Kyröläinen omena tapaa maailman mausteet.

Kaverin lähettämästä omenalaatikollisesta olen tehnyt piirakkaa ja keitellyt pari satsia hilloa, mutta omppuja vaan riittää ja riittää.. Niinpä oli oiva mahdollisuus kokeilla omenista jotain uutta. Mukavien makujen ystävänä tutustutin umpisuomalaisen omenan lempimausteisiini, inkivääriin ja chiliin. Sivuosia pelaavat kaneli ja tähtianis, jota en ole ennen käyttänyt, mutta tähän ajattelin sen sopivan. Hetken mielijohteesta lisäsin vielä jeeraa. Lopputuloksena on omenachutney, jota kuvittelen tarjoilevani porsaan sisäfileen kanssa, miksei kanankin. Luulin ensin tehneeni chutneystä liian löysää, mutta kas kummaa, se jähmettyi reilussa vuorokaudessa eikä heilu purkissa enää yhtään. :)

Navettakissan omenachutney

1 litra kuorittuja, perattuja ja paloiteltuja kyröläisiä omenia (saa olla muualtakin kotoisin)
1 iso sipuli silputtuna
1 dl rusinoita
2 dl vettä
0,5 tl suolaa
pala tuoretta inkivääriä (n. 2,5cm)
2 tähtianista
2 pientä, kuivattua chiliä (voinee korvata cayennella tai chilirouheella)
0,5-1 tl kanelia
0,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
1,5 dl hillosokeria
0,5-0,75 dl valkoista balsamicoa (tai valkoviinietikkaa)

Laita vesi kattilaan, lisää suola, rusinat, inkivääri, tähtianis ja kuivatut chilit. Kuumenna kiehuvaksi, lisää omenat ja sipulit. Vähennä lämpöä ja hauduttele kannen alla pehmeiksi, lähes hajoaviksi. Lisää kaneli, jeera, (cayenne, jos käytät sitä), hillosokeri ja balsamico, sekoita ja anna pulputella ilman kantta vielä noin 15 min. Maistele välissä ja lisää suolaa tai balsamicoa tarvittaessa. Tölkitä puhtaaseen, kuumennettuun tölkkiin (pyöritin tölkin ja kannen kiehuvassa vedessä), jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin.

(Kaksi kuivattua chiliä riittää antamaan pienen potkun, mutta loppuvaiheessa halusin sittenkin lisää ytyä. Lisäsin vähän habanerojauhetta (Death Rain Habanero), jota lipsahtikin tarkoitettua enemmän ja huuuuhh..... melkoinen jälkipolte. =)

Edit 7.10.2008: Mies pääsi eilen ensimmäistä kertaa maistamaan chutneytä, kokeili sitä lihapullan kera ja kommentti oli "Aijjai... mmmm... aijjai...". Vähänkö olin voittaja! Eka chutney ikinä ja siitä tuli ihan huippua! Ei tarvinnut Mieheltä erikseen kysyä, onko hyvää (paitsi että kysyin silti, koska kehuja on aina kiva kuulla:) ja tehdäänkö tätä lisää. Tulisuuskin oli kylmänä juuri sopiva. Tänään vedetäänkin possun ulkofilepihvejä ja herkutellaan chutneyllä lisää.. Tuskin maltan odottaa, hillo on niin herkkua!