja sillä oli niin ihana nimi, Petra. Se ei ollu mun kaveri, koska mulla ei oikeestaan ollu kavereita, olin se koulukiusattu. Mutta kerran se Petra sanoi mulle välitunnilla - ja vielä ihan tosissaan - että "Sä oot ihan Jonna Tervomaan näköinen!". Mä olin ihan että iiiiiik, paras kohteliaisuus ikinä! =) Petrasta ei silti ikinä tullut mun kaveria, se paini ihan eri sarjassa kuin tämmönen kiltti ja tunnollinen koulutyttö. Tuo muisto kuitenkin on jäänyt mieleeni lämpimänä - Petra oli kovasta maineestaan ja ulkokuorestaan huolimatta ainoa, joka koko ala- ja yläasteen aikana sanoi koulussa mulle jotain nättiä.

Nyt on semmonen juttu...

....että jo aamusta asti on v*tuttanut syvästi. Tämän tunteen inspiroimana avasin pullon Santa Anaa ja tarjosin itselleni sen kanssa ohuita hirvimakkarasiivuja, omasta päästä tehtyä aurinkotomaattitahnaa ja neliviljaista kurpitsansiemenleipää. Kuva on huono (jessus että onkin HUONO!), mutta se on ainoa, mitä levitteestä on jäljellä Miehen tullessa kotiin, sillä maku on hyvä. Tästä tulee pieni annos, isompaa satsia varten kertotaulut kehiin.


Aurinkolevite tapasleivälle (syödään yksin jurottaen tai saa syödä kaverin kanssakin)

4-5 siivua öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia muutamaan osaan pienittynä
noin 1,5 dl raejuustoa
puolikas valkosipulin kynsi
loraus öljyä tomaattipurkista
hiukan vettä tai raejuustopurkin heraa (löystyttämään tahnaa, muuten tulee aika tiukkaa)
mustapippuria myllystä
(suolaa muutama vääntö)

Väline: "magic bullet/blender" (tai hyvä sauvasekoitin)

Laita ainekset magic blenderin (=varo halpoja kopiota -versio tv-shopin laitteesta, saa Hobby Hallista) kippoon, hurauta sekaisin. Lisää nestettä, jos näyttää olevan liian tuhtia. Aikaa menee se kuuluisa kymmenisen sekuntia, mutta sauvasekoittimellakin onnistuu varmaan hyvin. Tarkista suola. Taita leivästä palanen, leivälle kökkäre ja syö. Juo punaviiniä päälle ja leiki, että istut espanjalaisessa kulmabaarissa. Olisin laittanut tuohon koristeeksi ja särmäksi vielä puolikkaan vihreän oliivin, mutta ei ollut (sen voi kuvitella siihen).

Ps. Maidolla tai vedellä löystytettynä menisi varmaan myös dippikastikkeena lihapullille tai kasviksille.

Hei hei halloween.

Kurpitsajuhla oli ja meni - en juhlinut, kun en jaksanut pistää pienintäkään tikkua ristiin pukeutumisen suhteen. Rakastan teemajuhlia, mutta haluan panostaa niihin kunnolla. Olisin halunnut mustat, pitkät hiukset, dramaattisen mekon, jossa on pitkät hihat (vaikka jotain tällaista), vampyyrihampaat ja suusta valuvaa verta.. =) Lyhyellä varoitusajalla ja valmistelematta minusta ei olisi tehty vampyyriä, zombieta, Johanna Tukiaista eikä mitään muutakaan pelottavaa, joten tyydyin vain testaamaan, millainen halloween-kurpitsa olisin. Tässä tulos:

Halloween-kurpitsahahmoni:

Olen peloton
Soitathan minulle, jos talosi on tulessa.

Tee sinäkin
Ideakeittiön halloween-testi

Oletko ehkä palomies tai sissisotilas? Testimme mukaan et pelkää mitään ja siksi kurpitsaasi kaiverrettakoon mikkihiirinaama. Se kuvastaa parhaiten ”antaa tulla” -asennetta, jolla olet valmis kohtaamaan elämän koettelemukset.

Kuulut siihen harvaan ihmisten joukkoon, joille lasi ei ole joko puolityhjä tai puolitäysi, vaan se on vain lasi ja entäs sitten.

Ihmiset saattavat pitää sinua pahimmillaan yllytyshulluna rämäpäänä, mutta ystäville olet se kylmäpäinen luottohenkilö, johon turvaudutaan pahimman hädän hetkellä.

Lohturuuasta puhuminen voi olla sinun kohdallasi turhaa, koska et sellaista testin mukaan tarvitse. Tässä siis ravintoa ennen tulevia suorituksia:

• Kirsikkainen-juustotorttu
• Poro-sieniruukut

Olen testiin hiukan pettynyt, olisin halunnut olla edes vähän hirviö. Eihän Mikki Hiiri pelota ketään, paitsi miehiä jollain tasolla (olen kuullut, että pahin moka naiselta on ostaa miehelle lahjaksi Mikki Hiiri -kalsarit). Ruokasuositukset osuivat kyllä kohdilleen, etenkin poro-sieniruukku maistuisi.

Vaikka suurempi juhliminen jäikin väliin, hiukan Halloween-tunnelmaa saatiin katsomalla pari elokuvaa: Usva (The Mist) ja The Happening. Ihanaa, kun sai vähän jänskättää! Ja jostain syystä mun teki ihan kauheesti mieli PERUNAA! Ensin syötiin kermaista pyttipannua, sen jälkeen perunasose-jauhelihalaatikkoa ja illalla mun piti tehdä vielä lohkoperunoitakin.. Onkohan mulla joku vitamiininpuutos? Tai ehkä pelottavien elokuvien jälkeen piti saada jotain tuttua ja turvallista (kyllä mäkin tarvitsen lohturuokaa!). Lohtupotut valmistuvat vielä niin helposti, ettei merikapteenikaan voi epäonnistua:

Ensin uuni kuumenemaan 200-225 asteeseen. Pese perunat, älä kuori. Lohko perunat pituussuuntaan 4-6 osaan, laita isoon kulhoon. Lorota päälle öljyä ja suolaa. Sekoita ronskisti käsin niin, että öljyä ja suolaa tuntuisi olevan kaikkialla. Levitä potut pellille leivinpaperin päälle, ripauta päälle paprikajauhetta/grillimaustetta (ei pakollista) ja heitä uuniin. Ota pois, kun näyttävät saaneen väriä (30-45min). Uunista ottamisen jälkeen voi lisätä suolaa, jos tuntui ettei suola osunut kohdalleen. Sekoita keskenään majoneesia ja murskattua valkosipulia tai chilikastiketta, dippaile ja syö. Kuvaa tästä herkusta en ehtinyt ottaa, koska lohkot katosivat mahaan alta aikayksikön. :)

Joskus olen tehnyt kulhoon ensin öljy-suola-mausteseoksen (tilanteen mukaan kuivattuja yrttejä/paprikajauhetta/pippuria/tms.), jossa potut kieritellään. Lopputuloksen suhteen ei ole juurikaan merkitystä, missä järjestyksessä etenee. Todella laiskana hetkenä levitän perunat pellille, lisään suolan ja öljyn ja sekoittelen käsin pellin päällä.

Pottuilemisiin!

Hätä-thaikkua.

Olin haaveillut haikkukanasta: kanaa, vihanneksia, kookosmaitoa ja punaista currytahnaa. Mutta voi pettymysten pettymys, currytahna oli mennyt huonoksi! Ei se yleensä vanhentumaan pääse ja tässäkin purkissa oli päiväystä vielä jäljellä, mutta jotenkin se haisi oudolle. Kaiken huipuksi tulipa tehtyä tollon työ eli ehdin lisätä tahnaa ruskistettuihin kanoihin, ennen kuin tajusin, ettei soosi ole ihan kondiksessa.

Ja ei kun pelastustoimiin: huuhtelin kanasuikaleet siivilässä kuumalla vedellä ja väänsin sinnepäin-hätäcurryn maustekaapin antimista. Ruoka valmistui suurinpiirtein näin ja aikaa kului noin 20 min:

Kattilaan ÖLJYÄ, lämpö pienelle. Heitetään öljyyn mausteita: raastettua INKIVÄÄRIÄ, kuivattua CHILIÄ oman sietokyvyn mukaan, 1 tl jauhettua KURKUMAA ja 1 tl KORIANTERIA ja useita vääntöjä MUSTAPIPPURIA myllystä. Paistellaan mausteita hetki öljyssä ja varotaan, ettei ne pala. Lisätään KANAT, pyöritellään mausteissa, mukaan laitetaan tässä vaiheessa myös kolme VALKOSIPULIN KYNTTÄ viipaloituna. Sekaan purkki KOOKOSMAITOA, 2-3 dl VETTÄ ja puolikas KANALIEMIKUUTIO ja lisätään sen verran lämpöä, että homman saa kiehumaan. Lisätään PAKASTEVIHANNEKSIA, ja kun ne alkavat näyttää lämpöisiltä, lorotetaan sekaan vielä maun mukaan KALAKASTIKETTA ja SOKERIA (tai siirappia) pyöristämään makuja.

Syö syvältä lautaselta lusikalla riisin kanssa tai sellaisenaan keittona.

Kulkukissa reissuillansa.

Kävin vähän maailmalla kuleskelemassa ja tässäpä satoa. Helsingin messukeskuksessa oli kirjamessut ja sen yhteydessä ruoka- ja viinimessut. Oih ja voih, niin paljon näkemistä ja kokemista ja maistamista, ei tienny miten päin ois ollu! Olisin helposti voinut laahustaa messuilla vielä toisenkin päivän, siellä on niin kiva katsella ja kuunnella, ja etenkin viinimessujen puolella opin paljon kaikenlaista uutta.

Ostoksiakin tuli tehtyä ja kyllä miul nyt on niin kaikkee! =) Nexetin osastolta ostin luksusta keittiöön: irtopohjavuoan, jossa on keraaminen alusta ja silikonireunat, hyvän silikonisudin ja kaksipäisen silikoninuolijan (taikinalle siis, ei mitään pervoja mielleyhtymiä, kiitos). Ruokapuolelta matkaan tarttui kuivattu makkara, joka on sikahyvää ja ihan hirveä, ja purkillinen tajuttoman hyvää savuchili-valkosipulitahnaa. Vesi tulee kielelle jo pelkästä tuoksusta! Ja se maku.... aaaaaaahhh..... Seuraavaksi hankin sitä noin ämpärillisen.

Juustonmaistelupisteet saavat messuilla aina jakamattoman huomioni, ja tällä kertaa ylivoimainen juustoherkku oli Kolatun vuohijuustolan salaattijuusto. Mukaan en sitä ostanut, sillä sain mukaani listan ostopaikoista ja hiihoo, sitähän saa tuosta lähikaupastakin! Ihmettelin, kun en ole sitä siellä koskaan nähnyt, mutta arkenahan mä kipitän sujuvasti erikoisjuustohyllyn ohitse. Nyt tekee tiukkaa olla koukkaamatta sitä kautta, juusto oli niin pala taivasta..

Viinipuolella tiesin, että suuhuni sopivia punaviinejä löytyy helpoiten uuden maailman viinien lisäksi Espanjasta ja Portugalista. Mutta hei, mitä se semmonen maistelu on, että saa mitä tilaa?! Siispä suin päin (lähinnä suin) kohti tuntemattomia eli ranskalaisia! Noin niinkuin kokoavashti voissin maishtelujeni jälkeen sshanoa että... skål...? ;)

Ranskalaisten suhteen makuni näyttää olevan kallis: suosikkini oli "puolisuomalainen" Chateau Carsin Cuvée 2003. Mieleen jäi myös Alkon tilausvalikoimaan kuuluva Cuvée Carl Cru Exceptionnel, jonka kera opettelin tunnistamaan tyypillistä bordeaux'n tuoksua (en oppinut, pitää siis ostaa pullo ja haistaa uudelleen). Uuden maailman viineistäkin löytyi pari mielenkiintoista kokeiltavaa. Australialainen Nugan Estate Durif miellytti kovasti, en ollut durif-rypäleestä ennen kuullutkaan. Rypäle on syrahin ja perlousinin risteytys ja viini oli oikein runsas ja maukas, herkkua suorastaan. Suutani miellytti kovasti myös Santa Ana Reserve Malbec Shiraz, en epäilisi yhtään ostaa sitä pihviviiniksi.

Syvemmän tutkiskelun listalla on edellä mainittujen lisäksi etelä-afrikkalainen outous Café Culture Pinotage. Maistelukokemus oli vähintäänkin hämmentävä, sillä viini maistui ja tuoksui sangen vahvasti siltä miltä etiketissä lukeekin. Kiinnostaisi kovasti kokeilla sitä lampaan kanssa (pehmolammaskin käy) ja kuulemma viini sopii myös tumman suklaan kaveriksi. Se ois sit dieettiateria eli lampaanpaistia ja mutakakkua päälle... =) Mielenkiintoa viini herätti siinäkin mielessä, että väittivät sen sietävän ruualta reipasta tulisuuttakin. Olen vähän skeptinen chilin ja punaviinin liitolle, mutta kokeilemallahan se selviää. Jos ei toimi, vaadin rahat takaisin.

Oikein antoisat messut siis. Messujen jälkeen olikin vuorossa ihku ja spontaani turistimatka Pordoon viinialueille, oikein hauskaa ja lämpöisää oli, kiitos kaikille osallistuneille. =)

Sapuskaa soijasta.

Oon köyhä laulaja mä vain - okei, en oo laulaja. Mut jos oisin, oisin tosi köyhä sellainen, nyt oon köyhä muuten vaan. Ja mun mielestä arkiruoka saa siitä syystä olla aika vaatimatonta ja edullista. Välillä on jopa hauskaa ottaa haasteeksi tehdä halpaa, mutta hyvää ruokaa. Laskin, että tälle namisatsille tuli hinnaksi alle 5e ja ainakin meikäläisen tällä ruokkii ainakin 2-3 päivää, varsinkin jos samalla lautaselle saa esim. täysjyväriisiä.

Resepti on muokattu soijapalapaketin kyljessä olevasta ohjeesta (joka löytyy myös täältä nimellä Soijamuhennos), tein tämän vain hiukan eri tavalla ja muutin mausteita. Mausteiden kanssa ei tarvii olla turhan tarkka, fiilispohjalta vaan rohkeasti kokeillen! Mä vedin tätä hyvällä omalla tunnolla kaks lautasellista, koska tästä tuli sikahyvää ja onhan tämän pakko olla terveellistäkin: vain vähän rasvaa, paljon kasviksia ja soijasta saa proteiinia. Vetäisin vielä palan kaura-pellavansiemenleipää kalkkunaleikkeellä, kun en jaksanut riisiä keitellä ja kylläpä nyt on kissalla masu täynnä. =)


Mausteinen (ja helppo) kasvispata (4-6 hlön annos)

sopiva tilkka öljyä
1 pilkottu sipuli
ainakin 3 hakattua valkosipulin kynttä
mustapippuria myllystä
chilirouhetta tai cayennea sietokyvyn mukaan
jeeraa ihan reippaasti
kanelia vähän kans, vaikka 0,5tl noin aluksi
muutama kokonainen kaardemumma (ehkä jauhettukin käy?)
1 pahvitlk tomaattimurskaa
0,5 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2,5-3 dl eli noin viisi kourallista soijapaloja (SoyApetit)
1 pss (300-400g) pakastevihanneksia (Apetit Amerikan sekoitus toimi hyvin)
loraus siirappia (tai hunajaa tai sokeria)
soijaa (tai suolaa)

Kuullota pilkottua sipulia öljyssä miedolla lämmöllä, lisää hetken kuluttua hienonnetut valkosipulit. Pyöräyttele sekaisin ja lisää mausteet: mustapippuri, chili, jeera, kaneli ja kaardemumma. Aivan huumaavat tuoksut! Anna muhia pienellä lämmöllä sillä aikaa kun avaat tomaattimurskapurkin. Nosta lämpöä kovemmaksi, lisää tomaattimurska, vesi, liemikuutio ja soijapaloja sen verran, ettei syöjien tarvitse niistä tapella. Anna porista liedellä silloin tällöin sekoittaen n. 20 min. Lisää pakastevihannekset ja anna hautua kannen alla 10-15min. Lisää lopussa hiukan siirappia tai sokeria taittamaan tomaatin happamuutta ja tarkista suola ja muut maut (itse lisäsin jeeraa vielä, se on niin yli-ihana mauste..).

Syödään sellaisenaan lusikalla mättäen ja hämmästellen, kuinka kuiva soijapapana on muuttunut herkuksi ateriaksi! De Luxe -salonkiversiossa käyttäisin veistä ja haarukkaa ja virittäisin viereen täysjyväriisiä. Tai tekisin tästä tuplasti tulisemman ja tarjoaisin lisäksi vielä jugurttikastiketta tai smetanaa. Mutta oli versio mikä tahansa, niitä kokonaisia kaardemummia ei sit syyä ollenkaan, ne jätetään lautasen reunalle.

Kissa goes kasarimeininki.

Musta on aina ollut tosi hauskaa matkia Onnenpyörää vai mikä Ruutuysi se oli, missä kestohymyinen palkinnonkuuluttajanainen kajautti ylipirteän ja pollean "Onneksi olkoon, olette voittanut 200 markan arvoisen LEIVÄNTEKOKONEEN!". Ja sit perään niin levee ja iloinen hymy, kuin palkinto olisi ihan parasta maailmassa. Minusta se oli niin koomista, että kuulutus nauratti vielä pitkään sen jälkeen, kun koko ohjelma oli kuollut ja kuopattu.

Toissa viikolla mietin mallasleipää tehdessäni, että itse tehdystä leivästä tietää aina, mitä se sisältää. Ja että viimeksi olen syönyt itse tehtyä, tuoretta leipää hyvän ystäväni luona. Heillä leipäkone on säännöllisessä käytössä ja leivästä tulee aina superherkkua! Sitä paitsi kaupasta on vaikea löytää leipää, jossa olisi kaikkia mun nameja (siemeniä, rouheita, aprikoosia, mysliä, leseitä..), tai ainakin sellainen leipä on niin turkasen kallista. Kaiken huipuksi lähempi tuoteselosteen tarkastelu paljastaa, että käntty on suurimmaksi osaksi vehnäjauhoa. Niin kai se on kotona tehtykin, mutta se hinta..

Ja niin minä omasta aloitteestani (!!) ja täysissä järjissäni (!!!) heitin ilmaan ajatuksen leipäkoneesta.. Ilmeisesti perustelin tuon überturhan keittiövempeleen tarpeen hyvin, sillä muutaman päivän päästä Mies toi mulle sellaisen sellaisen! =) Tosin epäilen, että motiivina oli harhauttaa katseeni ja ajatukseni pois siitä, että samassa ovenavauksessa Mies raahasi meille taas uuden musiikkiteknisen laitteen, jossa on nappuloita ja polkimia ja vähän lisää piuhoja, kun niitäkään meillä ei ole vielä tarpeeksi.

Mut hei, olen helppo ja se toimi - en jaksanut kommentoida tuota härpäkettä kuin puolittaisella huokauksella, kun piti alkaa tutkia ohjekirjaa ja haaveilla et mitä kaikkee sillä vois tehdä! Seuraavana päivänä tein ekan leivän ja voi, miten kauniin taikinan kone tekee! Sileä ja tasainen ja kimmoisa ja niin nätti! Musta tuntui että voisin katella pelkkää taikinaakin vaikka kuinka kauan! :D Kikattelin itekseni, että miten voi ihminen innostua pelkästä taikinapallosta niin kovasti.. (sitten muistin, että hullut tykkää pyöreistä muodoista.=)

Neljä leipää on nyt tehty, vaikka ei ne kaikki ihan putkeen oo menny. =) Olin luvannut nimetä ekan leipäni mollaksi, ja Mollan näköinen siitä tulikin: pieni ja tosi vaalea, mutta herkullinen. :) Toisen leivän tein täsmälleen ohjeen mukaan, siitä tuli vähän suurempi, mutta mauttomampi. Mikä ihme siinä on, kun ne ei kohoa silleen pufffff?! Miehen tekemä aprikoosileipä kohosi parhaiten, siitä tuli suurin ja kaunein. Eilinen kaura-pellavansiemenleipä kohosi ensin kauniiksi ja korkeaksi, mutta jossain vaiheessa pinta lässähti ja painui kuopalle. :( Mies maistoi sitä aamulla ja sanoi että että "tosi hyvää leipää", ja kyllä se mustakin oli maultaan tosi hyvää, mutta se ulkonäkö... Voih, niin surullinen leipä.

En siis vielä hallitse koneleivonnan taikinakemiaa, mutta sinnikkäästi kokeilen! Ilmeisesti olen tehnyt liian tiivistä tai liian löysää taikinaa, joten ensi kerralla tähdätään siihen puoleen väliin. =) Joku sanoi mulle leipäkoneesta, että sitä tulee käytettyä muutaman kerran, sen jälkeen se jää kaappiin pölyttymään, mutta minen usko. Olen ihan hurahtanut tuohon 80-luvun hittilaitteeseen, voisin käyttää sitä vaikka joka päivä! Seuraavaan leipään laitan ainakin auringonkukansiemeniä ja kauraa ja luomuruista ja vehnäleseitä. Ja seuraavaan ois ohrajauhoja ja rusinoita ja sit ois vielä mausteleipään pomeranssinkuorta ja fenkolia ja joku chilileipä pitäis kehitellä ja... :D