Pientä ja pikaista.

Tätä vähän odotinkin tapahtuvaksi: alkoi aika kohtalaisesti nyppiä tuo virkattujen palojen väsääminen. Joinain päivinä olen tehnyt useita paloja ja itsestäni tuntuu, että olen tehnyt tuota aivan hirmuisesti! Palasia onkin jo 50, mutta edistymistä ei näe lainkaan niin selvästi kuin alkutaipaleella. Turhauttavaa. Vähän niinkuin tekisit ihan sikana töitä vapaa-aikaasikin uhraten ja pomo sanois, että voisit säkin joskus jotain tehdä.

"Mun on pakko neuloa!", julistin ja tartuin ensimmäiseen lankakerään mikä käteen sattui ja isoimpiin puikkoihin, mitä lähettyvillä oli. Jotain pientä ja pikaista oli saatava! Aaahhhh, miten ihanaa oli neuloa! H-i-t-a-a-s-t-i edistyvän virkkuutyön rinnalla neulominen tuntui sujuvan lähes äänennopeudella! IHANAA! En kelloa katellu, mutta ei siinä kauan mennyt, kun pipo oli valmis. Virkkasin siihen vielä reunuksen, koska reuna tuntui vähän löysältä. Jotain pientä kivaa värisärmää myssy ehkä kaipaa. Kuvausta varten kiinnitin siihen nuppineulalla aiemmin tehdyn kukkasen, lopullista koristetta en ole vielä päättänyt. Ehkä teen siihen jonkun irrotettavan ja vaihdettavan jutskan.

Lanka on Novita Polarista, puikot kai 7-8 nro pyörö-Addit ja koukku nro 7. Kukan tekemisestä en muista muuta kuin että tuo pinkki on Satu-akryylilankaa ja musta taitaa olla tuota samaa Polarista.