Pääsiäisen saldo.

Kuten aiemmin olen todennut, en ole kummoinenkaan jouluihminen. En näköjään ole myöskään pääsiäisihminen. En lähettänyt yhtään korttia, en kasvattanut rairuohoa, en rämpinyt ojissa pajunkissojen takia enkä koristellut kotia tipuilla. En ostanut edes suklaamunia, kuinka häpeällistä.

Pääsiäisruuista tykkään kyllä kovasti. Mämmiä oli pakko saada, se on niin herkkua, vaikka ostinkin vahingossa sitä huonompaa merkkiä. Kermaa ja sokeria päälle, nam. Lammastakin olisi tehnyt mieli, mutta Mies ei sitä halunnut, koska se on niin huonoa lihaa (??!). Kokkasin lammasta pari kertaa ennen pääsiäistä, mutta ei onnistunut paisti eikä pihvi, vaikka miten oli muikeat marinadit ja paistomittarit ja kaikki. Ehkä liha on ollut huonolaatuista (kahdesti?). Todennäköisempi selitys on, että en vain osaa. :( En silti luovuta. Jos pääsiäisen jälkeen löydän lampaanviulua tarjouksessa, otan elukasta revanssin ja näytän Miehelle ja itselleni, että yes I can!

Perinteinen pääsiäislammas loisti poissaolollaan, mutta ei myö nälässä oltu. Tomaatti-mozzarella-basilika -alkupalaan en kyllästy varmaan koskaan. Nytkin nousee vesi kielelle, kun vain ajattelenkin sitä! Pääruuista ei juurikaan ole kuvia, jostain syystä on ollut hinku päästä jo asiaan. Pröystäiltiin taas sisäfileellä, jonka kanssa oli risottoa ja uunijuureksia (joista en saanut kaunista kuvaa millään). Sunnuntaina syötiin vähän kevyemmin: Mies teki ohjeitteni mukaan tomaattikeittoa, johon lisättiin katkarapuja. Todella ihana keitto tuli, mieto, pehmeä ja yrttinen...

Maanantaina loput katkikset pääsivät valkosipulilla ja cayennella maustettuun, kuumaan voin-öljyseokseen ja bruschetaksi. Aah ja ooh.. Pääruuaksi oli lohimedaljonkeja ja ihanan pehmeää sitruunarisottoa, jonka Mies teki tällä ohjeella. Mies oli yllättävän aktiivinen kokkaaja pääsiäisen aikaan, otti kaiken risottovastuun ja keitonkin teki ihan omasta vapaasta tahdostaan. Melkein alan tuntea asemani keittiön kuningattarena uhatuksi.

Rahkapiirakkaa teki mieli niin paljon, että oli pakko tehdä sellainen. Leipäkone pyöräytti ihanan pullataikinan, täytteen sävelsin parin, kolmen erilaisen ohjeen pohjalta ja ah, kun tuli hyvää. Tästä pääsiäisestä ei jäänyt pashan maku suuhun. Harmi, parina edellisenä vuonna olen sitäkin tehnyt muistaakseni tällä ohjeella, joka on perinteistä pashaa vähän kevyempi. Kaikenkaikkiaan mukava pääsiäinen oli, vaikkei sitä erityisemmin vietettykään. Ja se USB-porttikin aukesi! =)