Olen lihonut vuodessa 10kg. Ärsyttävintä on se, että vaatteet eivät mahdu enää päälle. Toiseksi ärsyttävintä on se, että olen koko ajan mustelmilla. Ilmeisesti aivoni eivät ole vielä rekisteröineet uusia ulkomittojani, koska törmäilen jatkuvasti pöydänkulmiin, ovenkarmeihin, tuolinjalkoihin, kirjahyllyyn, käsinojiin, milloin mihinkin. Viimeksi kolautin itseni auton hanskalokeroon. En oikein hallitse tätä painavampaa olemustani, joten tunnustan: minulla on painonhallintaongelma.
Mutta nyt on senttien lähdettävä ja neiti saatava kuntoon! Aloitin raajaremontin (raajoiksi lasken tässä tapauksessa myös mahan, selän ja perseen) maltillisesti reippailla kävelylenkeillä 2-3 kertaa viikossa, ja nyt olen hankkinut vuosikortin jumppakeitaaseen! Hyvä minä! :) Vaan eipä ole ollut helppoa. Aivan armoton väsymys iskee aina ja sohva vetää takamusta puoleensa magneetin lailla jo pari tuntia ennen lähtöä. Olisi niiiiin helppoa vaan jäädä kotiin... Aika väkisin oon itteni salille vääntänyt, mutta jälkikäteen on ollut tosi hyvä fiilis!
Pari ekaa kertaa meni laitteita ihmetellessä ja testaillessa, mutta kolmannelle kerralle piti jo olla suunnitelma. Vanhoja ohjelmia mulla on vaikka miten paljon, mutta itseäni motivoidakseni ajattelin kokeilla jotain uutta. Jakoni on siis eksoottinen 2-3 kertaa viikossa tehtävä 2-jako vetäviin ja työntäviin lihaksiin. Voi olla, että jako on suoraan ahterista, mutta ainakin vetopäivä oli ihan jees: hauikset oli ylä- ja alataljan jälkeen ihan tulessa ja takareidet tiesi seuraavana päivänä, että maasta on vedetty. :) Eilen kävin tekemässä tynkätyöntöpäivän (kyykky, penkki, olkapäät, ojentajat) ja kyllä kiitos: kävely on tuskaa, etureidet oikein makoisasti arat ja tissejä kiristää. No, ekojen treenien jälkeen kuuluukin olla vähän pipi, kyllä ne lihakset pian tottuu siihen, että niitä vähän rääkätään.
Jatkosuunnitelmani on seuraava: salitreeniä 2-3 kertaa viikossa ja saman verran sekalaista aerobista 30-60min kerrallaan. Aerobinen treeni olkoon aluksi reipasta kävelyä tai fillarointia, oikeille jumppatunneille menen hyppimään vasta sitten, kun läski ei enää pompi kahta minuuttia sen jälkeen kun ite oon pysähtyny. Kunnon on oltava sen verran hyvä, että en tunne kuolevani sinne hikihelvettiin ensimmäisen vartin aikana. Juoksukenkiin ajattelin kyllä investoida ihan lähiaikoina, olis kiva alkaa lönkytellä, kun vieressä on niin mahtavat lenkkipolut!
Ruokavalioonkin saisi mielellään tulla muutosta. Ehkä joka ilta ei tarviis mussuttaa namuja ja jätskiä eikä väsyneenä tarviis niin usein sortua hampurilaiseen tai lähipizzerian ylijuustoiseen kanalättyyn? Onneksi mulla käy usein niin, että kun pääsen liikkumisen makuun, alan luonnostaan syödä terveellisemmin. Mitään mullistavaa ruokavaliossa tuskin tapahtuu, luultavasti vain tyhjät hiilarit ja yletön rasva jää pois ja tilalle tulee täysjyväviljaa, kasviksia ja enemmän proteiinia eri muodoissaan. Ja kun kulutus on suuri ja arkisyöminen kohdallaan, voi toisinaan mässyttää hyvällä omallatunnolla lähibaarin baklavaa vaniljajäätelöllä ja kippasta päälle vielä jonkun raikastavan laulujuoman. :)
En todellakaan odota, että palaudun entisiin mittoihini kuukaudessa tai kahdessa tai edes puolessa vuodessa. Mutta jos kuukauden päästä olisi havaittavissa edes jotain numeroilla mitattavaa positiivista muutosta?
PS. Terveisiä Saloon vai Saudi Arabiaan vai mihin se oli! :)
2 kommenttia:
Lykkyä palautumisaikeillesi!
Kiitos. =) Onhan tässä hommaa, mutta lähden siitä, että ahneella on paskanen loppu ja hitaasti hyvä tulee. Siksi en lannistu, jos ei heti mitään tapahdu. Onneksi Mies on ottanut itselleen samat tavoitteet, eli jos oma kuri lipsuu, hyvässä lykyssä toinen pitää huolen siitä, että parempien valintojen linja pitää ja lenkille tai salille tulee lähdettyä!
Lähetä kommentti