Maharaajan temppeliremontti, osa 2.

Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä huomanneet, liikunta-aiheisia postauksia on ollut blogissani viime aikoina melko vähän. Syy on patalaiskuus.

Joulun alla iski päälle velttous ja löysin vaikka miten paljon tekosyitä olla lähtemättä salille. Jos niitä ei löytynyt itsestä, niin Miehestä sitten. Kun se on varmaan aika väsynyt eikä sekään jaksa ja sillähän on päivystysviikkokin ja eikös sillä ollu toi peukalokin kipeenä.. Jepjep. Velttoilu jatkui jouluun ja sen yli, uutena vuotena piti aloittaa se kuuluisa "uusi elämä", mutta jos sittenkin vasta huomenna..? Tai ainakin ens viikon alusta! Heti maanantaina? JOO! Ja jos silloin laiskotti, voi aloitusta helposti siirtää taas viikolla.

(Ja nyt on sopiva aika lopettaa lukeminen, jos et halua kuulla läskeihin liittyvää tilitystä ja valitusta, itsetutkiskelua ja yleistä pohdintaa. Tylsää tekstiä tulossa. Mutta puran mietteeni kirjoitukseksi, jotta voin myöhemmin palata näihin ajatuksiin ja myös siltä varalta, että joku tänne eksyvä on samassa tilanteessa ja kokee ajatukseni itselleenkin hyödyllisiksi.)

Miksi haluan laihtua? No siksi, että minusta on tullut pehmopullero ja haluan itseni takaisin!! Olen aina ollut luonnostaan hoikka, kokoa 36. Nyt oma, mutta täysin vieraalta tuntuva kroppa ärsyttää, ällöttää, harmittaa ja inhottaa ja vaatekaapista löytyy tosi vähän päällepantavaa. En todellakaan voi mennä vaatekaapille ja laittaa päälleni sitä mitä mieli tekee. On laitettava sitä mikä mahtuu. :( Ja uusia vaatteitahan minä en osta! Ystäväni sanoja lainaten: "En palkitse itseäni siitä, että olen lihonut".

Fyysinen huono olo heijastuu väkisin myös mielialaan. Ärsyttää, että TIEDÄN varsin hyvin, mitä pitäisi tehdä päästäkseni takaisin omaan ruotooni, mutta kun en vaan saa aikaiseksi! Kupoliin ottaa sekin, että saan syyttää läskeistäni vain ja ainoastaan itseäni. Kukaan ei ole mulle ruokaa suuhun lappanut, ihan itse olen sen tehnyt. Ja ihan itse olen myös valinnut, että möllötän kotona enkä lähde lenkille tai salille.

Miten haluan laihtua? Läskin häätäminen ei ole salatiedettä. Keinot ovat hyvinkin yksinkertaiset: oikea (ja riittävä!) ravinto ja liikunta. Oikoteitä ei ole, joten on turha kuvitella, että 1,5-2 vuoden aikana kertyneet läskit lähtevät kuukaudessa tai kahdessa, hyvä jos puolessa vuodessa. Pitkää pinnaa siis vaaditaan. En ole itse koskaan aikaisemmin joutunut laihduttamaan, mutta sivusta muita seuranneena olen huomannut, että kiloja voi karistaa nopeastikin - ne vain yleensä tulevat takaisin ja jopa korkojen kera. Mitä laihtumista se sellainen on? Ehkä joku nauttii jojoilusta ja siitä kun saa aina mainostaa aloittavansa milloin minkäkin kuurin ja nälässä kärvistely se vasta hauskaa onkin. Ehkä noissa kuureissa samaa viehätystä kuin lotossa tai arpajaisissa: jospa nyt lykästäis? Kuurissa on ongelmana se, että se on nimenomaan KUURI, lyhytaikainen ruokavalion muutos. Kilojen kadottua tai jo sitä ennen palataankin sujuvasti takaisin "normaaliin" eli entisiin ruokailutapoihin ja ollaan pian yhtä pullukkaa kuin ennenkin.

Millekään laihikselle en siis ala, se on selvä. Aiemman raajaremontin aloituspuheessa mulla oli hyvät suunnitelmat, toteutus vain meni pieleen. Vaan eipä lannistuta, vaan otetaan opiksi. =)

Tässä kaksi suurinta tekemääni virhettä:

1) Aerobinen liikuntani oli käytännössä 10-15 min fillarointi ennen punttisalitreeniä.

• SE EI RIITÄ! Eikä riitä etenkään, jos salilla käy vain 2-3krt/vko. Mieti nyt, aerobista huikeat 45min/vko?! Naurettavaa. Eipä ihme, ettei ole läski sulanut. Lenkillä tai jumpissa en siis käynyt, vaikka kovasti uhosin. Tai ehkä pari kertaa kävin kävelyllä, mutta siinä se.
  

2) Kuvittelin, että ruokavalioni korjaantuu itsestään, kunhan vain alan liikkua enemmän.

• VÄÄRIN. Ruokavalion muutokset pitää TEHDÄ ja PÄÄTTÄÄ, ne eivät vain "tapahdu" itsekseen. Aiemmin ruokavalioni parani liikkumisen myötä ilman sen suurempia ponnisteluja, koska söin muutenkin tasapainoisesti. Nyt lähtötilanne on se, että ruokavalioni oli (ja on edelleen) täysin retuperällä, ja sen muuttaminen oikeaan suuntaan vaatii tietoisia ratkaisuja ja parempia valintoja sekä kauppareissulla että omassa keittiössä. Ja ihan turha syyttää Miestä, kun se ostaa aina jäätelöä ja naksuja.
  

Mitä teen nyt toisin? Liikuntamieltymykseni ovat kovasti punttipainotteisia, joten helpoin tapa lisätä aerobista liikuntaa on omistaa salitreeniajasta 35-45min aerobisille laitteille. Palaan siis treenin jälkeen kiltisti takaisin fillarin selkään tai juoksumatolle. Joku moitti suunnitelmaani siitä, että lihakset eivät kasva optimaalisesti, kun tolla tavalla sotkee aerobista ja salitreeniä. HALOO, tarkoitukseni ei olekaan kasvattaa lihasmassaa vaan hengästyä liikunnasta useammin. Olen ihan tavallinen nainen, minulle riittää ei-optimaalisetkin tulokset ja nykyisen lihasmassan säilyttäminen.

Ruokapäiväkirja on ihan ehdoton. Syömisten tarkkailuun on panostettava ihan oikeasti eikä viilettää mutu-tuntumalla. Minäkin luultavasti vain kuvittelen syöväni terveellisesti, vaikka jättäisin ns. herkut pois. Ruokapäiväkirja, johon merkitsen KAIKEN jokaista pientäkin irtokarkkia ja juustopalaa myöten, paljastaa pian, missä teen väärin. Aloitan ihan vain paperilla, johon merkitsen mitä, milloin ja minkä verran söin/join. Kaloreita en laske, yritän nyt ensivaiheessa katsoa, että leipäläpeeni uppoaisi enemmän kasviksia ja vähemmän tyhjiä kaloreita. Ja että söisin säännöllisesti ja mieluummin vähän ja usein kuin vähän/paljon ja harvoin.

Näillä eväillä siis kohti super-huippu-extra-kreisisekoboltsi-sikamageeta kesää ja kunnon rotukissafiilistä! =)