Koska meillä on joulu? No NYT!

Nyt ei tuu kuvaa, koska en pysty kuvaamaan. Hyvä kun pystyn kirjoittamaan, itkettää niin kovasti.

Mutta ilosta itken, älkää huoliko. =) En tiedä, mitä mä olen tehnyt ansaitakseni yllätyksen, jonka Muori Menninkäinen mulle kasasi ja lähetti! Kusti oli polkenu mulle ison laatikon, jossa on ihan kauheesti kaikkee! Mulla on niin epätodellinen olo, että pelkään koko ajan herääväni ja kaikki onkin vain unta.. :D Mä oon niin pyörällä päästäni.. En ole vielä uskaltanut edes tutkia sisältöä tarkemmin, kun jo pelkkä ajatus siitä, että joku on ajatellut mua näin nätisti, saa mut kyyneliin. Mutta päällä on ainakin pussillinen ihania lankoja, ja kirjekuori, jonka saan avata vasta viimeisenä.. =) Ihanan salaperäistä!

Jos oikein olen ymmärtänyt, tähän yllätyspakettiin on osallistunut useita ihmisiä, joten KIITOS kaikille jo tässä vaiheessa! Siis aivan käsittämättömän ihana yllätys, mä en ole koskaan saanut mitään tällaista! Mä en nyt liikutukseltani pysty täysraporttia postaamaan, mutta enköhän mä iltaan mennessä ole sen verran toipunut, että uskallan kurkkia pakettiin tarkemmin.. JÄNNITTÄÄ! Näytän varmaan ihan mielipuolelta, itken ja nauran samaan aikaan ja kädet ihan tärisee!! :D

Kiitos ihan älyttömästi Muorille, joka off-season-joulumuorin tittelin täten itselleen lunastakoon! Ja kiitos kaikille off-season-tontuille, tuskin maltan odottaa, mitä kaikissa noissa kuorissa ja laatikoissa on! :D

Lahjalangoista väsättyä.

Avainhenkilö Kalliosta lahjoitti mulle pari kerää kaapissaan marinoitunutta Katia Sherpaa, joista syntyi iltapuhteina tällaiset fipot. Tosi nopeakutoista (onko tuollaista sanaa?) lankaa, hiplaus tuo mieleen Novitan Mambon. Puikot oli molemmissa kasit, reunassa käytin kai kutosta tai seiskaa.

Tupsukkaa.

Tällainen fipo putkahti puikoilta viime viikonloppuna: palmikkoa ja tupsu päähän. Lanka on viimevuotista Novitan Rustikaa, puikot kai kasit. Aivan ihana väri, voisin katsella sitä vaikka kuinka kauan! Mutta kun ei se vaan mun naamaan istu.. Tein viime talvena samasta langasta kaulurin, joka oli ihanan lämmin ja kätevä, mutta ei sitäkään tullut pidettyä. Annoin talvisen lämmikkeen goottihenkiselle kaverilleni, jolle väri sopi huomattavasti paremmin.

Ompunvihreä Twister.

Suuren (ehkä kaks lukijaa) yleisöni pyynnöstä laitoin Twister-pipon ohjeen kaikkien kokeiltavaksi. Pitihän mun itsekin varmuustestata ohje ja tällainen mukava pikku pyöriäinen tuli. Pipolla on jo omistajakin, ihanaa!

Lanka Novita Polaris, puikot nro 8, aloitussilmukoita 69 (=13x5+4) ja puikoille jäi viimeisen kavennuskerroksen jälkeen 14 silmukkaa.

Ja sori taas. Mulla on silleen rikkinäinen kamera, että se ei osaa laittaa näihin kuviin värejä sellaisena kuin ne on oikeesti. Kuvaajassahan ei ole mitään vikaa, eihän? Todellinen väri on ehkä jotain noiden kahden väliltä.

Kuppikeittoa.

Lähikaupasta tarttui mukaan pari parsakaalia. Huolellisesti keitelty ja varmuuden vuoksi vielä hauduteltu parsakaali on ihan vehkeestä, mutta napakaksi jätetty on aivan ihanaa! Toinen parsakaali menee wokkiin tai höyrystyy muuten vaan lisukkeeksi, toisesta tein keittoa, joka vaatimattomista raaka-aineistaan huolimatta onnistui loistavasti! Mietoa, mutta maistuvaa, ja etenkin kevyttä. Proteiinia tästä ei juurikaan saa, joten kyytipojaksi sopii esim. margariinilla sivelty ruisleipä ja päälle huoleton määrä vähärasvaista kalkkunaleikettä.

Otin keiton pohjaksi kasvikset.fi -sivustolta (jossa on muuten mainio reseptipankki!) Sosekeitto parsakaalista -ohjeen. Melkein ohjeen mukaan tein, mutta pari muutosta tuli: en jaksanut odottaa perunoiden pehmentymistä, vaan siirryin aika nopeasti liemivaiheeseen. Lisäksi jätin ohjeessa mainitun maidon/kerman jätin pois, koska keitto oli sopivan paksuista jo soseutuksen jälkeen. Makukin oli kohdallaan, joten mitäpä sitä mitään lisäilemään. =) En vieläkään osaa kuvata ruokia, keitto oli oikeasti vihreää eikä vaaleankeltaista.

Parsakaalikeitto

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 pikkuruista perunaa (tai 2-3 isoa)
300-500 g parsakaalia
1 l kanalientä (1l vettä+ 1,5-2 kanaliemikuutiota)
(suolaa)
(pippuria)

Kuori perunat ja sipulit. Viipaloi perunat ja hienonna sipulit. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä, lisää sipulit ja perunat, kuullota hetki miedolla lämmöllä. Lisää kanaliemi. Anna kiehua n. 15 min eli kunnes perunat alkavat olla pehmeitä. Viipaloi parsakaalin varsi ohuiksi viipaleiksi ja irrottele kukinnot noin pingispallon kokoisiksi. Lisää keittoon ja anna kiehutella lempeästi n. 7-10 min eli kunnes parsakaalit ovat pehmeitä. Ota keitto liedeltä, surauta sauvasekoittimella sileäksi, tarkista maku. Itse en lisännyt keittoon enää mitään, edes suolaa. Jos keiton koostumus antaa myöten, lisää maitoa tai ruokakermaa, kiehauta.

Nautiskelin keiton latte-lasista juoden. Ihanaa. =)

Jatkotesti ja wokkia.

Viimeviikkoisen koipireisitestin tuloksista järkyttyneenä ostin marinoimattomia broilerin rintaleikkeitä, siis niitä missä on luu mukana. En voinut vastustaa kiusausta tehdä pientä testiä myös niillä.

Poistin paloista nahat, luut ja joitain pieniä roiskeita. Koko paketista (1,026kg) tuli 795g filesuikaleita/kuutoita, biojätteeseen joutui vain 70g tavaraa! Niille, jotka alkoivat ihmetellä lyhyttä matikkaani ja yhtälöstä puuttuvaa 161 grammaa, kerrottakoon, että sisäinen marttani heräsi ja laitoin luut pakkaseen (keitän niistä myöhemmin kanalientä).

Marinadin kanoille tein ihan itte. Ensin nelikomponentti-peruspohja:

hapanta: 1/4 sitruunan mehu ja liru valkoista balsamicoa (koska sitruunaa ei ollut enempää)
makeaa: 1-2 rkl hunajaa
suolaista: soijakastiketta
rasvaista: reilu loraus oliiviöljyä

Pohjaan lisäsin mausteet, tällä kertaa vähän itämaisin vaikuttein ja sen mukaan, mitä kaapista löytyi (kaikenlaista sieltä löytyikin!):
- valkosipulia (hienonnettuna)
- tuoretta inkivääriä (hienonnettuna)
- tuoretta chiliä (tai pakastimesta oikeestaan..)
- puolikas kanelitanko
- pari kokonaista kardemummaa
- mustia sinapinsiemeniä (murskattuna)
- muutama tähtianiksen "lehti" (vai mitä ne on)

Aineet sekaisin, kanat kulhoon (tai muovipussiin) ja marinadi päälle. Käännellään lihoja, jotta marinadia on kaikkialla. Kanojen päälle muovikelmua tiiviisti niin, että väliin jää mahdollisiman vähän ilmaa ja jääkaappiin makoilemaan ainakin pariksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaa. Mausteita voi tietenkin säätää sen mukaan, mitä sattuu kaapissa olemaan ja mistä itse tykkää.

Maustuneista rintafileistä tein wokin, joka sai innoituksensa vakaasta päätöksestäni muuttaa ruokavaliotamme terveellisempään ja kasvispitoisempaan suuntaan. Käytin tähän myös marinadin, eli mitään ei mennyt hukkaan (marttameininki). Ruoka oli hyvää, mutta kuva on hanurista, sori. Otin sen vasta seuraavana päivänä, kun lämmitin jämiä. Voi tota kesäkurpitsaakin, ihan möselöä... Mutta uskokaa, freesinä tää näyttää ihan ruualta.

KANAWOKKI

400-500g kanakuutioita/suikaleita em. tyyliin itse marinoituna
1 pieni kesäkurpitsa
1 punainen paprika
2-3 varsisellerin vartta
1 iso sipuli
3 porkkanaa
oljyä
maissisuurustetta ruskeille kastikkeille
(suolaa)

Pilko kasvikset - porkkana ja selleri ohuiksi viipaleiksi, muut kookkaiksi paloiksi.

Paahda kanapalat nopeasti pinnaltaan kauniiksi (ei tarvitse kypsyä) muutamassa erässä isolla (wok)pannulla ja siirrä syrjään esim. syvälle lautaselle tai kulhoon. Huuhtele pannu paistoerien välissä pari kertaa vesitilkalla ja kaada pannuliemi kanojen päälle. Hulauta päälle myös loput marinadista, jos sitä jäi marinointiastiaan.

Kuivaa pannu, kuumenna siinä hiukan öljyä ja kääntele sinne kasvikset paistumaan kovuusjärjestyksessä: varsiselleri ja porkkana, sipuli, paprika, kesäkurpitsa. Lisää kanat liemineen, sekoita, vähennä lämpöä ja laita kansi päälle. Kanat kypsyvät kannen alla parissa hetkessä. Lopuksi suurusta kastike mieleiseksesi maissisuurusteella ja tarkista suola.

Syö.

Navettakissa on hyvin, hyvin vihainen!

Senkin epärehelliset, kurjat vorokelmit, mädätköön päänne ja nokkikoon korppikotka silmänne ulos ja palelluttakoon pakkasukko korvanne mustemmaksi kuin mitä naamanne ovat sen jälkeen kun teidät tavoitan!! Palavia tikkuja työnnän pitkien kynsienne alle ja kaadan kenkiinne lasinsiruja!!! Pitäkää näppinne erossa mun teoksista, onko selvä? Jos sinulla varas ei ole varaa kirpputorihintaan myssyjäni ostaa, jätä lappu yhteystietoineen, niin otan yhteyttä ja lahjoitan himoitsemasi päähineen. Mutta ÄLÄ VARASTA!

Terveisin navettakissa,
joka 99% ajasta on ihan tosi kiltti

Twister-pipon ohje.

Tässä Twisterin ohje. En ole ennen kirjoittanut neuleohjeita, joten kertokaa, jos huomaatte jotain outouksia! Ohje on oikeasti helppo, vaikka olen varmaan saanut tuon kuulostamaan vaikealta..

Kuvassa oleva musta Twister on Novita Polarista (60% akryyliä, 25% alpakkaa, 15% mohairia, puikkosuositus 7), aloitussilmukoita oli 64 ja tulos oli nro 7 puikoilla ja mun tiukalla otteella tehtynä Siperian oloihin sopiva eli napakka ja LÄMMIN. =)



En osaa antaa tarkkoja puikko- tai lankasuosituksia, koska jokaisen käsiala on vähän erilainen, ja tästä johtuen myös aloitussilmukkamäärään on vaikea antaa mitään yhtä ainoaa ohjetta.

HUOM! Ohje on vasenkätinen eli en yhtään tiedä, sopiiko ohje sellaisenaan oikeakätisille. Mutta whooooah vasurit, tämän voi neuloa SUORAAN ohjeen mukaan ilman että tarvii pähkiä, että miten hitossa... :)

TARVIKKEET
Puikot: 6-8 numeron 40cm pyöröt ja samankokoiset sukkapuikot kavennuksia varten
Lanka: ei väliä, jotain paksuhkoa

Luo kaksintaitetuille puikoille silmukkamäärä, joka on (5 kertaa pariton luku) plus 4s (esim. (11x5)+4 = 55+4 = 59) ja aloita mallineule (lihavoidut kohdat on selitetty ohjeen alla)

(Kavennusohje on kirjoitettu em. tavalla lasketulle silmukkamäärälle, mutta pipo onnistuu niinkin, että silmukoita on tasan 10:llä jaollinen määrä + 4s (eli esim. (6 x 10) + 4 = 60+4 = 64). Kavennukset menee silloin aavistuksen eri tavalla, mutta en enää muista, että miten.. :/ Muokkaan ohjetta myöhemmin, jos tarve tulee saada myös se kymmenellä jaollisen kavennusohje.)

1. krs *1o 4n*, toista *-* ja lopuksi viimeiset 3n.
2. krs *2o ristiin, 3n*, toista *-*

Toista kakkoskerrosta kunnes myssy tuntuu olevan kavennuksia vailla eli n. 20-22 cm pitkä. Ennen kavennuksia viimeiset neulotut silmukat tulisi olla 2o ristiin.
Laita merkki kohtaan, josta aloitat kavennukset (esim. koukullinen korvakoru on kätevä, sitä on helppo siirtää tarvittaessa). Merkki auttaa hahmottamaan, missä kohtaa olet neulonut täyden kerroksen.

Kavennukset (jotka alkavat siis neulottuasi viimeksi 2o ristiin) tehdään nipistämällä pois nurjia silmukoita seuraavasti:
1. krs *2n yhteen, 1n, 2o ristiin, 3n, 2 o ristiin*, toista *-* korvakoruun tms. merkkiin asti
2. krs *2n, 2o ristiin, 2n yhteen, 1n, 2o ristiin*, toista *-* merkkiin asti
3. krs (ei kavennuksia) *2n, 2o ristiin*, toista *-* merkkiin asti
4. krs *2n yhteen, 2o ristiin, 2n, 2o ristiin", toista *-* merkkiin asti
5. krs *1n, 2o ristiin, 2n yhteen, 2o ristiin", toista *-* merkkiin asti
6. krs (ei kavennuksia) *1n, 2o ristiin", toista *-* merkkiin asti
7. krs *1n, ylivetokavennus*, toista *-* merkkiin asti
8. krs tee ylivetokavennuksia koko kerroksen ajan, katkaise lanka ja vedä se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi.


2o ristiin = neulo puikolla toisena oleva silmukka takareunastaan oikein, sen jälkeen ensimmäinen silmukka oikein, päästä molemmat puikolta
ylivetokavennus = 1 o neulomatta, 1 o, vedä neulomatta jätetty neulotun yli

Kana kynittynä.

Tein empiirisen kokeen broilerin koipireisillä. Olen tämän tiennytkin, mutta silti sorruin halpaan, kun ne oli niin tyrkyllä:

Ostin 1,202kg marinoituja broilerin koipireisiä, hinta 1,55e (= 1,29e/kg). Sounds like a bargain.

Halusin kypsentää kanat ilman rasvoja ja nahkoja, joten poistin nahat, rasvaklöntit yms. roippeet. Tulos: 0,906kg tavaraa, hinta nahattomalle kanalle 1,73e/kg. No, ei paha sekään.

Leikkasin koipireidet nivelen kohdalta kahtia ja kypsensin palat uunissa ritilällä, jonka alla oli uunivuoka. Kypsänä koivet ja reidet olivat kutistuneet 600 grammaksi eli alle puoleen alkuperäisestä painosta! Irrottelin luut irti lihoista, tulos: 0,372g kanaa ja sille laskettu kilohinta 4,17e/kg.

Yli kilon paketista meni n. 2/3 biojätteisiin ja 1/3 ravinnoksi. Mitä järkeä?!!! Oikein mukava appelsiinikanapasta tuli, eipä siinä mitään, ja edullinenkin oli. Mutta tuo poisheitettävän osan määrä on aivan kauhistuttava.

Hintakin pompsahti 1,29e/kg :sta vähän yli neljään euroon. Se on ehkä edelleenkin edullista, mutta minkälaatuista kanaa sillä sain? Sain teollisella marinadilla (vettä+suolaa+8 eri lisäainetta+mausteet) pullistettua rasvaista kanaa, jota en parhaalla tahdollanikaan voi terveelliseksi sanoa. Tuoteselosteen mukaan 100 grammassa koipireisiä on rasvaa 13g ja proteiinia 13g. En tiedä miltä tuo teidän korviinne kuulostaa, mutta minusta ei kovin hyvälle. Ja tässä syy: marinoimattomassa rintafileessä on finelin mukaan rasvaa 6,8g ja proteiinia 21,5g/100g, ja jos otat fileestä nahan pois, jää siihen rasvaa vain 1,5g/100g! JEAH! =) Jos tissit uittaa itsetehdyssä marinadissa (ne on TOSI helppoja), saa juuri niitä makuja kuin haluat, vähemmällä rasvalla ja suolalla ja ilman lisäaineita! Ja tähän hymiö, jossa tuuletan ja pompin innosta!! :D Yhdestä nahattomasta broilerin rintafileestä saa tällainen perusnaisihminen noin 1/3 päivän proteiinin tarpeestaan helposti ja kevyesti!

Mitä tästä opin? Enää en sorru valmismarinadi-koipireisiin, vaikka ne miten tuntuvat helpolta ("uuniin vaan ja valmista on..") ja halvalta vaihtoehdolta. "Kana on kevyttä" pitää paikkansa vain, jos tietää mitä osaa tipusta käyttää.

Ja mitä maustamiseen tulee, mieluummin teen marinadin itse ja ostan maustamatonta, lisäaineetonta lihaa, jota ei ole suolalla ja vedellä turvotettu. Enkä enää kovin mielelläni suosi kanaa, josta joutuu noin suuren osan heittämään pois. Jos hinta on pari euroa suurempi, maksan sen mielelläni - säästän sen helposti jättämällä himoitsemani suklaalevyn tai keksipaketin kaupan hyllyyn. :)

Maharaajan temppeliremontti, osa 2.

Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä huomanneet, liikunta-aiheisia postauksia on ollut blogissani viime aikoina melko vähän. Syy on patalaiskuus.

Joulun alla iski päälle velttous ja löysin vaikka miten paljon tekosyitä olla lähtemättä salille. Jos niitä ei löytynyt itsestä, niin Miehestä sitten. Kun se on varmaan aika väsynyt eikä sekään jaksa ja sillähän on päivystysviikkokin ja eikös sillä ollu toi peukalokin kipeenä.. Jepjep. Velttoilu jatkui jouluun ja sen yli, uutena vuotena piti aloittaa se kuuluisa "uusi elämä", mutta jos sittenkin vasta huomenna..? Tai ainakin ens viikon alusta! Heti maanantaina? JOO! Ja jos silloin laiskotti, voi aloitusta helposti siirtää taas viikolla.

(Ja nyt on sopiva aika lopettaa lukeminen, jos et halua kuulla läskeihin liittyvää tilitystä ja valitusta, itsetutkiskelua ja yleistä pohdintaa. Tylsää tekstiä tulossa. Mutta puran mietteeni kirjoitukseksi, jotta voin myöhemmin palata näihin ajatuksiin ja myös siltä varalta, että joku tänne eksyvä on samassa tilanteessa ja kokee ajatukseni itselleenkin hyödyllisiksi.)

Miksi haluan laihtua? No siksi, että minusta on tullut pehmopullero ja haluan itseni takaisin!! Olen aina ollut luonnostaan hoikka, kokoa 36. Nyt oma, mutta täysin vieraalta tuntuva kroppa ärsyttää, ällöttää, harmittaa ja inhottaa ja vaatekaapista löytyy tosi vähän päällepantavaa. En todellakaan voi mennä vaatekaapille ja laittaa päälleni sitä mitä mieli tekee. On laitettava sitä mikä mahtuu. :( Ja uusia vaatteitahan minä en osta! Ystäväni sanoja lainaten: "En palkitse itseäni siitä, että olen lihonut".

Fyysinen huono olo heijastuu väkisin myös mielialaan. Ärsyttää, että TIEDÄN varsin hyvin, mitä pitäisi tehdä päästäkseni takaisin omaan ruotooni, mutta kun en vaan saa aikaiseksi! Kupoliin ottaa sekin, että saan syyttää läskeistäni vain ja ainoastaan itseäni. Kukaan ei ole mulle ruokaa suuhun lappanut, ihan itse olen sen tehnyt. Ja ihan itse olen myös valinnut, että möllötän kotona enkä lähde lenkille tai salille.

Miten haluan laihtua? Läskin häätäminen ei ole salatiedettä. Keinot ovat hyvinkin yksinkertaiset: oikea (ja riittävä!) ravinto ja liikunta. Oikoteitä ei ole, joten on turha kuvitella, että 1,5-2 vuoden aikana kertyneet läskit lähtevät kuukaudessa tai kahdessa, hyvä jos puolessa vuodessa. Pitkää pinnaa siis vaaditaan. En ole itse koskaan aikaisemmin joutunut laihduttamaan, mutta sivusta muita seuranneena olen huomannut, että kiloja voi karistaa nopeastikin - ne vain yleensä tulevat takaisin ja jopa korkojen kera. Mitä laihtumista se sellainen on? Ehkä joku nauttii jojoilusta ja siitä kun saa aina mainostaa aloittavansa milloin minkäkin kuurin ja nälässä kärvistely se vasta hauskaa onkin. Ehkä noissa kuureissa samaa viehätystä kuin lotossa tai arpajaisissa: jospa nyt lykästäis? Kuurissa on ongelmana se, että se on nimenomaan KUURI, lyhytaikainen ruokavalion muutos. Kilojen kadottua tai jo sitä ennen palataankin sujuvasti takaisin "normaaliin" eli entisiin ruokailutapoihin ja ollaan pian yhtä pullukkaa kuin ennenkin.

Millekään laihikselle en siis ala, se on selvä. Aiemman raajaremontin aloituspuheessa mulla oli hyvät suunnitelmat, toteutus vain meni pieleen. Vaan eipä lannistuta, vaan otetaan opiksi. =)

Tässä kaksi suurinta tekemääni virhettä:

1) Aerobinen liikuntani oli käytännössä 10-15 min fillarointi ennen punttisalitreeniä.

• SE EI RIITÄ! Eikä riitä etenkään, jos salilla käy vain 2-3krt/vko. Mieti nyt, aerobista huikeat 45min/vko?! Naurettavaa. Eipä ihme, ettei ole läski sulanut. Lenkillä tai jumpissa en siis käynyt, vaikka kovasti uhosin. Tai ehkä pari kertaa kävin kävelyllä, mutta siinä se.
  

2) Kuvittelin, että ruokavalioni korjaantuu itsestään, kunhan vain alan liikkua enemmän.

• VÄÄRIN. Ruokavalion muutokset pitää TEHDÄ ja PÄÄTTÄÄ, ne eivät vain "tapahdu" itsekseen. Aiemmin ruokavalioni parani liikkumisen myötä ilman sen suurempia ponnisteluja, koska söin muutenkin tasapainoisesti. Nyt lähtötilanne on se, että ruokavalioni oli (ja on edelleen) täysin retuperällä, ja sen muuttaminen oikeaan suuntaan vaatii tietoisia ratkaisuja ja parempia valintoja sekä kauppareissulla että omassa keittiössä. Ja ihan turha syyttää Miestä, kun se ostaa aina jäätelöä ja naksuja.
  

Mitä teen nyt toisin? Liikuntamieltymykseni ovat kovasti punttipainotteisia, joten helpoin tapa lisätä aerobista liikuntaa on omistaa salitreeniajasta 35-45min aerobisille laitteille. Palaan siis treenin jälkeen kiltisti takaisin fillarin selkään tai juoksumatolle. Joku moitti suunnitelmaani siitä, että lihakset eivät kasva optimaalisesti, kun tolla tavalla sotkee aerobista ja salitreeniä. HALOO, tarkoitukseni ei olekaan kasvattaa lihasmassaa vaan hengästyä liikunnasta useammin. Olen ihan tavallinen nainen, minulle riittää ei-optimaalisetkin tulokset ja nykyisen lihasmassan säilyttäminen.

Ruokapäiväkirja on ihan ehdoton. Syömisten tarkkailuun on panostettava ihan oikeasti eikä viilettää mutu-tuntumalla. Minäkin luultavasti vain kuvittelen syöväni terveellisesti, vaikka jättäisin ns. herkut pois. Ruokapäiväkirja, johon merkitsen KAIKEN jokaista pientäkin irtokarkkia ja juustopalaa myöten, paljastaa pian, missä teen väärin. Aloitan ihan vain paperilla, johon merkitsen mitä, milloin ja minkä verran söin/join. Kaloreita en laske, yritän nyt ensivaiheessa katsoa, että leipäläpeeni uppoaisi enemmän kasviksia ja vähemmän tyhjiä kaloreita. Ja että söisin säännöllisesti ja mieluummin vähän ja usein kuin vähän/paljon ja harvoin.

Näillä eväillä siis kohti super-huippu-extra-kreisisekoboltsi-sikamageeta kesää ja kunnon rotukissafiilistä! =)

Vihreetä.

Turun lankalaareista mukaan tarttuneesta vaaleanvihreästä Katia Plumasta tuli tällainen tavis palmikkopipo. Kuva ei anna oikeutta värille, joka on todella herkullinen!

Langan puikkosuositus oli 4-5, mutta käytin reunassa muistaakseni nroa 5,5 ja muuten kaseja. Ja silti tuli noin tiivistä! Oon todella tiukkis.

Pipo on ihanan kevyt ja ilmava, sopisi sellaisiin keväänodottelupäiviin, kun aurinko paistaa ja ulkona voisi olla melkein ilman käsineitä.. Mutta malli ei oikein istunut omaan naamaani, joten tämäkin myssy etsii uutta omistajaa.

Vihreä-musta Nuria.

Tykkäsin puna-mustaraitaisesta niin paljon, että tein vihreän samanlaisen. Silmukoista tässä saattaa olla vähän enemmän, siltä ainakin tuntuu. Tosi kiva, mutta ei sitten kuitenkaan mun myssy - joku juuri tuossa vihreän sävyssä tökkii vastaan. Mutta toivottavasti tää pääsee jonkun muun käyttöön! =)