Tunnustus ja tunnustus.

Sain Matleenalta Hyvän mielen blogi -tunnustuksen. Perustelu: "hulvattoman hauskasti kirjoittava vasenkätinen neuloja". Ihanaa, kun joku ajattelee musta - tai paremminkin kirjoituksistani - noin nätisti! Lämmitti mieltä kovasti, kiitos! =)

Voisin myös itse tunnustaa jotain. En oikeastaan pidä edelleenlähetettävistä kiertojutuista. Tai no, jotkut haasteet ja meemit on ihan hauskoja. Se, mistä en pidä, on se pakollinen "lähetä tämä viidelle/seitsemälle/kymmenelle muulle". Pahinta on se, jos juttu pyydetään lähettämään niin ja niin monelle ystävällesi. Entä jos ei ole niin montaa ystävää? Tai entä jos mua ei huvita? Olenko tosikko ilonpilaaja ja ketjun petturi? No, oli miten oli, pakonomainen jatkaminen vie mielestäni pohjaa aitoudelta ainakin tunnustusten suhteen.

En tarkoita sitä, etteikö huomionosoitus voisi olla aito, vaikka siihen liittyisi jokin edelleenlähetyspakko tai -sääntö. Itse vain koen kiusalliseksi, että minun pitäisi jonkun toisen pyynnöstä nostaa jokin henkilö tai blogi toisten yläpuolelle jossain tunnustuksessa mainitussa suhteessa. Vähän niinkuin pitäisi valita viisi lempiruokaa. Ei onnistu. En suostu. Muille ruuille tulee paha mieli ja vähintään mulle tulee paha mieli niitten puolesta, koska listaus on epäreilu. Ne muut on ihan yhtä hyviä kuin ne viisi väkisinlistattua ja ainakin makaronilaatikko saattaa ajatella, että se on niin huono, ettei kelvannut top vitoseen.

Tunnustukset ovat silti kivoja ja niiden saaminen lämmittää mieltä, etenkin jos tuntee, että tunnustus on annettu ajatuksella ja suoraan sydämestä. Tähän Hyvän mielen blogi -tunnustukseen ei liittynyt minkäälaista jatko-ohjeistusta edelleenlähettämisestä, mikä on aivan ihanaa! Siksi koen, että Matleenan antama tunnustus oli vilpitön eikä millään tavoin pakon sanelema. Etenkin perusteluista olin otettu. =) Omasta mielestäni en nimittäin ole kovinkaan hauska. Minä vain kirjoitan.

Mietin tätä tunnustuksen jatkamista hetken aikaa. Että antaisko eteenpäin vai ei. Ehkä en. Tiedän monia, joita juuri tuo pakkojatkaminen ärsyttää ja vaikkei tässä sellaista olekaan, voi epämiellyttävä jatkamisen paine silti puuskuttaa niskaan.

Mutta mulle nousee koko ajan mieleen kaksi blogijuttua, jotka ovat hymyilyttäneet mua pidemmän aikaa. Haluan antaa Hyvän mielen blogi -tunnustukset siis ihan vain näitten yksittäisten juttujen perusteella, vaikka blogit ovat kokonaisuudessakin hyväntuulisia ja niistä löytyy kosolti muitakin hyviä postauksia.

Ensimmäinen menee Heinäharavalle. Mä en voi mitään, repeen tähän kakkuun joka kerta! :D Kerroinkin Heinikselle, että mä oon käyny hihittelemässä tota paakkelssia varmaan sata kertaa ihan muuten vaan, kun se on vaan niin mieletön!

Toinen tunnustus menee Katileinille. Pieni, mutta reipas lukutoukka saa multa täydet symppikset .. :) Tarinan pelottavasta kirjastonhoitajasta voi lukea täältä. Mua huvittaa Katileinin jutut usein muutenkin, etenkin lapsuusmuistelut, kun musta tuntuu että ollaan oltu ihan samanlaisia älypäitä. =)

Näitä antamiani tunnustuksia ei saajien tarvitse millään tavoin julkistaa tai noteerata blogissaan eikä varsinkaan jatkaa, elleivät halua. Tunnustusten perimmäinen tarkoitus on saavutettu, jos nuo juttulinkit saavat jonkun muunkin kuin minut hymyilemään. Ja kummankin blogista löytyy tosiaan paljon muitakin hyviä juttuja, eli käykäähän kurkkimassa! =)

(Heh, sen kerran kun EI tartte mitään jatkaa, tein sen ilomielin.. =) Ja kyllä saa mua haastaa ja lähettää kaikenlaista. En mä sellasista pillastu. :D Kunhan vain lähettäjä ei pahastu siitä, että en välttämättä jatka juttua eteenpäin. Mä oon vaan luonteeltani vähän tällanen.)