...mutta kertokaa heti, jos se ärsyttää! Poistan sen tai laitan sen ainakin niin, ettei lähde soimaan automaattisesti. =) Tai ehkä mun pitää nostaa soittokone ylemmäs, että biisin saa heti vaihdettua tai pysäytettyä.Hassua, miten sitä joskus pienenä kategorisoi ihmisiä musiikkimaun mukaan. Bändit ja artistit, joista tykkäsi, piti aina mainita kirjeenvaihtoilmoituksessa ja uusilta tuttavuuksilta kysyttiin puolin ja toisin lempimusiikkia heti iän ja lempivärin jälkeen. Ne oli tärkeitä tietoja, koska niiden perusteella pystyi tekemään ihmisestä aukottoman luonnearvioinnin ja päättämään, voitaisko olla kavereita vaiko ei.
Tuntuu, että nykyään näitä "aukottomia luonnearviointeja" tehdään sen perusteella, mikä on koulutuksesi, missä olet töissä, ketä tunnet ja - mikä tärkeintä, vaikkei sitä ääneen sanota - mitä hyötyä siitä on itselle. Jos lasten kysymykset vähän hymyilyttävät, tällainen aikuisten ajatusmaailma lähinnä kuvottaa. Ja samalla säälittää. Juuri oikeanlaisen kaveripiirin kerääminen ja ylläpitäminen kertoo ihmisestä enemmän kuin hän haluaisi kertoa. Tietyn muotin mukaiset, pintaviattomat ihmiset kelpaavat, muut ovat mielenkiinnotonta massaa tyyliin "rumat ihmiset, ootte turhia". Sellaisten kanssa ei sovi seurustella, siitä saa tahran imagoon.
Vaikka vieläkin hihitän kakka-pieru-jutuille, olen onneksi kasvanut sen verran aikuiseksi, että valitsen ystäväni, kaverini ja seurani muilla perusteilla kuin missä oot töissä ja ketä tunnet. Koulutus, ikä, musiikkimaku, varallisuus, pukeutumistyyli jne. ovat sivuseikka - tärkeintä on se, mitä ihminen ajattelee ja kuinka hän kohtelee toisia ihmisiä - myös tuntemattomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti