Nakupellen pelastus.

Ennen Itä-Suomeen lähtöä piti käydä hoitamassa oma kirpparipöytä kuntoon ja sillä reissulla mukaan tarttui tuliainen pienelle sukulaistytölle, ihka oikea barbie! Oli pakko ostaa, kun hintakin oli niin kohdallaan, 1,50e. Tukka sillä oli aivan tuhannen takussa eikä vaatteita lainkaan, mutta ehkä kaunokainen olisi vielä pelastettavissa?

Alkutilanne oli tämä:


TiiQ'in ohjeita muistellen (ja luultavasti mukaellen) tein barbielle hiussalongin: melkein kiehuvan kuumaa vettä vanhalle, syvälle mökkilautaselle, barbien pää sinne ja ei muuta kun selvittämään. Avuksi otin Sorsakosken haarukan, joka olikin aivan mainio kampa sotkun selvittämiseen. Pahimpien sotkujen selvittyä otin välillä tukan pois soppalautaselta ja selvittelin kuontaloa pöydän päällä: suihkin barbitukkaan suihkutettavaa ihmishiusten hoitoainetta ja selvittelin haarukalla sotkuja auki.

Lopputulos on tässä. Ei huono, vaikka voisi kai olla parempikin. Minulle riitti ihme, että tukkaa pystyi jopa kampaamaan harvalla kammalla, kun lähtötilanteessa läpi ei olisi mennyt yksikään piikki mistään kohtaa.

Tukka oli laitettu, seuraavaksi operaatio vaatetus. Tähän siniseen mekkoon tuli vielä pieni kukkanen yläreunaan oikean tissin kohdalle ja isompi alareunaan vasempaan helmaan. Lopullisesta mekosta en muistanut kuvaa ottaa, harmi. Melko upea design-luomus kuitenkin. ;)

Mummon ompelulaatikosta löytyi pieni nyssäkkä ruskeaa puuvillalankaa, josta tuli halterneck-mekko, jossa on hiukan pussimainen helma. Jos olisin Heidi Klumin mitoissa, haluaisin tämän ylleni. =) Mieli teki miettiä tuohon joku kiva (musta?) yksityiskohta, mutta ei ollut aikaa keskittyä ajatustyöhön. Yksinkertaisuus olkoon tällä kertaa kaunista.

Kiitos Barbielle, joka jaksoi mukisematta kaikki sovitukset ja tukankiskomiset. Barbie on eilen päässyt uuden omistajansa hellään huomaan ja saa joskus ehkä lisää vaatteita, onhan mulla itselläni vielä sovitusnukke. Sen tukka kaipaa selvitystä vielä kipeämmin, mutta sen urakan otan sitten seuraavalla kesälomalla. =)

Ristiin pistä.

Löysin Matleenan blogin kautta arvonnan, jossa voi voittaa ristipistokirjan. Pakko oli osallistua, olen nimittäin kerran tehnyt ristipistoja. Joskus hyvin kauan sitten (v. 1993-94?) kun en neulomisesta tai virkkaamisesta ollut yhtään kiinnostunut, tein kaksi pientä pyöreää ristipistotaulua (halkaisija n. 5 cm). Toiseen tuli perhonen ja toiseen leppäkerttu. Leppis oli huomattavasti helpompi, siinä ei ollut kuin punaista ja mustaa, ja ehkä vähän valkoista. Perhosessa oli ainakin kuutta eri väriä ja ohjetta piti tihrustaa ihan urakalla, että pysyi kärryillä. Mutta hienot niistä tuli. En tiedä missä ovat nyt, ehkä jossain kotona-kotona varaston kätköissä.

Sen verran kivaa ristiin pistely oli, että olisin halunnut tehdä sitä lisää. En vain löytänyt kaupoista sopivia töitä, kaikki oli liian suuria tai monimutkaisia malleja ja sitäpaitsi ne maksoikin ihan hitosti. Hyvin alkanut harrastus tyssäsi siihen. Tein kuitenkin vielä yhden työn, jonka ideoin aivan itse. Seurustelin oikeustieteen opiskelijan kanssa, ja tein hänelle synttärilahjaksi pyyhkeen. Ostin viininpunaista froteeta ja aida-kangasta, suunnittelin ruutupaperille pykälän merkin ja kirjoin sen ristipistoilla pyyhkeen kulmaan. Siihen maailman aikaan kai kuvittelin, että oikislaiset ovat pohjattoman ylpeitä opiskelupaikastaan ja haluavat tiedottaa siitä muille kaikin tavoin. Että tosi hyvä idea, että pyyhe kertoo, mikä olet miehiäsi. Näin jälkikäteen lähinnä hävettää, aika dorka lahja.

Ristipistotöitä voisin vieläkin tehdä, tykkäänhän mä tehdä palapelejäkin. Samalla tavalla niistä pikkuhiljaa muodostuu lopullinen kuva. En tosin keksi, missä niitä ristipistojani käyttäisin, mutta kai sitä johonkin... kirjanmerkiksi? Ja töiden pitäisi olla aika pieniä, koska kyllästyn ikuisuustöihin, joista ei meinaa tulla valmista ikinä. Toiveikkaana siis osallistuin tuohon kirja-arvontaan, jospa vaikka lykästäis? =)

Ja kertauksena vielä, ristipistokirja-arvontaan voi osallistua 19.7. saakka täällä, jos joku muukin haluaa heittää arpansa peliin! =)

Kulttuurimatkalla.

Viime viikonloppuna kävin kattelemassa suomalaisia rokkenroll-yhteitä eli pändejä. Kahdella miun suosikkiorkesterilla oli esiintymistilaisuudet eli keikit Porvoossa. Ensimmäisestä en tosin nähnyt juuri mitään, kuulin kyllä. Ei sillä etteikö tilaa olisi ollut, hyvät mahdollisuudet olisi ollut jopa eturivin tytöksi. Ne saa aina huomiota, ainakin jos niillä on isot tissit ja miullahan on.

Miusta oli paljon kivempaa istuskella höpöttämässä ja syyä vaikka natsoja.

Happomalli haussa -kisa, osa "Aggrea uimavarusteissa".


Keikan jälkeen lähettiin kattomaan ihan oikeeta bändiä.


Seuraavana päivänä tavikset tahtoi Kivenlahteen..


..jossa neidit löysivät alkoholin.

Oikein miellyttävä reissu oli, kakkaimmat kiitokset kaikille! =)

Reissulöytöjä.

Löysin Savonlinnasta kirpparilta aivan mielettömän ihanan lampunvarjostimen rungon. Eihän tätä voinut vastustaa! Ihana muoto ja koko, halkaisija on melkein 40cm!

Tuon päällystämisessä on vain mielikuvitus rajana! Ensimmäisenä ajattelin pieniä pitsiliinoja (joita jossain tämän tai viime vuoden Suuressa Käsityölehdessä oli käytetty) tai virkattua päällistä, mutta nopeasti alkoi mieleen tulvia myös nappeja, helmiä, paperinarua, tilkkuja, vanhoja ruokailuvälineitä.. Ja tuosta saisi ihanan jalkalampunkin, jos löytyisi sopiva jalka - kirpparilta tietysti. =)

Päällysmateriaalin suhteen mulla ei ollut muita kriteerejä kuin että kaupasta en mitään osta, materiaalien on löydyttävä omista nurkista. Kirpparilta korkeintaan voisin jotain hankkia, jos jotain sopivaa silmään osuu. Ja tällainen siitä tuli, ainakin näin aluksi:

Keskellä oleva ruutuvirkattu osa löytyi kotoakotoa, äiti on sen joskus muinoin virkannut jotain mystistä tarkoitusta varten. Ei enää itsekään muistanut, mitä siitä piti tulla. Mitta oli täydellinen, ompelin vain päädyt yhteen. Ullakolta löytyi puuvillalankaa, josta virkkasin fiilispohjalta pylväillä ja kaksoispylväillä päälliset ylä- ja alapuolelle. Yhdistin punaiset päälliset tähtinauhaan napeilla, jotka ovat peräisin matonkuteiksi päätyneistä paidoista.

Vähän tuo on näköjään vinossa, en jaksanut kuvausta varten sitä täydellisen symmetrisesti asetella. =) Mutta eipä tuo vielä ihan valmiskaan ole: ylhäällä ja alhaalla oleviin aukkoihin virkkaan vielä siistimmät reunukset ja langat pitää päätellä. Ja se vaikein osuus on vielä tulollaan: kuinka saada tuo ihan oikeasti käyttöön.. Vaatii meinaan sitä, että Mies avustaa ja hän ei ole vanhan tavaran ystävä. Ja mitä persoonallisempi, sen pahempi... (ilman minua meillä olis varmaan 100% Ikea-koti.. jaiks.)

Samalta kirpparilta löytyi myös tämä ihana koru. Veikkaan, että tämä on huivikoru, koska takana ei ole neulaa vaan tuommoinen klipsi. Materiaalista en tiedä. Näyttää hopealta, mutta hopealeima puuttuu.

Takana on kirjaimet E.H. Jostain kulmasta katsoessa E:n alin viiva katoaa, joten saattaa olla myös F.H. Tuskin tämä mikään arvoesine on, mutta kaunis korulöytö kuitenkin! Hankintapäivänä koru nökötti paitani neliönmallisessa kaula-aukossa ja välillä siirsin sen koristamaan mustaa puuvillamyssyä. Ajattelin että laittaisin klipsin takaa kulkemaan hopeaketjun, jolloin korua voisi pitää kaulassakin.






Toisella reissulla tein samalta kirppikseltä vaatelöytöjäkin. Oli melkein pakko ostaa jotain kesävaatetta, kun mulla ei ollut mukana juuri mitään ja hellettä pukkas. Mä en ollut uskoa, että mahduin tohon hameeseen! Oli kokoa 38, mutta ah, niin armollista stretchiä ja ehkä mitoitus tuossa oli jotenkin tavallista väljempi.

Näitä voin rehellisesti kutsua löydöiksi, sillä hintaa tämän postauksen aarteilla oli yhteensä noin 1,50e. =)

Hemma bra, borta bäst.

Voi että mä olisin halunnu jäädä Itä-Suomeen. Mutta pakko oli tulla kotiin. :(

Jotain positiivista kotiinpaluussakin sentään: mua odotti täällä yllätys!!! =) Kattokaa, miten ihana kesäkassi! Hihiii! =) Kiitos TiiQ, tää oli aivan mieletön ylläri! Kassi on pelkkää aurinkoa, mä niin tykkään! Ja otin heti käyttöön, se on päässyt jo käymään lähikirppiksellä ja tänään se lähtee kirjastoon! =) Kävin TiiQ'in blogissa kurkkimassa vanhoja juttuja ja aavistin oikein, kassi on tehty purkulangoista! Jee, oikein passeli lahja tällaiselle kierrätyksen kannattajalle! =)




Ja tässä muutamia syitä, miksi viihdyin reissullani:

Voi ny perhana!

Olen Itä-Suomessa syystä, jonka selitin blogitekstissäni, joka katosi bittiavaruuteen! %#!@&#!!!!!

ARGH! Siis niiiiiin ottaa päähän! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on hartaudella kirjoittanut jotain ja sitten se vain katoaa. Tämän Bloggerin pitäisi tallentaa automaattisia luonnoksia, mutta kilin pissit tää mitään tallentanu. Sinne meni kertomus äkkilähdöstäni kohti Itä-Suomea ja kaikesta muustakin, mitä nyt mieleen tuli.

Mutta tässä miniversio. Lukekaa tämä hitaasti, niin juttu vastaa suurinpiirtein kadonnutta alkuperäistä:

Mummoni oli saanut lauantaina sydäninfarktin, josta selvisi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hän oli mennyt todella huonoon kuntoon, joten katsoin parhaaksi lähteä kohti Itä-Suomea ensimmäisellä mahdollisella junalla. Iltapäivään mennessä mummo oli onneksi jo sen verran paremmassa kunnossa, että hänet oli siirretty sydänvalvonnasta tavalliselle vuodeosastolle. Tosi mukavaa oli nähdä mummoa, vaikka hän oli todella väsynyt eikä hän minua aluksi edes muistanut/tunnistanut. Täytyy toivoa, että mummo vielä toipuu, on hän mulle niin rakas.

Sillä aikaa kun mummo nukkui, kulutimme äidin ja tätien kanssa aikaa parilla Savonlinnan kirpputorilla. (Terkkuja muuten Sippuselle, otetaan ne lörtsytreffit sit ens kerralla, kun ehdin tulemistani vähän suunnitellakin!) Löysin itselleni samettifarkut ja yöpaidan, ja tätini lahjoi minua korulla ja lampunvarjostinkehikolla. Viimeksimainitut olivat todellisia löytöjä, odottakaahan, kun näette kuvat! =)

Junamatkalla aloitin virkkaamaan yllätyslaatikon langasta kesäpipoa, jonka sain illemmalla valmiiksi, ja tänään neuloin pikaisen pipopannan Muori Menninkäisen lahjoittamasta nöttösestä. Ikävästä tilanteesta huolimatta maisemanvaihdos ja maalaisilma inspiroi! Ja äidillä on mahtikokoelma vanhoja ja uusia käsityölehtiä ja -kirjoja!

Mutta täällä siis nettipimennossa olen jonkin aikaa. Tai on meillä kotona ikivanha pöytäkone ja modeemiyhteys - voitte ehkä kuvitella, miten herkkua on sen kanssa surffailla. Nyt olen kirjaston koneella ja lähden tästä kohta paikalliselle kirpputorille etsimään.. jotain. =)

Peppiina, pistän sulle risotto-ohjetta heti kun pääsen normaaleihin nettiolosuhteisiin! Sitä ootellessa käy ostamassa kaks pulloa halpaa ja kuivaa valkkaria (esim. Cono Sur Chardonnay) ja paketti risottoriisiä (arborio tai carnaroli). Jos mun reissu venyy, vetäse se toinen valkkari huiviin, niin menee odotteluaika rattosammin. =)

Tunnustus!

Iiks! Mä sain tunnustuksen! Kiitos TiiQ, päiväni pelastaja! =)

Eettistä kuluttamista.

Ostin seesaminsiemeniä, joita ei olekaan kohdeltu ihan miten sattuu.

Uusi blogi.

Täällä en aio valittaa, joten perustin back-to-size-S/M -projektilleni rinnakkaisblogin nimeltään Viimeinen valitusvirsi. Sinne kannattaa mennä, jos haluaa nähdä, miten kitisen ja valitan. Sinne kannattaa mennä myös, jos haluaa seurata menestystarinaa painonpudotuksesta, joka on toteutettu keinoilla, jotka ovat kenen tahansa käytössä eli oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.

Mitta täynnä.

Olen ollut patalaiska liikkuja koko talven ja kevään ajan. Sen sijaan olen kunnostautunut ruuanlaitossa, herkuttelussa ja napostelussa. Tuloksetkin ovat nähtävissä. Pari viikkoa sitten vaaka näytti minun siirtyneen jälleen kerran uudelle kymmenluvulle, vaatekaapista löytyy entistä vähemmän päällepantavaa ja Mies kettuilee, että "oisin ostanu sulle vapuks jotain, mut ei siellä ollu laihanaamareita".. Kiitti ihan hiivatisti. Voishan tän ottaa huumorilla ja todeta, että pitää olla pikkasen pläski. Mutta kun ei pidä eikä taho!!!!!

Tiedän valtavasti ravinnosta ja liikunnasta. Pystyisin pitämään tuntikaupalla luentoja siitä, mitä ja miten olisi hyvä syödä ja miksi. Ja siitä, miten liikunta kannattaisi aloittaa ja miten tuloksia saadaan. Mutta mikä hitto siinä on, että en saa itseäni toimimaan tavalla, jota suosittelisin kelle tahansa muulle?!!!

Mikä avuksi? Olen aina ollut "mie ite" -ihminen, jonka on vaikea pyytää apua keltään yhtään mihinkään. Sitäpaitsi läskin sulattaminen on sellainen juttu, että itse on se suurin työ joka tapauksessa tehtävä. Paitsi jos ois joku juorulehden sponsorijulkku ja lehti maksais rasvaimun. Vähänkö ois siistiä. Ei tarviis ku mennä operaatioon ja sen jälkeen keikistelemään koko kansan nähtäville puolituhmiin, mutta tietenkin tyylikkäisiin ja aistikkaisiin lehtikuviin. (Aistikkaisiin my ass... ai niin, mut sehän niissä just näkyis. Ai juu - sit pitää muistaa sanoa, että "mitään en kadu".)

Mikään lehti ole tarjonnut mulle lohdutusrasvaimua, oman selkärangan lujuus on nähty (lujaa kuin piimä) eikä Miehestä ole ollut tsemppaajaksi, joten viikko sitten päätin antautua markkinavoimille ja ottaa avukseni kaupallisen, maksullisen palvelun. Tavoitteeni on kolmessa kuukaudessa palauttaa itseni terveellisempiin ruokailutapoihin ja löytää liikkumisen ilo. Suotavaa tietysti olisi, että siinä ohessa vaatekokoni pienentyisi edes vähän.

Olen joskus takavuosina toteuttanut ruokaremontin, jossa apunani oli kutri.netistä (jos joku sellaisen muistaa) poimimani ja itse lisätuunailtu excel-pohjainen ruoka- ja liikuntapäiväkirja. Se oli aivan loistava. Nyt mulla on suurinpiirtein samat toiminnot nettipohjaisena versiona, jota voin käyttää missä vain. Syödyn ja kulutetun energian näkeminen mustaa valkoisella motivoi kummasti tekemään parempia valintoja kaupan hyllyllä ja keittiössä.

Kohtuullisen toimivan ja selkeän ruokapäiväkirjan lisäksi palvelun parasta antia on aivan mahtava reseptipankki (pakko käyttää tota!). Mä olen ollut aivan liekeissä uusista resepteistä ja etenkin mahdollisuudesta muokata niitä! Myös omia reseptejä voi loihtia ja nähdä niistäkin kcal-määrät per annos ja energian hh/prot/rasva-jakauma. Jeah! =) Ja kyllä. Olen ruokanörtti.

Tuloksia en viikossa ole saanut, ellei tulokseksi lasketa sitä, että kasvisten ja hedelmien määrä ruokavaliossa on vähintäänkin tuplaantunut. Toinen tulokseksi laskettava saavutus voisi olla orastava halu harrastaa liikuntaa. Kykyä siihen ei tosin ole ollut, kiitos kivuliaan jalkapohjan rasitusvamman (aiheuttajana ei yletön sportti vaan kaksi peräkkäistä päivää ja iltaa ja yötä Tavastialla 8cm koroissa) .

Tämä on harrastusblogi, eikä läskinhäätö ole harrastus. Se on projekti, joka loppuu aikanaan. Olenkin miettinyt rinnakkaisblogin perustamista tälle 3kk:n ruoka- ja elämäntaparemontille. Eihän näitä mun ravinto- ja liikuntajuttuja jaksa täällä erkkikään lukea, kun välillä saatan tilittää kuin ruuneperi jostain leseenpuolikkaasta. Toisen blogin mahdollisuutta miettiessä voisin vaikka lähteä kävellen kauimmaiseen kauppaan. Ostan sieltä kaalin.