sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Neuleaddikti? Minäkö?

Lähdin Miehen kanssa oluelle. Mies ja hänen työkaverinsa alkoivat pelata bilistä, minua viihdytti pelkkä puolen litran tuopponen. Eihän sitä ukkojen räpellystä jaksanut pitkään katella, tarvitsin tekemistä. Iltapäivälehdet oli nyysitty muihin pöytiin, luettavaksi ollut edes ruokalistaa ja puhelinkin oli jäänyt kotiin. Voi tylsyys.

Aloin kaivella laukkuni pohjia ja löysin sieltä 2 kpl virkattuja läpysköitä, jotka noin 9 kk ajan ovat esittäneet tossunpohjia. "En mä näitä kuitenkaan valmiiks tee", totesin ja purin kaljaa imeskellessä molemmat tekeleet. Kaksi pientä lankakerää, kiva! Mitäs sitten? Vähän aikaa sitten mulla oli täällä laukussa virkkuukoukku. Eipä oo enää. Höh. Mut on täällä täysi paketti tähtisadetikkuja. Niitähän tarvitsee aina juu. Hmm... Eikös ne ihan puikoista kävis? Ei mutta nyt mä tiiän! Ja siitä se ajatus sitten lähti.. :)

5 kommenttia:

Sannikka kirjoitti...

Ihan huippuaddiktin ja kekseliäisyyden neron tuotosta, pillit. Ikinä o tullu pieneen mieleenkään, joskus grillivartaat on ollu varapuikkoina, mutt miten ihmees sais nuo pillit pysymään suorassa?

Tupuna kirjoitti...

Konstit on monet....meillä naisilla. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on kyllä kieltämättä jo patologista ;-D.

Matleena kirjoitti...

Voi sinua, kun kekkasit hyvän puikkoidean! ;D Olet nerokas!

navettakissa kirjoitti...

Wrath: "Pieni ja hento ote - siinä kaikki".. :) Voi olla, että nuo alkaa taipua, kun työlle tulee mittaa ja painoa, mutta siinä vaihessa voi varmaan tunkea ne grillivartaat pillien sisään? ;)

Tupuna: Ja hätä keinot keksii!

TiiQ: Joo kiitti. :D Kyllä mä itekin vähän mietin, että meneeköhän neiti nyt vähän liian pitkälle.. ;)

Matleena: Hulluuden ja nerouden raja taitaa olla veteen piirretty viiva.. :D