Possuille kyytiä.

Jo ennen Piippolan saapumista ostettiin Prismasta lelu, johon itse ihastuimme ikihyviksi. Aivan hulvaton kuminen oranssi possu, joka sanoo röh-röh! Tai oikeastaan se sanoo höhhöh-höhhöh. :D Ihan paras ääni, sille ei voi olla nauramatta! :D Piippolakin tykkäsi lelusta, possu sai heti kyytiä ja siitä lähtevät äänet oli oi niin jänniä!

Lelun laadussa oli kyllä toivomisen varaa, jo muutaman leikkikerran jälkeen possun ahteriin tuli reikä, josta alkoi pursua keinovanua. Tyhjensin possun, minkä jälkeen röhkyäänen saaminen vaati tietynlaista tekniikkaa (possua piti pitää pyllystä kiinni), mutta valvonnan alaiseen retuutusleikkiin possu kelpasi vielä. Mutta niinhän siinä kävi, että yksi kaunis kerta Piippola sai possusta mukavan otteen ja sai sen kankusta irti pienen kuminpalasen. Kuminpala äkkiä pois suusta ja leikki seis: Possu roskiin, ei enää röh, koiralle jäi vain höh ja pöh. :(

Harmi, mukava lelu oli. Mutta eipä mennyt kaikki hukkaan, uusiokäyttö kunniaan: possun sisällä olleesta röhkypillistä sai tosi hauskan ja persoonallisen vappupillin! :D

Jaiks, Possu haistelee mun pyllyä...

Possut saivat kyytiä myös muutama päivä tämän jälkeen.. Lähdimme lauantaina ostoksille lähiprismaan, Piippola jäi yksin kotiin. Kaupassa ollessa Miehen kaveri soitti, että olisi tulossa spontaanille visiitille, on jo oven takana. No mikä ettei, tullaan ihan just. Piippola haukkui ja murisi vieraalle, joten annettiin vieraalle herkkunameja, joita voi tarjota Piippolalle. Toimi ainakin semihyvin, koska syödessä ei voi haukkua. :) Kehuimme vieraalle, miten hienosti kaikki on mennyt, Piippola ei ole mitään tuhoja tehnyt eikä pisu- tai muita vahinkoja ole tullut. Piippola oli vieläkin vähän murritteleva vieraalle, joten ajattelin hakea koiralle lelukopasta jonkun kivan lelun, johon kiinnittää huomiota. Menen kopalle, katson vieressä olevaa koiranpetiä. Siis mikä tää on? Mitä ihmettä?! Petissä oli rikkinäinen pakastepussi. Hetken mulla löi tyhjää, mutta sitten alkoi valjeta....

Keittiön työtasolla oli ollut sulamassa kaksi pussillista porsaan kasslerpihvejä, toisessa kaksi minikokoista ja toisessa kolme ISOA. Ja arvatkaapa, kumman näistä oli Piippola napannut poissaollessamme ja vedellyt parempiin suihin.. :D Mä en tiennyt että itkiskö vai naurais, meiän pieni tyttöhauva oli vetänyt napaansa yli puoli kiloa raakaa sianlihaa tosta noin vaan! :D Että grillaussunnitelmat uusiks, viitsisitsä-etsäviitsis Mies käydä uudelleen kaupassa.. Ja kyllä huvitti sekin, että hienosti maistui vielä jälkkäriksi vieraan tarjoamat kylmäkuivatut naudanlihapullat! :D

Niin ja yksi kysymys oli, että mistähän päästä ja missä muodossa ne kasslerit tulee ulos..?! Liha oli marinoimatonta, mutta silti mua vähän huoletti. Niin pieni koira ja niin paljon lihaa kerralla. Ja mulle oli hiukan epäselvää sekin, saako koiralle edes raakaa sianlihaa antaa, kun ihmisille raaka sianliha on terveysriski. Mutta sisällä ne pysyi, ei ainakaan voinut pahoin. Sunnuntaina vaan siliteltiin masua ja kyseltiin "että onko sulla siellä vähän kassleria, milloinkas ne tulis tuolta pyllystä ulos..?" :D

Oma mokahan se oli, että jätin lihat pöydälle, ei vain käynyt mielessäkään, että näin voisi käydä. Lihat olivat olleet pöydällä jo kauan, eikä Piippola niihin kiinnittänyt huomiota ollenkaan. Muutenkin se käy keittiössä tosi harvoin, kun tietää, ettei sieltä mitään kuitenkaan saa, edes huomiota. Mutta voin hyvin kuvitella, miten se on meidän lähdettyä uikuttanut ja hakenut meitä ympäri taloa, ja tottakai siinä sivussa tuli tsekattua keittiökin. Ja kun keittiöjakkarakin taisi sattua olemaan vähän pois paikoiltaan ja siitä sai vähän astinlautaa, ja ihana lihantuoksu vietteli, niin... =)

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja jatkossa tarkistan kotoalähtiessä, ettei pöydille jää mitään syötäväksi kelpaavaa.. :)

Reissulöytöjä.

Löysin Savonlinnasta kirpparilta aivan mielettömän ihanan lampunvarjostimen rungon. Eihän tätä voinut vastustaa! Ihana muoto ja koko, halkaisija on melkein 40cm!

Tuon päällystämisessä on vain mielikuvitus rajana! Ensimmäisenä ajattelin pieniä pitsiliinoja (joita jossain tämän tai viime vuoden Suuressa Käsityölehdessä oli käytetty) tai virkattua päällistä, mutta nopeasti alkoi mieleen tulvia myös nappeja, helmiä, paperinarua, tilkkuja, vanhoja ruokailuvälineitä.. Ja tuosta saisi ihanan jalkalampunkin, jos löytyisi sopiva jalka - kirpparilta tietysti. =)

Päällysmateriaalin suhteen mulla ei ollut muita kriteerejä kuin että kaupasta en mitään osta, materiaalien on löydyttävä omista nurkista. Kirpparilta korkeintaan voisin jotain hankkia, jos jotain sopivaa silmään osuu. Ja tällainen siitä tuli, ainakin näin aluksi:

Keskellä oleva ruutuvirkattu osa löytyi kotoakotoa, äiti on sen joskus muinoin virkannut jotain mystistä tarkoitusta varten. Ei enää itsekään muistanut, mitä siitä piti tulla. Mitta oli täydellinen, ompelin vain päädyt yhteen. Ullakolta löytyi puuvillalankaa, josta virkkasin fiilispohjalta pylväillä ja kaksoispylväillä päälliset ylä- ja alapuolelle. Yhdistin punaiset päälliset tähtinauhaan napeilla, jotka ovat peräisin matonkuteiksi päätyneistä paidoista.

Vähän tuo on näköjään vinossa, en jaksanut kuvausta varten sitä täydellisen symmetrisesti asetella. =) Mutta eipä tuo vielä ihan valmiskaan ole: ylhäällä ja alhaalla oleviin aukkoihin virkkaan vielä siistimmät reunukset ja langat pitää päätellä. Ja se vaikein osuus on vielä tulollaan: kuinka saada tuo ihan oikeasti käyttöön.. Vaatii meinaan sitä, että Mies avustaa ja hän ei ole vanhan tavaran ystävä. Ja mitä persoonallisempi, sen pahempi... (ilman minua meillä olis varmaan 100% Ikea-koti.. jaiks.)

Samalta kirpparilta löytyi myös tämä ihana koru. Veikkaan, että tämä on huivikoru, koska takana ei ole neulaa vaan tuommoinen klipsi. Materiaalista en tiedä. Näyttää hopealta, mutta hopealeima puuttuu.

Takana on kirjaimet E.H. Jostain kulmasta katsoessa E:n alin viiva katoaa, joten saattaa olla myös F.H. Tuskin tämä mikään arvoesine on, mutta kaunis korulöytö kuitenkin! Hankintapäivänä koru nökötti paitani neliönmallisessa kaula-aukossa ja välillä siirsin sen koristamaan mustaa puuvillamyssyä. Ajattelin että laittaisin klipsin takaa kulkemaan hopeaketjun, jolloin korua voisi pitää kaulassakin.






Toisella reissulla tein samalta kirppikseltä vaatelöytöjäkin. Oli melkein pakko ostaa jotain kesävaatetta, kun mulla ei ollut mukana juuri mitään ja hellettä pukkas. Mä en ollut uskoa, että mahduin tohon hameeseen! Oli kokoa 38, mutta ah, niin armollista stretchiä ja ehkä mitoitus tuossa oli jotenkin tavallista väljempi.

Näitä voin rehellisesti kutsua löydöiksi, sillä hintaa tämän postauksen aarteilla oli yhteensä noin 1,50e. =)

Tiskiräteistä.

Ihme ja kumma, neulotut tiskirätit eivät ole saaneet häätöä keittiöstämme! Mies on jopa myöntänyt, että neulottu rätti on tehokas tahrojen irrottaja. Voitto se on pienikin voitto, vaikka Mies tarttuukin mieluummin keittiöinhokkiini (=talouspaperiin) kuin tiskirättiin.

Ensimmäisen tiskirätin jälkeen tein toisen samasta langasta, mutta vähän jäi kaivelemaan se, kun moni on todennut bambulangan olevan puuvillaa parempaa tiskirättimatskua. Talvi ei ainakaan lähiprismassani ole bambulangan sesonkiaikaa, mutta onni potki ja löysin kirpparilta 3e:lla pussin, jossa oli 1,5 kerää vihreää Novitan Bambua ja vajaat kerät valkoista ja mustaa. YEAH! =)

Nro 3 bambupuikoilla nysväsin edestakaisneuleena rätin, josta tuli ehkä turhan iso, mutta pehmeä se on ja imukyky on tosiaan parempi kuin 100% puuvillalla, siitä ehdoton plussa. Tahrojen irrotukseen karkeammat puuvillaiset ovat silti mielestäni parempia, vaikka hangatessa niistä irtoaa vähän nukkaa. Pesuohje bambulangalle on konepesu 40 asteessa, mutta ajattelin viskata rätin tylysti kuudenkympin pyykkiin. Mustia rättejä olen pessyt toisinaan myös 65 asteesssa tiskikoneessa, jos kuudenkybän pyykkiä ei ole ollut.

Kuvausalustana on toissaviikolla meille saapunut telkänpönttö, jonka tarpeellisuuden Mies osasi perustella niin hyvin, että en osannut keksiä yhtään vastalausetta. Mukavaa, kun kummallakin on harrastus, josta toinen ei tajua yhtään mitään.. :)

KIITOS!

"Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa,
mutta ainapa kissa vieköön, hyvä täällä
kuitenkin päällimmäisenä keikkuu ja elämän
retkutus käy laatuun, käypä se."
-Aleksis Kivi

Näillä sanoilla alkoi yllätyslaatikon purkaminen. =) Runonpätkä oli kirjeessä, jonka saattelemana luokseni laskeutui liuta ihania pieniä nöttösiä Huutjärveltä. "Kato! Kato mitä täällä on!!!" hihkuin ja ryntäsin esittelemään nöttöjä Miehelle lausuen samalla ylläolevaa runoa. Päässä vilisi vain yksittäisiä sanoja muodostamatta kokonaisia lauseita: "Virkkuukoukku! Kukkia, koristeita! Tekemistä! Tyhjä pipo! Ihana! Virkkaan! Kukka!".. Normaalia? Kiitos J! =)

Mulla alkoi olla kutkuttava aavistus siitä, mitä lopuista paketeista löytyisi. :)

Maksamaalta tuli tällaista ihanaa, kiitos Aila! Näistäkin saa vaikka mitä, ideat vaan pursuvat! Jotkut langat alkavat kiehtoa heti, vaikka tiedän taitojeni ja kärsivällisyyteni olevan sen verran rajalliset, että käsissäni lanka tuskin saa ansaitsemaansa muotoa. Kuvassa sinisen vasemmalla puolella on aivan älyttömän ohutta roosanväristä lankaa, jonka olen jo ottanut muista erilleen ja sormeillut useaan otteeseen. Miten voi lanka olla näin herkkää? Voi kun osaisin siitä tehdä jotain kaunista.

Lisää ideoita tuli Turun kyljestä tästä paketista! Jotenkin hellyttävä tuo vedenvihreä pörrö.. Ainoa hujoppi, sen pitää ihan kumartua että mahtuu kuvaan, kun kaikki muut on matalia pulleroita. :) Herkuttelen jo ajatuksella, että saisin tuon ruskean ja murretun punaisen langan kimppaan ja koristeeksi johonkin tyylikkääseen juttuun. Ja hujoppi menee johonkin hauskaan ja melkein hempeeseen! Kiitos Marjatta!

Ja nyt terveisiä Porvooseen, lempikaupunkiini! Voi että mun suupielet oli revetä kun näin tämän kortin! :D Ja mukana oli iso kerä juuri sellaista hempeää, jota mun ei ikinä tulisi ostettua! Liisan lähettämästä langasta tuli heti ihan pikkutyttöolo, joten siitä
tulee varmasti jotain ihanaa ja sievää!

Välillä mulle tuli ihan tynnyrissäkasvanu olo. =) Pitäisköhän munkin joskus mennä markettia pidemmälle kalaan..? Katsokaa nyt noita villalankoja! Ohuita, kauniita ja ihanasti värjättyjä! Mistä ihmiset näitä löytää? Ihastuin heti myös tuohon vaaleanpunaiseen Muskattiin! Haluaisin tehdä siitä laukun 5-vuotiaalle pienelle prinsessalle. Hänen kotinsa paloi joulun jälkeen ja tulipalossa tuhoutui aiemmin tekemäni laukku, jonka annoin hänelle joululahjaksi. Onneksi ihmisille ei käynyt mitään. Laukku oli ollut mieluinen, joten jos vain lanka riittää, teen tuosta hänelle uuden ja entistä ehomman laukun, jonka joulupukki voi varmaan toimittaa perille jo ennen joulua.

Tällainen talvinen tervehdys tuli Lellulta! Ihania nöttöjä! Ja materiaali tuntuu turvalliselta, ehkä seiskaveikkaa? Jotkut parjaavat 7 veljestä, mutta minusta se on kiva ja monipuolinen lanka. Ja näissä on juuri sellaisia värejä, joihin iskisin kiinni, jos olisin äidin lootalla! Ja tuo luumun/munakoisonvärinen on herkkua! Harmi että monet värit, joista tykkään hurjasti, eivät lopulta sovi itselleni. Mutta ehkä onnistun tekemään tuosta jotain niin kivaa, että joku muu haluaa sen käyttöönsä?

Olin ysiluokalla luokkaretkellä Naantalissa ja mentiin illalla grillille. Tilasin lihapiirakan ja tuijotin sitä tyrmistyneenä: Mikä tää on??! Olin järkyttynyt mättöni huonosta laadusta. Olin elänyt koko siihenastisen elämäni siinä uskossa, että snagarilihikset ovat aina ja kaikkialla lörtsyjä. Kaupungista, josta saa tuota mun all time lempparisnagarisapuskaa (parasta kahella nakilla ja kaikilla mausteilla) tuli kaksi muhkeaa, herkkuväristä palleroa ja toive, että keksisin niistä jotain hauskaa! Kiitos Sippunen ja terveisiä Savonlinnaan! :) Kuva ei tee oikeutta lankojen väreille, ne suorastaan hehkuvat! Näistä ei tule mitään pikkusievää siperrystä, vaan ehdottomasti jotain iloista ja hauskaa! =)

IIK! Nämä upeat langat vahvistivat orastavan suunnitelmani: ainakin yhdet sukat teen! Mä olen ihan villasukkaihminen, pidän niitä jalassa kesät talvet, enkä koskaan lähde mihinkään reissuun ilman että pakkaan villasukat mukaan. Olen pitkälti äidin neulomien sukkien varassa, koska itse en jaksa niitä neuloa. Ensimmäinen menee kyllä ihan ok, mutta toisen kanssa on jo vähän niin ja näin. Tylsää, kun pitää tehdä toinen SAMANLAINEN.. Mutta nyt törhistäydyn ja opettelen sen pyöröpuikkosysteemin! Ja iik, voiskohan sillä tsydeemillä vois tehä kaks pipoo samalla kertaa??!!!! :D Halauksia ja kiitos inspiraatiosta, Tarja!

Aivan mahdottomia nämä paketit! Availin näitä innosta hengästyneenä ja Mies yritti esittää kiinnostunutta, kun vähän väliä ravasin näyttämässä, että mitä paketista löytyi! "Kato miten hieno!", mä hihkuin tämän kuvan kortti kädessä, "Ite tehty!!" Mä olin ihan kuin pikkutyttö jouluaattona, enkä enää tiennyt olinko enemmän innoissani siitä, että sain noin kauniin kortin vai siitä, että joku on osannut sellaisen tehdä. Kiitos Kikka, runoilutkin oli aivan mahtavia! =) Tästä paketista tuli mieleen entinen työkaverini, joka myös osaa tehdä upeita kortteja ja jolle tein kaulaliinan langasta, joka pilkistää kuvan alareunasta. Että terkkuja vaan! Hänelle saattaisi sopia myös tuo efektilanka, se on niin bling-bling ja hip-hei! :)

Mä en tajua, miten mä voin UNOHTAA laittaa tämän tänne! Paketin lähettäjä ei tätä tiennyt, mutta kortti oli minulle erityisen mieleinen. =) Olen entinen autoharrastaja ja vanhat autot saavat sydämeni sykähtämään. Olen sitikkaihminen (jep, mulla on ollu kuljin vm. -76) , mutta sillon, kun olin ihan pieni tyttö, isällä oli - tadaaa - juurikin Ford Taunus! :) Meillä on ollut myös punainen kuplavolkkari ja sähkönsininen Saab96. Jostain vuodesta 1991 lähtien olikin sitten alamäkeä ja autoina jotain karseita taviksia. Mutta Taunus, kupla ja vauhtisämpylä - niissä oli sitä jotain! (huokaus) Vanhoja sitikoita ei silti voita mikään.. Voih.. melkein tippa tulee linssiin, kun muistelen vanhaa rättäriäni. Oli se mulle niin rakas..

Mutta takaisin asiaan. :) Ylläolevasta paketista tosiaan mä tiesin heti, että sukat haluan tuosta Colorista! Sellaiset putkisukat, mitkä menee silleen jänskästi kierteelle! En mee vannomaan, mutta luulen että jaksaisin tehdä sellaiset ihan sukkapuikoilla, vaikka oon miettiny, että pitäis se pyöröpuikkohomma opetella. Ja mä luulen, että toi punainen lanka on just se, joka tällä hetkellä kyttää puikoille pääsyä, se ei vaan oo vielä osannu kertoo, miksi se haluaisi tulla. :) KIITOS, nää on ihania!

Viimeisenä aukaisin Muorin pussukan ja olin pyörtyä! Kattokaa nyt hyvät ihmiset, mikä määrä lankaa! =) Siis olenko mä tosiaan ollut näin kiltti?! Henkilökohtainen suosikkini on tuo lila pikkukerä upeasti hohtavaa lankaa, en ole koskaan pitänyt mitään niin ihanaa kädessäni! (lanka on kuulemma SILKKIÄ! Iiik!) Tuo murretun limen värinen pörrö on kans kohta varmaan nypyillä, niin paljon olen sitä hivellyt. Pervo.

Oon tosiaan ihan pyörryksissä.. Lämpimät kiitokset kaikille, te olette ihan enkeleitä! :) Ja tässä luultavasti ainakin yksi syy siihen, miksi Muori mua halusi muistaa:

Tykkään neuloa, mutta teen lankaostokseni yleensä marketeissa eli lankani ovat pääosin Novitaa. Ei Novitassa mitään vikaa ole, mutta helmasyntini on ostaa tylsiä värejä. Kaupassa ne näyttävät kivoilta ja visioin päässäni kaikkea tyylikästä, mutta kotona tyylikkyys muuttuu tylsyydeksi. Ainoa tapa yrittää poistaa ankeus on yhdistää niitä johonkin aiempiin, vielä tylsempiin lankoihini.. Todella inspiroivaa. :/ Äidin ja kavereiden lankavarastoilla sormeni taas syyhyävät, heillä on kaikkea ihanaa ja mahtavia värejä! Toisten langat ovat aina mielenkiintoisempia kuin omat, ja siksi olenkin kirppareilta etsinyt jämäpusseja, joissa on kaikkea sitä, mitä en osaa kaupan hyllyltä valita. Tosi harvoin sellaisia löytyy, mutta kerran löysin lähikirpulta peräti kolme pussia (JUHLAA!!) ja raportoin tapahtumasta Muorille ihan innoissani! Samassa yhteydessä taisin mainita taipumuksestani ostaa tylsiä lankoja, joten nyt tylsyys on poistettu ja kiinnostukseni jämälankoihin tyydytetty hyväksi aikaa! IHANAAAAAA! =)

Pahoittelen, että sain tämän jutun postattua vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loin Yllätyslaatikko-kategorian, johon liitän kuvat käsitöistä, joissa on käytetty näitä yllätyslaatikon lankoja. Toivottavasti mahdollisimman suuri osa saa mukavan muodon ja päätyy lämmittämään erilaisia raajoja tai koristamaan myssyjä!

Auringonkukkamyssy.

Jeah. Myssymuija is back! Jostain se vaan löytyi, se kadoksissa ollut inspiraatio. =)

Vihreä lanka on jotain kirpparilta ostettua purkulankaa, ruskea on jämänysä wanhaa seiskaveikkaa ja keltainen isoveikkaa. Kukan malli on omasta päästä yrittämisen ja erehtymisen kautta sompailtu, myssy on nro 4 pyörö-addeilla iltaisin unisena nyherrelty fipo.

Ideasta oikeaksi.

Muutama vuosi sitten lähetin ystävälleni joulutervehdyksenä sähköpostilla kuvan itsestäni (vähänkö oon egoisti). Kuvassa ei ollut muuta jouluista kuin päässäni ollut punainen tonttulakki, jossa oli valkoinen reunus ja tupsu. Kaverini oli katsonut kuvaa ja alkanut miettiä, miten olen reunuksen tehnyt, että neulonut vai virkannut vai miten. Se oli niin pörröinenkin. No, kysymällä tekotapa selvisi: olin tehnyt sen ihan perus-paintilla - tietokoneella siis. Kyllä nauratti. :)

Ajatus neulotusta tonttulakista on siitä saakka kytenyt jossain hatarien aivojeni perukoilla, ja nyt joulun alla vihdoin toteutin idean. Punainen lakkiosa muotoutui kirpparilta ostetusta Novitan Floricasta nro 3 pyöröpuikoilla, kavennukset on tehnyt fiilispohjalta miten sattuu. Valkoinen reuna on tehyt poimimalla silmukoita lakin reunasta, lankana Novita Nalle ja iänikuisen vanha Tango (joka oli ihanan pehmoista ja pörröistä, ihan eri laatua kuin nykyinen), tupsu on tehty kieputtamalla Nallea ja Tangoa pahvikiekkojen päälle (ohje mm. täällä).

Tonttulakista olisi tullut mulle joulun vakiopäähine, se oli hauska ja ihanan lämminkin, mutta annoin sen lahjaksi. Kirpparilankaa on jäljellä ainakin 1,5 kerää, siitä saan neulottua itselleni uuden lakin ensi vuodeksi!

Kissa kirputtaa.

Otin pienen tauon jälkeen taas kirppispöydän, jonne roudaan kaikennäköistä itselle tarpeetonta, mutta käyttökuntoista tavaraa (mm. vaatekaapin lämmikkeenä olleita heräteostoja, ylimääräisiä astioita, lukemattomia kirjoja, heräteostokenkiä..). Samalla on tullut koluttua muiden pöytiä ja aina jotain pientä on tarttunut mukaan.

Eilen löysin pussin punaisia villa- ja villasekoitelankoja, helmikoruaskartelupaketin (sis. siemenhelmiä, lankoja ja kudontakehikko), siemenhelmistä tehdyn kaulakorun (oli tosi halpa, koska oli rikki, mutta se ei mua haittaa, puran sen korumateriaaliksi) ja rottinkikahvaisen laukun (oli kaameassa kunnossa, mutta otin siitä kahvat talteen - ne maksaa ihan älyttömästi uutena). Juu ja sisäinen sulovileenini osti TAAS lasisen kynttilänjalan, kun oli vain 0,50e.

Ja tässä on mun villakalsarit. Ja villasukat (jotka muuten olen tehnyt ihan itse). Ja sylissä hauska purkuprojekti, jonka tuloksena sain noin 1300 isoa puuhelmeä! Toisesta kuvasta saattaa tunnistaa, mistä helmet ovat peräisin.. Voi neroutta! =)

Tänään en kovin paljon jaksanut koluta, mutta harjaantunut kissansilmäni löysi mm. kauniin rintarossin, vyyhdin paksua puuvillalankaa, Aarikan juustosetin ja maailman epäkäytännöllisimmän laukun: jonkun käsittämättömän suunnitteluvirheen vuoksi se ei aukea juuri lainkaan. Yritä sieltä sitten etsiä avaimia tai puhelinta.. Mutta samapa tuo, ostin sen taas vain ja ainoastaan rottinkikahvojen takia. Kotimatkalla tajusin, että saan laukusta myös kasan siemen- ja putkihelmiä tai koristeita, eli ei pöllömpi euron ostos! =)