torstai 30. lokakuuta 2008

How is död!!

Eilen oli taas salireissun paikka ja vetopäivä. Muutin omin päin ohjelmaa niin, että tein maastavedon ensimmäiseksi (en kyl missään vaiheessa ole ymmärtänyt, miksi se on ohjelmassa vasta yläselän ja hauiksien jälkeen) ja olipa mukavaa vedellä! Ylätaljakin meni kohtuullisesti, vaikka taisin vähän ahnehtia painojen kanssa ja oli tingittävä toistoista. Alataljasoudun olen vaihtanut semmoiseen veto/soutuvehkeeseen, alkoi niin nyppiä se tissihomma. Mukavasti tuntuu selässä tuo laite (olis varmaan huono juttu, jos se tuntuis esim. varpaassa) ja kivaa kun ei hink-hink häiritse, voi keskittyä pelkkään tekemiseen.

Soudun jälkeen ei ollutkaan enää yhtään kivaa. Hauikset oli sen verran alkuväsytetty, että ei vinkunut voima vaan minä. Ei siis %&#"%$ jaksanu mitään!! Pisti ihan vihaks, noin niinku oikeesti silleen tiäks? ARGH! Jaksoin hikiseen 10 toistoa, seuraavaks enää VIISI (5) ja viimeseen neljä. Hävetti. Kiukuspäissäni vähensin painot ihan höyheniks ja vatkasin jo valmiiks loppuun rääkätyt hauikset ihan piippuun. Olis pitäny tehä vielä vatsoja ja selänojennuksia, mut kun en jaksanu kunnolla pitää ees juomapullosta kii, istuin kädet velttona vemputtamaan reisiloitonnuksia silläkin uhalla, että joku ajattelis mun treenaavan niinkuin naiset.

Traumaattinen hauistreeni siis. Kotimatkalla mietin, että työntävät-vetävät-jaolla on nyt 1,5kk menty, ehkä voisin alkaa katsella tai suunnitella toisentyyppistä ja vähän kovempaa ohjelmaa. Nyt olen jatkuvasti kipeä sekä ala- että yläkropasta (tänään tuskavuorossa lättäperse ja minihauikset), olis välillä kiva olla kipee vain jommasta kummasta. Muutenkin haluaisin tiivistää ja selkeyttää salitreeniä - kuvittelen kaiketi, että siinä samalla selkeytyisi tämä elämäkin.

Mulla olis mahdollisuus varata salilta aika "personal trainerille", joka laatisi mulle ohjelman, kuuluu siis vuosikortin hintaan. Salilla käyskentelee ihmisiä, jotka kulkevat A4-tulosteiden kanssa laitteelta toiselle, ovat vissiin käyneet siellä ohjaajalla. Joko ohjaaja on käynyt laitteet läpi hyvin pikaisesti tai ollut jopa huono, koska todella usein lappukätiset tekevät liikkeitä VÄÄRIN. Ja silloin harmittaa, kun tekisi mieli mennä auttamaan ja neuvomaan, mutta eihän asia mulle kuulu, ja omakin treeni pitäis saada tehtyä. Toivottavasti ohjaus ei ole jäänyt siihen yhteen kertaan, koska saliharjoittelu on oikeasti kivaa ja tehokasta, kun tietää mitä tekee. Väärillä tekniikoilla voi vasta-alkaja (ja kokeneempikin) loukata itsensä eikä harjoittelusta saa irti sitä mitä pitäisi. Sitten valitetaan, että kun mitään ei tapahdu missään, vaikka mä käyn salilla niin ja niin usein...

Lappukätisten perusteella en tiedä, mitä mä siitä personal trainerista hyötyisin, mutta ehkä voisin uteliaisuuttani varata ajan? Eihän sitä tiedä, vaikka se ei oliskaan mikään pers-anal trainer. Ehkä voisin oppia jotain uutta ja ainakin saisin ulkopuolisen näkemyksen siitä, millainen ohjelma voisi mulle toimia. Mistä tulikin mieleeni, että mitä puhuttiin bileissä selän takana Annan miehestä? "Eihän se mitään ota, jos ei Annakaan." Aaahhhahhhaaaa! (joo, keksin ite) Soitankin nyt samantien sinne salille ja kysyn, milloin voisin tulla syyniin. Jotain lisäpotkua nyt tarttis.

Ei kommentteja: