Musta Matti.

Tässä toinen tekemäni Matti.

Ja tähän kohtaan sananen Matin etymologiasta: ensimmäinen tällä mallilla tehty tummanharmaa pipo lähti Matille, joka on valokuvaaja, tämä musta lähti Matille, joka on merikapteeni. Voiko mallia siis muuksi edes nimetä? =) Kuten Päevi (savolaisena mä niin kuulen ja nään tuossa sen ään...) hokasi, meritähtihän tohon päälaelle muodostuu, joten tää on cousteau-hengessä jäänmurtajalla seilailevalle juuri passeli malli! =)

Lanka on 7 veljestä, puikot koko matkalta nro 4,5. Aika napakkaa neulosta, mutta saa ollakin, että on lämmin. Ei tällä mihinkään baaritiskeille mennä notkumaan, tämä päässä ollaan ulkona! Paitsi että saa tällä baarissakin olla, jos haluaa. Ja sit kun joku tulee kehumaan et ihana pipo sulla, saa sanoa, että niin onkin, mut ei läheskään yhtä ihana kuin sen tekijä.. ;) (no niin, kissa on hyvä ja tulee alas sieltä korkeuksistaan..)

Tää on kyllä mukava malli tehdä. Vielä en ole kokeillut, miltä kavennukset näyttäisivät suuremmalla silmukkamäärällä (tässäkin silmukoita 100), mutta ehkä ne suurinpiirtein mukavasti asettuisi esim. 110:lläkin ja 120:llä ne menis ihan samalla tavalla kuin satasellakin.

Matti.

Yritin joskus viime keväänä tehdä cousteau-pipoa ja kolmen, neljän pipon jälkeen luovutin. Vaihtelin puikkoja ja lankaa, mutta pipoista ei tullut nättejä sitten millään. Kamala reikärivi aina kavennusten vieressä ja muutenkin niistä tuli outoja. Ehkä syynä oli vasenkätisyyteni tai käsialani. Tai ehkä en osannut lukea ohjetta (voiko olla mahdollista??!!!). Harmitti, kun kaikkien muiden pipot näyttivät niin kivoilta ja mun oli ihan hölmöjä.


Päätin siis kokeilla omaa versiota kustoopiposta. Mallineule on 2n 2o ja silmukoita 5 x 20 eli 100 (käytin pyöröpuikkoja, mutta ajattelin mielessäni työn olevan 5 puikolla, joilla jokaisella on 20 silmukkaa). Ensin neuloin joustinneuletta sen verran kuin hyvältä tuntui, sen jälkeen kavensin niin, että neuloin joka kerroksella jokaisen kuvitteellisen puikon viimeiset 2 silmukkaa - oli ne sitten oikeita tai nurjia - oikein yhteen. Pyöröpuikkojen käydessä lyhyeksi vaihdoin sukkapuikkoihin, ja kun puikoilla oli jäljellä 20 silmukkaa, vedin langan silmukoiden läpi ja kiristin.

Oikein hyvä tuli tällä mallilla, jonka nimi olkoon Matti. Lanka on tummanharmaata 7 veikkaa, puikot aluksi nro 4,5, 15 cm:n jälkeen vaihdoin vitosiin. Toinenkin Matti on valmiina, siitä postaan kuvan myöhemmin.

HUOM! Ohje on vasenkätiselle eli vaihteeksi oikeakätinen enemmistö saa kokeilla, tuleeko työstä samanlainen vai pitääkö ohjeeseen tehdä muutoksia. =)

Hemmottelua.

Nainen tarvitsee hemmottelua. On ihanaa matkustaa ulkomaille nautiskelemaan lämmöstä ja ruuasta ja juomasta tai shoppailla joka viikko naisellisia turhuuksia ja kenkiä ja laukkuja tai käydä hierottavana tai mennä hemmoteltavaksi johonkin day spa -tyyppiseen rentoutuspaikkaan. Aaahh... mikä tahansa noista kelpais mulle todellakin!

Mutta minä hemmottelin itseäni viime viikonloppuna lähtemällä TURKUUN! =) Kävin moikkaamassa entisiä työkavereitani, hiplailin lankoja Piikkopirrassa ja Käsityö-Elisassa, olin yötä hyvän ystäväni luona: syötiin hyvää, nautiskeltiin kuohuvaa ja valkoviiniä, katseltiin elokuvia ja neulottiin. Täydellinen päivä ja ilta!

Seuraavana päivänä kävin luottokampaajallani, joka on suoranainen aarre! Tessa on siis aivan käsittämättömän hyvä, mii laik ö lot. Joka kerta lähden kampaajalta hymyillen ja kovin, kovin tyytyväisenä tulokseen, sillä Tessa saa hiuksista aina esille juuri minut ja minun tyylini! Aivan ihmeellistä. =) Paikka on siis Kampaamo Pop in, Maariankatu 6a, puh. (02) 232 1387, jos joku haluaa kokeilla! Ja tämä ei ole maksettu mainos vaan osastoa "Navettakissa suosittelee".

Päivä jatkui yhtä hauskasti kuin oli alkanutkin, sain olla salainen yllätysagentti toisten järjestämässä synttäriyllätysviikonlopussa! Lähetin juhlakaluille kryptisiä vihjeviestejä vieraasta numerosta (omastani siis), rentoutin heitä pubitunnelmassa ja johdatin majapaikkaan, jossa heitä odotti pullollinen kuohuvaista ja kirjalliset lisäohjeet iltaa varten. Hih!

Jätin pariskunnan ihmettelemään ohjeita ja hyppäsin bussiin, joka vei Turun liepeille ystäväni luokse. Hetken lököttelyn jälkeen lähdettiin koko perheen voimin luistelemaan! Mäkin sain luistimet lainaksi ja voi kun oli kivaa!! Oon luistellu viimeks joskus kouluaikoina, joten meno oli etenkin aluksi aika haparoivaa. Pystyssä pysyin, mutta mun sivujarrutus sai yleisön tikahtumaan nauruunsa! Okei, ehkä se ei ollut maailman vauhdikkain jarrutus, mutta sain luistimet sivuttain ja pysähdyin? =)

Illalla oli pakko aloittaa jotain mun uusista langoista (tunnustan, en tyytynyt lankakaupoissa vain hiplaamaan ...) ja siinä me sohvalla neulottiinkin pitkälle yöhön, kolmet puikot vaan heilui. Todella sosiaalista. Mutta oli se mun mielestä: oltiin ja tehtiin erikseen, mutta kuitenkin yhdessä. Sunnuntaina nautittiin hemmotteluherätys eli keikuttiin yöpaidoissa melkein koko päivä. Niin ja neulottiin. Ihanan lötköä olemista! Jäin vielä toiseksikin yöksi, koska A) mua ei päästetty pois, B) oli kivaa olla poissa kotoa ja c) en yhdessä päivässä saanut lainkaan tarpeekseni rapsutella kissoja ja katsella niiden touhuja. =) Kyllä mun on joskus saatava oma norski...

Ja tällaisia fipoja syntyi viikonlopun kästyökinkereillä:

Iso fiilis, iso myssy. =) Ensimmäisenä uusista langoista pääsi puikoille suklaanruskea Katia Pluma, josta syntyi tällainen jätti. Onneksi lanka on todella kevyttä, joten isosta koostaan huolimatta myssy tuntuu päässä ihan pumpulilta! Tukka ei litisty ja myssyn voi laittaa valumaan trendikkäästi niskaan. =)

Jämästä virkkasin kukan, joka on toistaiseksi kiinni hakaneulalla. Täytyy vielä miettiä tota kukkaa, se vaatii ehkä lisää volyymiä.. toisaalta tuo on aika hyvä noin... ja toisaalta...


Seuraavaksi oli ison ja pienemmän neulopuikkoseurani toiveesta kokeiltava tätä! Ja kyllä muakin kiinnosti, millaista pintaa langasta tulee! Lanka (Katia Studio) oli kivaa neulottavaa ja siitä tuli tällainen aivan älyttömän iso myssykkä! Tulee mieleen joku menninkäinen, hih. Myssy sopis ehkä sille samalle rastapäälle kuin jouluna tekemäni iso raitamyssy. =)

Puikot oli nro 8 pyöröt, mutta mulla olis saanu olla ainakin ysit tai jopa kympit, koska käsialani on aika tiukka ja myssystä tuli aika paksu. No, eipähän niin helposti tuule läpi. Lankaa tuohon meni melkein koko kerä.


Puna-musta myssy, josta en ihan tarkkaan tiennyt, millainen siitä tulee, mutta ihastuin lopputulokseen niin paljon, että otin myssyn omaan käyttöön. Tällä tavalla toteutettuja raitoja olen suunnitellut jo pitkään, nyt vasta sain toteutettua. Sanon tätä mallia Nuriaksi, koska siinä on "nurjia" raitoja. Lanka on tuttua ja turvallista seiskaveikkaa, puikot resorissa nro 3 ja sen jälkeen vaihdoin vissiin vitosiin.

Auringonkukkamyssy.

Jeah. Myssymuija is back! Jostain se vaan löytyi, se kadoksissa ollut inspiraatio. =)

Vihreä lanka on jotain kirpparilta ostettua purkulankaa, ruskea on jämänysä wanhaa seiskaveikkaa ja keltainen isoveikkaa. Kukan malli on omasta päästä yrittämisen ja erehtymisen kautta sompailtu, myssy on nro 4 pyörö-addeilla iltaisin unisena nyherrelty fipo.

Himoherkkuni.

Tässä se on. Legendaarinen herkku, jota moni ystäväni on kuullut mun ylistävän. The Nachodippi. =) Aivan parasta pe/la-illan sohvaruokaa ja jämät maistuu mikrolämmityksen jälkeen aamupalana aivan taivaalliselle, jos jostain syystä sattuu olemaan suolaisen nälkää.

Alla oleva resepti on työkaverilta saamani alkuperäinen, jolla
tulee perushyvä setti. Ensimmäisen kerran teimme reseptin mukaan, sen jälkeen ei olla juurikaan mitattu mausteita vaan laitettu ne reippaasti fiilispohjalta ja viilattu maut kohdalleen maistamalla.

Useita kertoja tätä valmistaneena voin kertoa vahvana mielipiteenäni, että korianterin voi jättää pois, jos on pakko. Samoin tuoreen paprikan. Muuta ei sitten saakaan jättää pois, muuten kokonaisuus kärsii. Chilinä olen käyttänyt ohjeen mukaan tavallista cayennepulveria, joskus lisänä chilirouhetta tai kuivattua chiliä. Erikoisia chilikastikkeita tai edes tabascoa tähän ei kannata sotkea. Juustokumina eli jeera on pakollinen, älä edes yritä tehdä ilman sitä. =) Myös jalapenojen puuttuminen saa makunystyrät ymmälleen eli en suosittele jättämään pois niitäkään. Laita vaikka vähemmän, kunhan laitat. Nachoista sen verran, että "maustamattomat" keskihintaiset (esim. ne missä on inkkarin kuva) ovat parhaita. Halpikset maistuvat parfyymiselle saippualle. Ei hyvä.

Kun olet todennut nachodipin aivan loistokkaaksi mätöksi, tee soosia samantien vähän enemmän. =) Kuvan esimerkkiannokseen on käytetty 700g naudan jauhelihaa (rasvaa 10%), kaksi 500g purkkia tomaattimurskaa, 2 sipulia, 1 paprika, 5-6 kynttä valkosipulia, mausteita sopivasti (laitoin lorauksen balsamicoa, kun tuntui sitä vaativan) ja jalapenoja oli sen verran mitä kaapista löytyi eli vajaa desi. Jos kaikki soosi ei mahdu vuokaan, lopun voi käyttää vaikka pastakastikkeena tai patongin täytteenä. Annoksesta riittää niin monelle kuin on syöjiä. =)

(Varoituksen sana: tähän tulee HIMO! )


The Nachodippi

n. 400 g jauhelihaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa (eikä saa kuulemma olla kevytversiota, vaikka meillä on kyl ollu..)
1 pilkottu sipuli
(1 kuutioitu punainen paprika)
1 tlk tomaattimurskaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa
cayennepippuria sietokyvyn mukaan
mustapippuria myllystä (tai purkista)
1 tl sokeria
suolaa
jalapenoviipaleita maun mukaan
Päälle:
150 g juustoraastetta
mustia oliiveja viipaloituna



1. Uuni 200-225 graadiin. Vuoraa vuoka tuorejuustolla.

2. Ruskista sipuli, paprika ja jauheliha. Sekaan tomaattimurska, valkosipuli ja mausteet. Anna kiehua ilman kantta 5-15 minuuttia sen mukaan, miltä soosi näyttää. Se saa olla sakeaa ja paksua. Ota soosi liedeltä, lisää jalapenot ja anna makuuntua hetken aikaa. Tarkista maku. Yleensä soosi kaipaa joko suolaa, sokeria tai lisää jeeraa, joskus myös pikkuloron balsamicoa.

3. Kaada kastike vuokaan tuorejuustovuorauksen päälle. Ripottele jalapenot ja päälle juustoraaste. Pinnalle vielä oliivit ja koko homma uuniin noin vartiksi, niin että kastike kuplii ja juusto saa kivan värin.

4. Olutta, nachoja, syö ja juo.

Töks töks.

Fipojen tekeminen tökkii. Mössafabriken är stängd för tillfället. Ich habe keine Lust. J'ai perdu ma flamme. No tengo inspiración.

Kamala paikka.

Olin tuolla tarkastuksessa, juuri tuossa tuolissa. Ja nyt alkoi karkkilakko, niin monta holea löytyi meikäläisestä. Paitsi että tossa sohvapöydällä on puoliks syöty Fazerin hasselpähkinäsuklaalevy. Se keltainen, missä on kokonaisia pähkinöitä. Sen saa syödä.

Ja päivän kasarihittinä Mikko Jaakkosen ja Pauli Mäki-Kaartion "Sei, sei, sei"

Voi elämä, miten huono otsikko! Vaan emmepä anna sen haitata. Heinäharava teki joku aika sitten pahvilaatikkokalaa ja nyt munkin alkoi tehdä mieli. Ensin mietin että tekisin niitä samoja seipihvejä, mutta laiskuus iski ja päätin tehdä mahdollisimman vähävaivaista uunikalaa. Ruoka syntyi omasta päästä kokkisotameiningillä eli laitetaan sitä, mitä kaapista löytyy. Ja tämmönen helppo pläjäys siitä tuli, veikkaan että maistuis myös H-haravalle (heh, kuulostaa joltain vakioveikkaustermiltä). Kuvaa ei ole, koska eilen en älynnyt kuvata ja jääkaapista löytyneet jämät eivät olleet enää yhtä kaunista katseltavaa kuin uunista tullut. :)

Mausteinen tomaattisei uunissa

1 pkt seitä sulatettuna/puolisulana
1 prk (500g) tomaattimurskaa
oliiviöljyä
vähän purjoa tai sipulia
2 isoa valkosipulin kynttä
mausteita (määrät maun mukaan):
juustokuminaa, chilirouhetta, kanelia, jauhettua korianteria, kurkumaa, mustapippuria
suolaa ja sokeria

Ota pieni kattila, kuullota sipuli pehmeäksi öljytilkassa miedolla lämmöllä. Lisää hienoksi hakattu valkosipuli ja mausteet. Mausteita saa olla ainakin 0,5tl/laatu, kanelin kanssa voi olla vähän varovaisempi. Pyöräyttele niitäkin hetken aikaa kattilassa ja huumaannu tuoksusta. Lisää tomaattimurska, suola ja sokeri. Anna hautua hyvin pienellä lämmöllä vaikka vartin verran. Tarkista maku, lisää mausteita/suolaa/sokeria, jos tarpeen.

Uunivuokaan vähän kastiketta pohjalle, päälle kalapalat/fileet ja loppu kastike kalojen päälle. Heitä 200 asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi (mä en aikaa katellut, saattoi olla jopa 40min, kun unohdin kattoo kelloa...), paistoaika riippuu siitä, miten sulaa kala oli. Mulla oli aika jäistä, siksikin ehkä pidempi aika oli ihan hyvä.

Kaveriksi keitin täysjyväriisiä. Nami.

Veikkaisin, että tästä saisi viilattua myös lämmittävän punaisen kalakeiton, jos lisäisi kastikkeeseen vettä/kalalientä ja laittaisi kalan kuutioina kiehuvaan liemeen. Ja mausteita tietysti kunnolla, ettei keitto maistu yhtään pahvitomaatille ja pahvikalalle. Luksuskeittoa saisi vaihtamalla murskan+nesteen paseerattuun tomaattiin, sein katkarapuihin ja laittamalla keittoon kunnolla chiliä. Ja sitten se niinku tarjoiltais kivalta lautaselta smetanan ja tuoreen maalaisleivän kanssa. Voih, maistuis ainakin mulle.

Nakublondi.

Varoitus: juttu sisältää alastonkuvia eikä siis sovi herkemmille ihmisille eikä perheen pienimmille.

Virkkasin joskus sata vuotta sitten huvikseni muutaman barbin vaatteen. Olin silloin kotonakotona Savossa luultavasti joululomalla ja sovitusnukkena oli mun oma barbi. Tai ei se ole aito Barbie. Sitäpaitsi siltä puuttui tukka ("kyllä se takaisin kasvaa..") ja muistaakseni myös toinen jalka. Amputoitu raukka, silti jaksaa vaan hymyillä.

Vaan eipä pienet puutteet vaatetusprojektia haitanneet, sain aikaiseksi sähkönsinisen iltapuvun, puuhkan, kaksi hametta ja topin. Ja hatun, joka mahtuu luultavasti vain sellaiselle vähempitukkaiselle nukelle.. Aina silloin tällöin mieleni tekisi virkata tai neuloa lisää barbinvaatteita, mutta mun reppanabarbi on siellä kotonakotona, eikä mulla ole enää vaatteiden mallikappaleitakaan enää, kun vein nuo tekemäni vaatteet kirpparille ennen joulua. Laitoin ne oikein pakettiin: ompelin vaatteet muutamalla pistolla pahviin kiinni ja päälle sellofaania. Vau. Ajattelin että jospa joku pikkutyttö saisi siitä joululahjan - ja ehkä ne sellaiseen tarkoitukseen menivätkin?

Mutta nyt mä voin taas inspiraation tullen tehdä minivaatteita, hihii! Löysin nimittäin kirpparilta tällasen halvan naisen ja tällasella sovitusnukella mä pärjään vallan mainiosti! Mun mielestä 2e ei ollut paha hinta näin hyväkuntoisesta nukesta, useat näkemäni 1-3e barbit ovat olleet aika onnettomassa kunnossa (sormet pureskeltu räpylöiksi, tehty tussilla vähän "tatskoja" tms.). Tai sitten ne on olleet niitä koukkukätisiä, enkä mä sellaista halunnut. Luulisin ainakin, että on vaikeaa pukea esim. paitaa tyypille, joka tanssii koko ajan robottia.

Tällä lyylillä taipuu jalat polvista ja kädetkin vähän olkanivelistä. Tukka sillä on todella sotkussa, mutta hei, tollasia kampauksia ne just tekee catwalkeille. :) Kotona mä aloin katella tota vähän tarkemmin ja aloin epäillä, että nukke saattais olla jopa ihan AITO Barbie, koska tukka tuntuu takkuisuudestaan huolimatta hyvälaatuiselta ja muutenkin nukke vaikuttaa jotenkin just sen näköiseltä kuin barbien pitääkin olla. Tutkin asiaa luottoystäväni Googlen avulla ja ainakin selässä lukee sen yrityksen nimi, joka niitä aitoja valmistaa. Vaikka eipä mulle sillä aitoudella mitään merkitystä ole, ihan yhtä tyytyväinen olen tähän hankintaan, vaikka se olisikin laatua "varokaa halpoja kopioita". =)

Kuusi asiaa itsestäni.

No niin. Tässä vastaus Matleenan heittämään haasteeseen: "Kirjoita kuusi random-asiaa itsestäsi". No, kirjottelen mitä mieleen tulee. Kuvia lisään sitä mukaa kun löydän sopivaa kuvitusta/jaksan kuvata. =)

KUUSI SATTUMANVARAISTA ASIAA ITSESTÄNI

1. KUKAT. En ole kukkaihminen. Tai siis tykkään joskus niitä katsella, mutta ei ne mulle niin tärkeitä ole. En esim. erityisesti odota, että Mies toisi minulle kukkia. Ei se ole mun hemmottelua. Jos mua haluaa hemmotella, mulle voi esim. tuoda beef jerkyä. Tai punaviiniä tai appelsiinivissyä. Eräs kukista pitävä ystäväni antoi mulle perjantaina lahjaksi kunnon lihahyytelöä! :D Kyllä tyttö tiesi, millä mua ilahdutetaan, hihiii! Mutta tulppaaneista mä pidän! Niissä on mukavan pyöreä, yksinkertainen muoto, eikä ne tuoksu liiaksi.

2. KIRJAHYLLY. Rakkain kirjani on Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, kuudes painos vuodelta 1972. Se on ihan nuhjaantunut, selkämyskin rikki. Mutta alakulman perusteella lukeminen on maistunut, koska siitä on popsittu palanen. =) Suosikkirunoni ovat aina olleet Tunteellinen siili ja Herra Piipoo. Ja se missä kurki riiputtaa päätään ja miettii, että "olisinpa surkea, jos muistuttaisin kurkea".

3. TAUTI. Minulla on sairaus, krooninen koira- ja kissakuume. Koirakuume on vaivannut kesästä 1991, jolloin kultaisesta noutajastani tuli enkelihauva. Työ- ja opiskelukiireet eivät ole antaneet mahdollisuutta ottaa koiraa, nyt tilanne sallisi ja ympäristökin olisi koiraystävällinen, mutta vuokrasopimus kieltää lemmikit. Todella harmi. Norjalainen metsäkissakin olisi meille tervetullut, ne ovat yllättävän koiramaisia katteja. Olen muutamien kasvattajien sivuilla vieraillut ja siitä tuli mieleen, että voisihan sitä vuokraisännältä kysyä, että saanko pitää kattilaa. Kai mä nyt hyvänen aika sellaista saisin pitää? =)

4. NOLOTTAA. Olen todella huono pitämään yhteyttä ystäviini, vaikka he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Ehkä se johtuu siitä, että parhaimmat ystäväni ajattelevat samoin kuin minä: ystävyys ei riipu "kontaktifrekvenssistä", ts. siitä, kuinka usein olemme yhteydessä. Hyvien ystävien kanssa keskustelut eivät pitkänkään ajan päästä ala sillä, että kysellään että "missäs sä oot nykään töissä" tai että selostetaan vuoronperään viimeisen 6kk:n tapahtumat omasta elämästä. Jutut menee heti elämän eri ilmiöiden puimiseen tai vaihtoehtoisesti johonkin, mille ei voi kuin kikattaa. Tiedän, että ystävät ovat aina siellä jossain, mutta tunnen silti huonoa omaatuntoa siitä, että olen heidin niin harvakseltaan yhteydessä. Mutta rakkaita terveisiä nyt heti Turkuun, Tampereelle, Lahteen ja Joensuuhun - ajatuksissani olette koko ajan!

5. KÄSITYÖT. Haluaisin oppia ompelemaan. Ostin viime keväänä ompelukoneenkin, oikein Singerin. Vuosimalli on -70 jotain ja vehje maksoi 5e. Mies muistuttaa about joka kolmas viikko, että "sulla ois se ompelukonekin tuolla.." Jostain syystä aloittaminen on ison kynnyksen takana. Mulla pitäisi olla koneelle oma pöytä ja paikka, jossa saan rauhassa ja ajan kanssa epäonnistua. Itse asiassa mulla pitäisi olla ateljee. Sit leikkisin kaikki päivät muodisuunniddelijaa ja oman elämäni project runwayta.

6. NAURATTAA. Minua naurattaa välillä vähän kaikki, välillä ei mikään. Huumorintajuni on kuiva, sarkastinen ja itseironinen. Eniten nauran oivaltavalle verbaalihuumorille ja tahattomalle tilannekomiikalle (esim. sille, kun liukastuin Joensuun Prisman tuulikaapissa). Myös tahaton kielihuumori hihityttää, kuten se laivareissulta löydetty jännä konvehtimaku. Puujalkavitsit tyyliin "Aikakone sai uuden treenikämpän - Sani teetti tilat" toimii - muutenkin tuntuu, että mitä huonompi vitsi, sitä parempi. Telkkarista tulee tällä hetkellä Frasieria ja kotivideoita lukuunottamatta aika vähän mitään oikeasti hauskaa, mutta eipä haittaa, hihihii, mulla on Tankki täyteen-, Velipuolikuu- ja Studio Julmahuvi -dvd:t! Ei näin yksinkertainen ihminen viihtyäkseen muuta tarvitse.

Siinäpä ne! Haastan seuraavat kuusi ihmistä kertomaan itsestään 6 random-asiaa:

TiiQ

Jantta

Maikki

Noora

Nna

Tupuna

Ja tässä vielä osallistumisohje:

1. Link to the person who tagged you.

2. Post the rules on your blog.

3. Write six random things about yourself.

4. Tag six people at the end of your post and link to them.

5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.

6. Let the tagger know when your entry is up.