keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Mindblowing food stuff.

Mies tilasi taas toissa viikolla juttuja extrahotista. Meille tuli uusi pullo Blair's Original Death Saucea sekä Blair's Wasabi Green Tea -kastiketta, johon Mies kovin syvästi mieltyi edellisen kokeilusatsin perusteella. Uusina tuttavuuksina oli CaJohns Killer Chipotle Hot Sauce ja CaJohns Private Reserve Apple Smoked Bourbon Chipotle Barbeque Sauce (hitto mikä tynkänimi, ois nyt vähän voinu venyttää) sekä chilillä ja tequilalla terästettyä mansikkahilloa.

Killer Chipotle -kastikkeesta tuli heti ykkössuosikki! Potkua löytyy sen verran, että kitusista lähtee pienet lieskat, mutta maltillisesti käytettynä soosista irtoaa mahtava, savuinen chilin maku ja tulisuuskin asettuu siedettävälle tasolle. Pullo on kohta jo puolillaan, sillä sitä on tungettu viikon sisällä joka ruokaan: pihvin kastikkeeseen, kanakastikkeeseen, ylläolevaan barbeque-kastikeeseen terästykseksi, sellaisenaan dippaamiseen ja muuten vain pöytämausteena. Naminami! =)

CaJohns Private Reserve etc. grillikastikekin on oikein hyvää sekin! Pullon suulta ei soosia kannata kovin hartaudella haistella: vesi herahtaa kielelle välittömästi ja pidempi tuoksuttelu vaatii viereen kuolaämpärin. Aivan mielettömät tuoksut: savuista, kirpeää, makeaa, hedelmäistä, tulista.. Aah ja ooh. Makukin on loistava. Marinadi on yllättävän vähäsuolainen, ainakin marinoimilleni kanakuutoille kaipasin lisäsuolaa. Veikkaan, että marinadi toimii parhaiten nimensä mukaisesti grilliläskeille (esim. ribseille tai possun kasslerille) ja oikeassa grillissä, superkuumalle pihvipannulle marinadi paloi helposti kiinni.

Eilen paistoin lettuja, jotta päästäisiin maistelemaan mansikka-tequila-chilihilloa. Letunpaiston aikana otettiin pieni varaslähtö ja maistettiin hilloa sellaisenaan. WHOOHOOAH! :D Ou beibe mä rakastan sua oikein KOVASTI!!!! Niin tajunnanräjäyttävän hyvää, että ei voinut kuin hymyillä haltioituneena.. Mansikka maistui selvästi, mutta tulisuutta oli reippaasti! Leukaperiä kiristi, vesi tuli kielelle ja polte viipyili suussa pitkään. Mahtavuutta!

Mansikan kaverina hillossa on käytetty habaneroa, jonka tulisuusasteesta kertovat kaikki n. 570 000 scovillea. Melko kipakka luku: esim. tavallinen jalapeño on tulisuudeltaan vain n. 2500-10000 scovillea ja perus kebab-pepperoni naurettavat 500 scovillea, jos sitäkään. Hillon makeuden ansiosta habaneron luovuttama tulisuus on kuitenkin pehmeää ja nautinnollista. Lämpimille letuille pääsi tulisen mansikka-chilihillon lisäksi myös nokareet vaniljajäätelöä - taivaallinen yhdistelmä tulista ja makeaa, kuumaa ja kylmää. =)

4 kommenttia:

Paevi kirjoitti...

Wow mita kastikkeita! En varmaan edes uskaltaisi maistaa kun lasten syntyman jalkeen nyt yritan taas totutella valkosipuliin ruoassa ;-)

Ebbu kirjoitti...

Heiiii!! Aikas epäreilua siellä kertoa tällaisia juttuja, täällä kuola valuu niin, että läppäri tilttaa! :)

Itse tykkään myös ruoasta, jossa on vähän potkua, tosin aika pienestä alkaa itselläni lieskat lepattaan suussa. Meksikossa tullut pari kertaa syötyä sellaista sapuskaa, että huhhuh. Siinä oli jo nautintokin kaukana.

Teetä ja näkkileipää. kirjoitti...

Oii. kuulostaapa hyvältä tuo hillo! tahtoo! ei pitäisi nälkäisenä lukea näitä juttuja.

..sen verran vielä teestä ja näkkileivästä, että meillä sitä syötiin/syödään juuston kera (edam sopii tähän parhaiten.) Ainoa oikea tapa on nimenomaan teehen dippaaminen ja todellakin, viimeiset teelorot ryystetään kera rasvaläikkien ja turvonneiden leivänmurujen. mwah! :)

Nna kirjoitti...

Vesi herhati kielelle tuota lukiessa. Maistoin mielessäni kastikkeita ja tuota hilloa.