Nakupellen pelastus.

Ennen Itä-Suomeen lähtöä piti käydä hoitamassa oma kirpparipöytä kuntoon ja sillä reissulla mukaan tarttui tuliainen pienelle sukulaistytölle, ihka oikea barbie! Oli pakko ostaa, kun hintakin oli niin kohdallaan, 1,50e. Tukka sillä oli aivan tuhannen takussa eikä vaatteita lainkaan, mutta ehkä kaunokainen olisi vielä pelastettavissa?

Alkutilanne oli tämä:


TiiQ'in ohjeita muistellen (ja luultavasti mukaellen) tein barbielle hiussalongin: melkein kiehuvan kuumaa vettä vanhalle, syvälle mökkilautaselle, barbien pää sinne ja ei muuta kun selvittämään. Avuksi otin Sorsakosken haarukan, joka olikin aivan mainio kampa sotkun selvittämiseen. Pahimpien sotkujen selvittyä otin välillä tukan pois soppalautaselta ja selvittelin kuontaloa pöydän päällä: suihkin barbitukkaan suihkutettavaa ihmishiusten hoitoainetta ja selvittelin haarukalla sotkuja auki.

Lopputulos on tässä. Ei huono, vaikka voisi kai olla parempikin. Minulle riitti ihme, että tukkaa pystyi jopa kampaamaan harvalla kammalla, kun lähtötilanteessa läpi ei olisi mennyt yksikään piikki mistään kohtaa.

Tukka oli laitettu, seuraavaksi operaatio vaatetus. Tähän siniseen mekkoon tuli vielä pieni kukkanen yläreunaan oikean tissin kohdalle ja isompi alareunaan vasempaan helmaan. Lopullisesta mekosta en muistanut kuvaa ottaa, harmi. Melko upea design-luomus kuitenkin. ;)

Mummon ompelulaatikosta löytyi pieni nyssäkkä ruskeaa puuvillalankaa, josta tuli halterneck-mekko, jossa on hiukan pussimainen helma. Jos olisin Heidi Klumin mitoissa, haluaisin tämän ylleni. =) Mieli teki miettiä tuohon joku kiva (musta?) yksityiskohta, mutta ei ollut aikaa keskittyä ajatustyöhön. Yksinkertaisuus olkoon tällä kertaa kaunista.

Kiitos Barbielle, joka jaksoi mukisematta kaikki sovitukset ja tukankiskomiset. Barbie on eilen päässyt uuden omistajansa hellään huomaan ja saa joskus ehkä lisää vaatteita, onhan mulla itselläni vielä sovitusnukke. Sen tukka kaipaa selvitystä vielä kipeämmin, mutta sen urakan otan sitten seuraavalla kesälomalla. =)

Reissulöytöjä.

Löysin Savonlinnasta kirpparilta aivan mielettömän ihanan lampunvarjostimen rungon. Eihän tätä voinut vastustaa! Ihana muoto ja koko, halkaisija on melkein 40cm!

Tuon päällystämisessä on vain mielikuvitus rajana! Ensimmäisenä ajattelin pieniä pitsiliinoja (joita jossain tämän tai viime vuoden Suuressa Käsityölehdessä oli käytetty) tai virkattua päällistä, mutta nopeasti alkoi mieleen tulvia myös nappeja, helmiä, paperinarua, tilkkuja, vanhoja ruokailuvälineitä.. Ja tuosta saisi ihanan jalkalampunkin, jos löytyisi sopiva jalka - kirpparilta tietysti. =)

Päällysmateriaalin suhteen mulla ei ollut muita kriteerejä kuin että kaupasta en mitään osta, materiaalien on löydyttävä omista nurkista. Kirpparilta korkeintaan voisin jotain hankkia, jos jotain sopivaa silmään osuu. Ja tällainen siitä tuli, ainakin näin aluksi:

Keskellä oleva ruutuvirkattu osa löytyi kotoakotoa, äiti on sen joskus muinoin virkannut jotain mystistä tarkoitusta varten. Ei enää itsekään muistanut, mitä siitä piti tulla. Mitta oli täydellinen, ompelin vain päädyt yhteen. Ullakolta löytyi puuvillalankaa, josta virkkasin fiilispohjalta pylväillä ja kaksoispylväillä päälliset ylä- ja alapuolelle. Yhdistin punaiset päälliset tähtinauhaan napeilla, jotka ovat peräisin matonkuteiksi päätyneistä paidoista.

Vähän tuo on näköjään vinossa, en jaksanut kuvausta varten sitä täydellisen symmetrisesti asetella. =) Mutta eipä tuo vielä ihan valmiskaan ole: ylhäällä ja alhaalla oleviin aukkoihin virkkaan vielä siistimmät reunukset ja langat pitää päätellä. Ja se vaikein osuus on vielä tulollaan: kuinka saada tuo ihan oikeasti käyttöön.. Vaatii meinaan sitä, että Mies avustaa ja hän ei ole vanhan tavaran ystävä. Ja mitä persoonallisempi, sen pahempi... (ilman minua meillä olis varmaan 100% Ikea-koti.. jaiks.)

Samalta kirpparilta löytyi myös tämä ihana koru. Veikkaan, että tämä on huivikoru, koska takana ei ole neulaa vaan tuommoinen klipsi. Materiaalista en tiedä. Näyttää hopealta, mutta hopealeima puuttuu.

Takana on kirjaimet E.H. Jostain kulmasta katsoessa E:n alin viiva katoaa, joten saattaa olla myös F.H. Tuskin tämä mikään arvoesine on, mutta kaunis korulöytö kuitenkin! Hankintapäivänä koru nökötti paitani neliönmallisessa kaula-aukossa ja välillä siirsin sen koristamaan mustaa puuvillamyssyä. Ajattelin että laittaisin klipsin takaa kulkemaan hopeaketjun, jolloin korua voisi pitää kaulassakin.






Toisella reissulla tein samalta kirppikseltä vaatelöytöjäkin. Oli melkein pakko ostaa jotain kesävaatetta, kun mulla ei ollut mukana juuri mitään ja hellettä pukkas. Mä en ollut uskoa, että mahduin tohon hameeseen! Oli kokoa 38, mutta ah, niin armollista stretchiä ja ehkä mitoitus tuossa oli jotenkin tavallista väljempi.

Näitä voin rehellisesti kutsua löydöiksi, sillä hintaa tämän postauksen aarteilla oli yhteensä noin 1,50e. =)

Sitruunalaku, terveisiä T-kaupasta ja muita kirpparijalosteita.

Tässä on näitä, mitä en aiemmin saanut tälle meidän tautiselle koneelle, jossa oli kaatumataudin lisäksi niin paha pöpö, että vuoksi operaattorimme sulki nettiyhteyden ja tietysti pääsiäisen aikaan, jolloin pulju oli kiinni. No mutta nyt on kone putsattu noin sataan kertaan, nettiyhteys vaihdettu tuplasti nopeampaan ja voi kun kaikki toimiikin nyt liukkahasti! =)

Tää on ihan sitruunalakua! Langat on kirpparilta, vajaita akryylikeriä sekalaisten lankojen pussista. Materiaalina ei mitään ihkuinta neulottavaa, mutta ihan hauska, ohuehko myssy niistä tuli ja sainpahan vajaat kerät käytettyä.














Pitkän perjantain puhdetta: punaviiniä ja puikoilla aitoa 80-lukua.

Niin ainakin vyötteesä päättelin. Väritys on melko 70-lukulainen, hintalappu viittaa 80-lukuun, joten lanka lienee vuosikymmenten taitteesta...? Oli miten oli, tämä 100% akryyliä oleva ranskalainen Nicole-kerä on tullut T-kauppa Kotikulman hyllystä, käynyt jollain väliomistajalla, josta se päätyi kirpputorille ja sieltä minun käsiini. "Jo oli aikakin", se varmaan mietti, kun puikoille pääsi. Kaverikseen lanka sai niinikään kirpparilta peräisin olevaa harmaata mitälietä, koska pelkäsin, ettei punainen riitä loppuun saakka. Eikä ois riittänytkään. Melkoisen muhkea myssy, joka kaipaa kaverikseen kylmää kevättuulta.

Tämä on mun suosikki, tää on niiiiin aurinko! Nää on just sellaisia lankoja, joita en itse tulisi koskaan kaupasta ostaneeksi, mutta kirpparilla värit suorastaan huusivat nimeäni. Jos olisin Pelle Miljoona tai Mariska, haluaisin tämän itselleni.

Viimeisenä olis tällainen kirpputorilta ostetusta purkulangasta väsätty kauluri, johon harjoittelin mutterineulosta vai mikä sen nimi on. No sellainen pintaneule, mitä oon nähny putkisukissa. Jos ulkoillessa kaulalla ei ole kylmä, mutta viima ottaa korviin, irtokauluksen voi nostaa päähän pannaksi. (Tuunasin tolle päälle silmät, ettei se näyttäis niin munalta.)

Palamaailma.

Tykkään tehdä palapelejä. Sukuvika. Isä teki 1000-3000 palan palapelejä, kun olin pieni, ja minä halusin osallistua. Olin sellainen 4-5 v. pikku apina ja tein kaiken niinkuin isä: etsin paloja keskittynyt asiantuntijan ilme päällä ja jos sain palan paikalleen, napautin sen päälle sormella kolme kertaa. =) Hassu rituaali, joka vastasi merkitykseltään riemuisaa tuuletusta. Kolme koputusta oli myös sanaton viesti palapelikaverille: "Hahaa, löysin palasen!!". En mä kovin usein tainnut aikuisten palapeleihin palasia löytää, mutta palan löytyessä koputukseni olivat sitäkin teatraalisemmat. =)

Palapeleihin liittyy myös yksi lapsuuteni traagisimmista muistoista. Olin varmaan 3-4 v. ja kävin päiväkodissa. Siellä oli lelupäivä ja kaikkien piti viedä päiväkotiin jokin oma lelu. Minä valitsin Tenavakerhosta saamani palapelin, josta tykkäsin aivan valtavasti. Kuvassa oli Mikko ja vaari menossa saunaan. (Olenko muuten kertonut, että olen saunahullu? Jos meillä olis oma sauna, nököttäisin lauteilla joka ilta.) Vaan olisinpa valinnut toisin... Lelu piti nimittäin JÄTTÄÄ sinne! Ja arvatkaa, tuliko itku. Tämä käsittämättömän suuri vääryys on kaivanut mieltäni todella pahasti aikuisiälle saakka ja vaikuttanut kenties jopa ammatinvalintaani. Katkeruuteni tarhantätejä kohtaan laantui vasta muutama vuosi sitten, kun löysin täsmälleen saman palapelin kirppikseltä.

Minulla on ystävä, joka jakaa intohimoni palapelejä kohtaan. Meistä ei ole lainkaan outoa istua yhdessä pöydän ääressä ja olla puhumatta mitään. Luultavasti ystäväni mies kiittää Luojaa näistä hetkistä: "Kerrankin ne on hiljaa.." Tuijotamme paloja, etsimme sopivia, arvioimme, kokeilemme, hylkäämme. Ehkä hiukan hymyilemme, kun palan saa paikalleen (enää en koputa). Kumpikin ajattelee omiaan tai on ajattelematta. Ajatukset kulkevat vapaana, pakottamatta. Vähän niin kuin juostessa tai moottoripyörän kyydissä. Välillä mieleen tulee jotain, joka on sanottava ääneen. "Jes." "Siis missä tää voi olla..." "Mä laitan tänne näitä vaaleita." "Ok." Välillä sovitaan että lopetetaan, kun ollaan saatu paikalleen vielä 14 palaa. Neljäntoista palan jälkeen sovitaan, että etsitään sittenkin vielä kymmenen. Väsyttää, mutta ei malta lopettaa.

Edellä mainittu ystäväni oli saanut mieheltään lahjaksi palapelimaton. Tuollaisen vihreän, huopaisen alustan, jonka avulla palapelin voi halutessaan rullata kasaan ja taas auki, kun haluaa jatkaa. Aivan mahtava idea, mulle kans! Kuva on Clas Ohlsonin sivuilta ja huomaa kyllä, että kuvan ottaja ei itse tee palapelejä. Sitä ei todellakaan voi rullata noin, vaan pakkauksen mukana tulevan tukevan pahviputken avulla. Kaikki mun palapelit ovat varastossa, mutta kirpparilta löysin pakkausmuoveissaan olevan 1000 palan aarteen, jota en voinut vastustaa! Seuraavana päivänä marssin Clas Ohlsonille ja voi ihanuutta!! En tiedä, mikä palapelien tekemisessä niin kiehtoo, se on vaan niin rentouttavaa.. Mies epäili, että mä en saa palapeliäni kasaan IKINÄ, mutta hei kamoon, mä oon tehny näitä ennenkin.. =)

Täytyi myöntää, että kuva vaikutti hiukan haasteelliselta. Sain loistoideankin: laittaisin blogiin kuvia valmistumassa olevasta palapelistä, lukijat saisivat arvailla aihetta ja ensimmäinen oikein vastannut saisi palkinnon. Hyvä idea, mutta tein palapelin liian vauhdilla valmiiksi enkä ehtinyt ottaa väliaikakuvia. Joten se siitä. Harmi. Ehkä toteutan kilpailun jollain muulla tavalla tai jokin toinen kerta? Pakenen palamaailmaan taas sitten, kun haluan ajan pysähtyvän, ajatusten tyhjenevän turhasta ja pienten palasten loksahtelevan paikoilleen niin alustalla kuin omassa päässäni. Tai ehkä hankin tollasen herätyskellon ja kasailen joka aamu sekä paloja että itteeni? =)

Tiskiräteistä.

Ihme ja kumma, neulotut tiskirätit eivät ole saaneet häätöä keittiöstämme! Mies on jopa myöntänyt, että neulottu rätti on tehokas tahrojen irrottaja. Voitto se on pienikin voitto, vaikka Mies tarttuukin mieluummin keittiöinhokkiini (=talouspaperiin) kuin tiskirättiin.

Ensimmäisen tiskirätin jälkeen tein toisen samasta langasta, mutta vähän jäi kaivelemaan se, kun moni on todennut bambulangan olevan puuvillaa parempaa tiskirättimatskua. Talvi ei ainakaan lähiprismassani ole bambulangan sesonkiaikaa, mutta onni potki ja löysin kirpparilta 3e:lla pussin, jossa oli 1,5 kerää vihreää Novitan Bambua ja vajaat kerät valkoista ja mustaa. YEAH! =)

Nro 3 bambupuikoilla nysväsin edestakaisneuleena rätin, josta tuli ehkä turhan iso, mutta pehmeä se on ja imukyky on tosiaan parempi kuin 100% puuvillalla, siitä ehdoton plussa. Tahrojen irrotukseen karkeammat puuvillaiset ovat silti mielestäni parempia, vaikka hangatessa niistä irtoaa vähän nukkaa. Pesuohje bambulangalle on konepesu 40 asteessa, mutta ajattelin viskata rätin tylysti kuudenkympin pyykkiin. Mustia rättejä olen pessyt toisinaan myös 65 asteesssa tiskikoneessa, jos kuudenkybän pyykkiä ei ole ollut.

Kuvausalustana on toissaviikolla meille saapunut telkänpönttö, jonka tarpeellisuuden Mies osasi perustella niin hyvin, että en osannut keksiä yhtään vastalausetta. Mukavaa, kun kummallakin on harrastus, josta toinen ei tajua yhtään mitään.. :)

Auringonkukkamyssy.

Jeah. Myssymuija is back! Jostain se vaan löytyi, se kadoksissa ollut inspiraatio. =)

Vihreä lanka on jotain kirpparilta ostettua purkulankaa, ruskea on jämänysä wanhaa seiskaveikkaa ja keltainen isoveikkaa. Kukan malli on omasta päästä yrittämisen ja erehtymisen kautta sompailtu, myssy on nro 4 pyörö-addeilla iltaisin unisena nyherrelty fipo.

Nakublondi.

Varoitus: juttu sisältää alastonkuvia eikä siis sovi herkemmille ihmisille eikä perheen pienimmille.

Virkkasin joskus sata vuotta sitten huvikseni muutaman barbin vaatteen. Olin silloin kotonakotona Savossa luultavasti joululomalla ja sovitusnukkena oli mun oma barbi. Tai ei se ole aito Barbie. Sitäpaitsi siltä puuttui tukka ("kyllä se takaisin kasvaa..") ja muistaakseni myös toinen jalka. Amputoitu raukka, silti jaksaa vaan hymyillä.

Vaan eipä pienet puutteet vaatetusprojektia haitanneet, sain aikaiseksi sähkönsinisen iltapuvun, puuhkan, kaksi hametta ja topin. Ja hatun, joka mahtuu luultavasti vain sellaiselle vähempitukkaiselle nukelle.. Aina silloin tällöin mieleni tekisi virkata tai neuloa lisää barbinvaatteita, mutta mun reppanabarbi on siellä kotonakotona, eikä mulla ole enää vaatteiden mallikappaleitakaan enää, kun vein nuo tekemäni vaatteet kirpparille ennen joulua. Laitoin ne oikein pakettiin: ompelin vaatteet muutamalla pistolla pahviin kiinni ja päälle sellofaania. Vau. Ajattelin että jospa joku pikkutyttö saisi siitä joululahjan - ja ehkä ne sellaiseen tarkoitukseen menivätkin?

Mutta nyt mä voin taas inspiraation tullen tehdä minivaatteita, hihii! Löysin nimittäin kirpparilta tällasen halvan naisen ja tällasella sovitusnukella mä pärjään vallan mainiosti! Mun mielestä 2e ei ollut paha hinta näin hyväkuntoisesta nukesta, useat näkemäni 1-3e barbit ovat olleet aika onnettomassa kunnossa (sormet pureskeltu räpylöiksi, tehty tussilla vähän "tatskoja" tms.). Tai sitten ne on olleet niitä koukkukätisiä, enkä mä sellaista halunnut. Luulisin ainakin, että on vaikeaa pukea esim. paitaa tyypille, joka tanssii koko ajan robottia.

Tällä lyylillä taipuu jalat polvista ja kädetkin vähän olkanivelistä. Tukka sillä on todella sotkussa, mutta hei, tollasia kampauksia ne just tekee catwalkeille. :) Kotona mä aloin katella tota vähän tarkemmin ja aloin epäillä, että nukke saattais olla jopa ihan AITO Barbie, koska tukka tuntuu takkuisuudestaan huolimatta hyvälaatuiselta ja muutenkin nukke vaikuttaa jotenkin just sen näköiseltä kuin barbien pitääkin olla. Tutkin asiaa luottoystäväni Googlen avulla ja ainakin selässä lukee sen yrityksen nimi, joka niitä aitoja valmistaa. Vaikka eipä mulle sillä aitoudella mitään merkitystä ole, ihan yhtä tyytyväinen olen tähän hankintaan, vaikka se olisikin laatua "varokaa halpoja kopioita". =)

Ideasta oikeaksi.

Muutama vuosi sitten lähetin ystävälleni joulutervehdyksenä sähköpostilla kuvan itsestäni (vähänkö oon egoisti). Kuvassa ei ollut muuta jouluista kuin päässäni ollut punainen tonttulakki, jossa oli valkoinen reunus ja tupsu. Kaverini oli katsonut kuvaa ja alkanut miettiä, miten olen reunuksen tehnyt, että neulonut vai virkannut vai miten. Se oli niin pörröinenkin. No, kysymällä tekotapa selvisi: olin tehnyt sen ihan perus-paintilla - tietokoneella siis. Kyllä nauratti. :)

Ajatus neulotusta tonttulakista on siitä saakka kytenyt jossain hatarien aivojeni perukoilla, ja nyt joulun alla vihdoin toteutin idean. Punainen lakkiosa muotoutui kirpparilta ostetusta Novitan Floricasta nro 3 pyöröpuikoilla, kavennukset on tehnyt fiilispohjalta miten sattuu. Valkoinen reuna on tehyt poimimalla silmukoita lakin reunasta, lankana Novita Nalle ja iänikuisen vanha Tango (joka oli ihanan pehmoista ja pörröistä, ihan eri laatua kuin nykyinen), tupsu on tehty kieputtamalla Nallea ja Tangoa pahvikiekkojen päälle (ohje mm. täällä).

Tonttulakista olisi tullut mulle joulun vakiopäähine, se oli hauska ja ihanan lämminkin, mutta annoin sen lahjaksi. Kirpparilankaa on jäljellä ainakin 1,5 kerää, siitä saan neulottua itselleni uuden lakin ensi vuodeksi!

Olen mä vähän neulonutkin.

Tummanharmaa peruspipo, 2o 2o ja kavennukset omasta päästä. Ihmiselle, joka ei halua erottua massasta.









Vyötteetöntä lilaa ja ohuen ohutta luonnonvalkoista villalankaa, peruspipo. Kirpparilta löydetyistä purkulangoista luotu kierrätyksen ystävän lämmittäjä.

Pirteyttä talven pimeyteen. Neulottu fiilispohjalta vajaista, vyötteettömistä keristä, kirpparilöytöjä nekin. Rennolle tyypille, joka ei välitä siitä, miten langat on päätelty.

Itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän sähkönsininen, virkattu ex-tempore-luomus ihmiselle, jolla on hyvä itsetunto, persoonaa ja iso tukka.






Ehdoton suosikkini: musta myssy massiivisella kukalla. Myssy neulottu, kukka virkattu. Naiselle, jolla on villakangastakki ja kauniit silmät.

Etelän reissua.

Pitkästä aikaa tass blogipäivitystä.. Olevinaan ollu kiirettä. Eikä kaikesta touhusta huolimatta ei ole tapahtunut juuri mitään. Mihin mun aika menee?!

Kirppispöydän huoltamiseen menee yllättävän paljon aikaa.. Mun tyyli on käydä kirppupöydälläni lähes joka päivä, järjestää pöytä ja viedä samalla muutama uusi tavara/vaate myyntiin ja pelata itseni kanssa "Mikä tavara puuttuu pöydästä?" -peliä. On meinaan ässäarpojen ostaminen jäänyt, kun joka päivä saa hiukan jännittää, onko jotain myyty! =) Oman pöydän jälkeen koluan muiden paikat ja katselen, josko löytäis jotain kivaa. Viimeksi kynttilänjalka (kuvassa) ja pieni, musta tarjotin, joka sekin meni kynttilänaluseksi.

Ai niin, me käytiin ns. "ilmaisella" risteilyllä, ts. rahaa meni niin penteleesti. :/ Mutta hytti oli luksusta, siinä oli ikkuna! Ei siitä tosin näkynyt muuta kuin pimeää ja päivällä ankea Tallinnan satama, mutta hei, IKKUNA hytissä.. Perisuomalaisista tavoista poiketen emme menneet buffettiin ahtamaan itseämme täyteen katkarapuja ja kehnoa viiniä, vaan pröystäiltiin oikein alakarttessa. Ja ah, että syötiinkin hyvin! Parasta oli jälkiruoka, Romanovin mansikat ja sen kanssa varmasti kaikki ey-standardit ylittävä määrä kermavaahtoa... aaaaaah! Musta tuntuu, että en ole IKINÄ syönyt niin hyviä mansikoita - tai ehkä kesästä on vain liian kauan aikaa.

Laivamatka oli kiva ja rentouttava - tunsin itseni jopa melkein aikuiseksi katsellessani kännissä hoipertelevia naisia ja hassunhauskoja firman pikkujouluja viettäviä miesseurueita. Tax-freestäkin jäi ostamatta ne pakolliset kaljakeissit ja vodkamäyrikset, viiniä sen sijaan taisi lipsahtaa ostoskoriin useampi pullo. Niin ja suklaata tietysti, naminami, sitä ostin useampaa laatua. Noita oheisia konvehteja en uskaltanut ottaa (kuva otettu kännykkäkameralla). En usko, että ovat ainakaan tämän joulun hittituote - on sen verran uusi ja jännä maku.

Kissa kirputtaa.

Otin pienen tauon jälkeen taas kirppispöydän, jonne roudaan kaikennäköistä itselle tarpeetonta, mutta käyttökuntoista tavaraa (mm. vaatekaapin lämmikkeenä olleita heräteostoja, ylimääräisiä astioita, lukemattomia kirjoja, heräteostokenkiä..). Samalla on tullut koluttua muiden pöytiä ja aina jotain pientä on tarttunut mukaan.

Eilen löysin pussin punaisia villa- ja villasekoitelankoja, helmikoruaskartelupaketin (sis. siemenhelmiä, lankoja ja kudontakehikko), siemenhelmistä tehdyn kaulakorun (oli tosi halpa, koska oli rikki, mutta se ei mua haittaa, puran sen korumateriaaliksi) ja rottinkikahvaisen laukun (oli kaameassa kunnossa, mutta otin siitä kahvat talteen - ne maksaa ihan älyttömästi uutena). Juu ja sisäinen sulovileenini osti TAAS lasisen kynttilänjalan, kun oli vain 0,50e.

Ja tässä on mun villakalsarit. Ja villasukat (jotka muuten olen tehnyt ihan itse). Ja sylissä hauska purkuprojekti, jonka tuloksena sain noin 1300 isoa puuhelmeä! Toisesta kuvasta saattaa tunnistaa, mistä helmet ovat peräisin.. Voi neroutta! =)

Tänään en kovin paljon jaksanut koluta, mutta harjaantunut kissansilmäni löysi mm. kauniin rintarossin, vyyhdin paksua puuvillalankaa, Aarikan juustosetin ja maailman epäkäytännöllisimmän laukun: jonkun käsittämättömän suunnitteluvirheen vuoksi se ei aukea juuri lainkaan. Yritä sieltä sitten etsiä avaimia tai puhelinta.. Mutta samapa tuo, ostin sen taas vain ja ainoastaan rottinkikahvojen takia. Kotimatkalla tajusin, että saan laukusta myös kasan siemen- ja putkihelmiä tai koristeita, eli ei pöllömpi euron ostos! =)