Nakupellen pelastus.

Ennen Itä-Suomeen lähtöä piti käydä hoitamassa oma kirpparipöytä kuntoon ja sillä reissulla mukaan tarttui tuliainen pienelle sukulaistytölle, ihka oikea barbie! Oli pakko ostaa, kun hintakin oli niin kohdallaan, 1,50e. Tukka sillä oli aivan tuhannen takussa eikä vaatteita lainkaan, mutta ehkä kaunokainen olisi vielä pelastettavissa?

Alkutilanne oli tämä:


TiiQ'in ohjeita muistellen (ja luultavasti mukaellen) tein barbielle hiussalongin: melkein kiehuvan kuumaa vettä vanhalle, syvälle mökkilautaselle, barbien pää sinne ja ei muuta kun selvittämään. Avuksi otin Sorsakosken haarukan, joka olikin aivan mainio kampa sotkun selvittämiseen. Pahimpien sotkujen selvittyä otin välillä tukan pois soppalautaselta ja selvittelin kuontaloa pöydän päällä: suihkin barbitukkaan suihkutettavaa ihmishiusten hoitoainetta ja selvittelin haarukalla sotkuja auki.

Lopputulos on tässä. Ei huono, vaikka voisi kai olla parempikin. Minulle riitti ihme, että tukkaa pystyi jopa kampaamaan harvalla kammalla, kun lähtötilanteessa läpi ei olisi mennyt yksikään piikki mistään kohtaa.

Tukka oli laitettu, seuraavaksi operaatio vaatetus. Tähän siniseen mekkoon tuli vielä pieni kukkanen yläreunaan oikean tissin kohdalle ja isompi alareunaan vasempaan helmaan. Lopullisesta mekosta en muistanut kuvaa ottaa, harmi. Melko upea design-luomus kuitenkin. ;)

Mummon ompelulaatikosta löytyi pieni nyssäkkä ruskeaa puuvillalankaa, josta tuli halterneck-mekko, jossa on hiukan pussimainen helma. Jos olisin Heidi Klumin mitoissa, haluaisin tämän ylleni. =) Mieli teki miettiä tuohon joku kiva (musta?) yksityiskohta, mutta ei ollut aikaa keskittyä ajatustyöhön. Yksinkertaisuus olkoon tällä kertaa kaunista.

Kiitos Barbielle, joka jaksoi mukisematta kaikki sovitukset ja tukankiskomiset. Barbie on eilen päässyt uuden omistajansa hellään huomaan ja saa joskus ehkä lisää vaatteita, onhan mulla itselläni vielä sovitusnukke. Sen tukka kaipaa selvitystä vielä kipeämmin, mutta sen urakan otan sitten seuraavalla kesälomalla. =)

Ristiin pistä.

Löysin Matleenan blogin kautta arvonnan, jossa voi voittaa ristipistokirjan. Pakko oli osallistua, olen nimittäin kerran tehnyt ristipistoja. Joskus hyvin kauan sitten (v. 1993-94?) kun en neulomisesta tai virkkaamisesta ollut yhtään kiinnostunut, tein kaksi pientä pyöreää ristipistotaulua (halkaisija n. 5 cm). Toiseen tuli perhonen ja toiseen leppäkerttu. Leppis oli huomattavasti helpompi, siinä ei ollut kuin punaista ja mustaa, ja ehkä vähän valkoista. Perhosessa oli ainakin kuutta eri väriä ja ohjetta piti tihrustaa ihan urakalla, että pysyi kärryillä. Mutta hienot niistä tuli. En tiedä missä ovat nyt, ehkä jossain kotona-kotona varaston kätköissä.

Sen verran kivaa ristiin pistely oli, että olisin halunnut tehdä sitä lisää. En vain löytänyt kaupoista sopivia töitä, kaikki oli liian suuria tai monimutkaisia malleja ja sitäpaitsi ne maksoikin ihan hitosti. Hyvin alkanut harrastus tyssäsi siihen. Tein kuitenkin vielä yhden työn, jonka ideoin aivan itse. Seurustelin oikeustieteen opiskelijan kanssa, ja tein hänelle synttärilahjaksi pyyhkeen. Ostin viininpunaista froteeta ja aida-kangasta, suunnittelin ruutupaperille pykälän merkin ja kirjoin sen ristipistoilla pyyhkeen kulmaan. Siihen maailman aikaan kai kuvittelin, että oikislaiset ovat pohjattoman ylpeitä opiskelupaikastaan ja haluavat tiedottaa siitä muille kaikin tavoin. Että tosi hyvä idea, että pyyhe kertoo, mikä olet miehiäsi. Näin jälkikäteen lähinnä hävettää, aika dorka lahja.

Ristipistotöitä voisin vieläkin tehdä, tykkäänhän mä tehdä palapelejäkin. Samalla tavalla niistä pikkuhiljaa muodostuu lopullinen kuva. En tosin keksi, missä niitä ristipistojani käyttäisin, mutta kai sitä johonkin... kirjanmerkiksi? Ja töiden pitäisi olla aika pieniä, koska kyllästyn ikuisuustöihin, joista ei meinaa tulla valmista ikinä. Toiveikkaana siis osallistuin tuohon kirja-arvontaan, jospa vaikka lykästäis? =)

Ja kertauksena vielä, ristipistokirja-arvontaan voi osallistua 19.7. saakka täällä, jos joku muukin haluaa heittää arpansa peliin! =)

Neuleaddikti? Minäkö?

Lähdin Miehen kanssa oluelle. Mies ja hänen työkaverinsa alkoivat pelata bilistä, minua viihdytti pelkkä puolen litran tuopponen. Eihän sitä ukkojen räpellystä jaksanut pitkään katella, tarvitsin tekemistä. Iltapäivälehdet oli nyysitty muihin pöytiin, luettavaksi ollut edes ruokalistaa ja puhelinkin oli jäänyt kotiin. Voi tylsyys.

Aloin kaivella laukkuni pohjia ja löysin sieltä 2 kpl virkattuja läpysköitä, jotka noin 9 kk ajan ovat esittäneet tossunpohjia. "En mä näitä kuitenkaan valmiiks tee", totesin ja purin kaljaa imeskellessä molemmat tekeleet. Kaksi pientä lankakerää, kiva! Mitäs sitten? Vähän aikaa sitten mulla oli täällä laukussa virkkuukoukku. Eipä oo enää. Höh. Mut on täällä täysi paketti tähtisadetikkuja. Niitähän tarvitsee aina juu. Hmm... Eikös ne ihan puikoista kävis? Ei mutta nyt mä tiiän! Ja siitä se ajatus sitten lähti.. :)

Tiskiräteistä.

Ihme ja kumma, neulotut tiskirätit eivät ole saaneet häätöä keittiöstämme! Mies on jopa myöntänyt, että neulottu rätti on tehokas tahrojen irrottaja. Voitto se on pienikin voitto, vaikka Mies tarttuukin mieluummin keittiöinhokkiini (=talouspaperiin) kuin tiskirättiin.

Ensimmäisen tiskirätin jälkeen tein toisen samasta langasta, mutta vähän jäi kaivelemaan se, kun moni on todennut bambulangan olevan puuvillaa parempaa tiskirättimatskua. Talvi ei ainakaan lähiprismassani ole bambulangan sesonkiaikaa, mutta onni potki ja löysin kirpparilta 3e:lla pussin, jossa oli 1,5 kerää vihreää Novitan Bambua ja vajaat kerät valkoista ja mustaa. YEAH! =)

Nro 3 bambupuikoilla nysväsin edestakaisneuleena rätin, josta tuli ehkä turhan iso, mutta pehmeä se on ja imukyky on tosiaan parempi kuin 100% puuvillalla, siitä ehdoton plussa. Tahrojen irrotukseen karkeammat puuvillaiset ovat silti mielestäni parempia, vaikka hangatessa niistä irtoaa vähän nukkaa. Pesuohje bambulangalle on konepesu 40 asteessa, mutta ajattelin viskata rätin tylysti kuudenkympin pyykkiin. Mustia rättejä olen pessyt toisinaan myös 65 asteesssa tiskikoneessa, jos kuudenkybän pyykkiä ei ole ollut.

Kuvausalustana on toissaviikolla meille saapunut telkänpönttö, jonka tarpeellisuuden Mies osasi perustella niin hyvin, että en osannut keksiä yhtään vastalausetta. Mukavaa, kun kummallakin on harrastus, josta toinen ei tajua yhtään mitään.. :)

Nakublondi.

Varoitus: juttu sisältää alastonkuvia eikä siis sovi herkemmille ihmisille eikä perheen pienimmille.

Virkkasin joskus sata vuotta sitten huvikseni muutaman barbin vaatteen. Olin silloin kotonakotona Savossa luultavasti joululomalla ja sovitusnukkena oli mun oma barbi. Tai ei se ole aito Barbie. Sitäpaitsi siltä puuttui tukka ("kyllä se takaisin kasvaa..") ja muistaakseni myös toinen jalka. Amputoitu raukka, silti jaksaa vaan hymyillä.

Vaan eipä pienet puutteet vaatetusprojektia haitanneet, sain aikaiseksi sähkönsinisen iltapuvun, puuhkan, kaksi hametta ja topin. Ja hatun, joka mahtuu luultavasti vain sellaiselle vähempitukkaiselle nukelle.. Aina silloin tällöin mieleni tekisi virkata tai neuloa lisää barbinvaatteita, mutta mun reppanabarbi on siellä kotonakotona, eikä mulla ole enää vaatteiden mallikappaleitakaan enää, kun vein nuo tekemäni vaatteet kirpparille ennen joulua. Laitoin ne oikein pakettiin: ompelin vaatteet muutamalla pistolla pahviin kiinni ja päälle sellofaania. Vau. Ajattelin että jospa joku pikkutyttö saisi siitä joululahjan - ja ehkä ne sellaiseen tarkoitukseen menivätkin?

Mutta nyt mä voin taas inspiraation tullen tehdä minivaatteita, hihii! Löysin nimittäin kirpparilta tällasen halvan naisen ja tällasella sovitusnukella mä pärjään vallan mainiosti! Mun mielestä 2e ei ollut paha hinta näin hyväkuntoisesta nukesta, useat näkemäni 1-3e barbit ovat olleet aika onnettomassa kunnossa (sormet pureskeltu räpylöiksi, tehty tussilla vähän "tatskoja" tms.). Tai sitten ne on olleet niitä koukkukätisiä, enkä mä sellaista halunnut. Luulisin ainakin, että on vaikeaa pukea esim. paitaa tyypille, joka tanssii koko ajan robottia.

Tällä lyylillä taipuu jalat polvista ja kädetkin vähän olkanivelistä. Tukka sillä on todella sotkussa, mutta hei, tollasia kampauksia ne just tekee catwalkeille. :) Kotona mä aloin katella tota vähän tarkemmin ja aloin epäillä, että nukke saattais olla jopa ihan AITO Barbie, koska tukka tuntuu takkuisuudestaan huolimatta hyvälaatuiselta ja muutenkin nukke vaikuttaa jotenkin just sen näköiseltä kuin barbien pitääkin olla. Tutkin asiaa luottoystäväni Googlen avulla ja ainakin selässä lukee sen yrityksen nimi, joka niitä aitoja valmistaa. Vaikka eipä mulle sillä aitoudella mitään merkitystä ole, ihan yhtä tyytyväinen olen tähän hankintaan, vaikka se olisikin laatua "varokaa halpoja kopioita". =)

"Huovutan, nyt mä huovutan..."

Ostin joskus viime keväänä kirjakaupan alennusmyynnistä huovutusaskartelupaketin, johon kuului villoja, huopalevyjä ja huovutusneula. Ja nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan neulahuovutusta. Pakkohan mun on se hanskata, kun lapsetkin sitä osaavat. Mulla on sellanen ihana kierosilmätonttu, jonka ystäväni kuopus pari vuotta sitten askarteli päiväkodissa! Mä olen etsinyt ja etsinyt sitä, mutta se on jossain niin varmassa tallessa, että en kesän muuton jäljiltä sitä ole vielä löytänyt.

Etsinnät jatkuvat ja kierosilmätontun löytymistä odotellessa huovuttelin itse jotain. Tosi hauskaa tökkiä höytyvää ja katsella, miten se tiivistyy! Hypnoottista suorastaan! =) Kaikkien aikojen ensimmäinen neulahuovutukseni on keltainen jääkaappimagneettinaama, jonka päätin antaa joululahjaksi. Sen kaveriksi väkersin tänään vielä kuvassa olevan avaimenperän.

Hymynaaman lisäksi tököttelin eilen elokuvaa katsellessa erivärisiä pyörylöitä ja palleroita, joista en osaa vielä sanoa, mitä niistä tulee. Oli vaan niin kivaa tökötellä.. :D Yhdestä tuli jääkaappimagneetti omaan kyökkiin (kierrekuvio on Novitan Huopasta), ehkä loputkin vääntyvät johonkin järkevään muotoon.

Tökkimisiin! =)

Unta ootellessa.

Viime yönä ei tullu uni silmään millään. Lopulta päätin olla suosiolla hereillä ja tässä on tulos: tiskirätti. Malli on väsyneestä päästäni, lanka 100% puuvillaa, puikot nro 4, valmiin työn koko n. 20cm x 20cm.

Luin neulotuista tiskiräteistä ensin Ullasta ja lisää vielä mm. täältä, ja minusta ajatus oli loistava! Ekologista, tehokasta ja hyvä käsityöidea! Lähetin Ullan jutun Miehelle iloisin "Nyt mä tiiän mitä mä voin neuloo!" -terveisin, vastaus oli yksiselitteinen "Juu ei." En tiedä, lukiko Mies edes koko juttua, mutta tyly tyrmäys tuli.

Monet ovat todenneet neulotut tiskirätit tehokkaiksi ja vähemmän haiseviksi kuin kaupasta ostetut, joten ajattelin kokeilla rättiäni Mieheltä salaa. Pääsin hommiin heti aamulla (vinkki: mutteripannulla saa tosi jännää kahvia, kun unohtaa laittaa tiivisteen ja siivilän paikilleen..) ja täytyy sanoa, että mitään moitittavaa en löytänyt. Rätti tuntui kädessä mukavalle ja liedelle purskuneet kahvit lähtivät irti ilman pesuaineita. Vaan millä irrottaa pinttynyt "ei" Miehen päästä? Täytynee etsiä tieteellinen tutkimus, jossa nämä todetaan kaupan rättejä paremmiksi ja hygieenisemmiksi - ekologisuutta tuskin tarvitsee sen enempää perustella.