Olipa eilen salipäivä, vuorossa työntävät lihakset. Kello oli reenin alkaessa jo yli iltakasin (tullessa piti käydä tuijottamassa tunti eri kokoisia telkkareita), joten teki mieli tehdä ohjelma nopeesti läpi, että pääsis joskus kotiinkin. Ohjelmassa oli kyykky, prässi ja reidenojentajat, ja päätin tällä kertaa korvata ne kaikki piinaamalla reisiä ja persettä hack-kyykyllä (kuva laitteesta ohessa).Oon aiemmin tehnyt hackia Turussa mun lempparisalilla (Sali82), jossa laite oli about tällainen. Ilman lisäpainoja häkkääminen oli mulle lähinnä kukkamekkosten niiailua, mutta nyt ajattelin lämmitellä ja testata tätä modernimpaa laitetta ihan au naturel. Eikun laitteeseen, koivet oikoseks, joku mikälie kilahti (vissiin se lukitussysteemi) ja sitten hallitusti kyykkyyn-ylös-kyykkyyn-ylös. Ensimmäinen ajatus (5-6 toistoa): en taida tarvita lisäpainoja. Toinen ajatus (8-12 toistoa): en todellakaan tarvitse lisäpainoja! Kolmas ajatus (loput toistot): miten tästä pääsee POIS?!!! Siis apua!!! Sivussa oli joku vipu, jota voi liikuttaa eteen-taakse ja oletin, että se on lukitusvipu - ongelma ratkaistu. Tai ei sittenkään. Ihan sama missä asennossa vipu oli, taakka ei stopannut.
Siinä mä kykötin hack-laitteessa ja yritin tyynesti näyttää siltä, että eipä tässä mitään, mun kuuluukin pitää sarjatauot laitteessa seisten. En kertakaikkiaan keksiny, mitä mun ois pitäny tehdä, että olisin päässy laitteesta pois! Tein sinnikkäästi vielä kolmannen ja hädissäni kai neljännenkin sarjan ja hitto että reidet huusi hallelujaa, kun välillä oli pakko kokeilla, josko stoppari löytyis vielä vähän alemmas kyykkäämällä. Ja neuvoahan tällainen eiku-minä-ite-ihminen ei kysy, joten lopulta kyykkäsin niin alas, että en päässyt enää ylös ja polvet tuli suuhun ja mä olin niin pieni mannaryyni kyykyssä..
NOLOA.
Onneksi Mies oli penkkitauollaan ja näki häkkiin juttuneen kissansa. En mä oikeasti olisi siitä omin avuin itteeni rikkomatta päässyt mitenkään irti. Hävetti niin saakelisti, etenkin joku ukko heitti siitä vierestä, että "Siinnon muuten kolme niitä kohtia".. (räpläämäni vipu liikuttaa koukkua, jonka on tarkoitus koukata tappi, joita on kolmella eri korkeudella - enpä vaan ollu osunu.)
Mitä tästä opimme? Jos et tiedä, kysy. Jos hävettää kysyä, kysy silti. Tai voit olla kysymättä ja hävetä vasta sitten - ja moninkertaisesti.
4 kommenttia:
Hui, olipa hurjaa! Taidan pysyä edelleenkin kaukana kuntosaleilta. ;D
Äitini kertoi minulle, että joskus aikoja sitten heidän koulun rehtorin vaimo oli kova joogaamaan. Kerran rouva oli saanut jalkansa niskan taakse, mutta voi, voi... Eipä saanut niitä sieltä pois. Hänen oli pakko odottaa miestään töistä kotiin päästäkseen pulasta.
Liekö totta vai pikkukylän huhupuheita, ei voi tietää, heh...
Hihihiiii! Oisinpa nähnyt, tosin minäkään en ois voinut auttaa, koska olisin nauranut kippurassa.
Mä olen vetänyt monet kerrat ylätaljan takaraivoon. Kerran menin tekemään askelkyykkyä Smithiin, kyykistyin ja tanko stoppas melkein heti. Kokeilin monta kertaa ja ihmettelin, että mikä helvetti tässä vehkeessä nyt on. Menin nohevana kysymään viereiseltä pojulta, että miten tämä toimii ja huomasin sillä samalla sekunnilla, että tangon toinen pää otti kiinni vieressä olevan penkin selkänojaan. Jei.... oli tosi fiksu olo.
Ymmärrän, että tilanne oli varmasti tosi kamala, mutta nyt kun uskon sinun selvinneen, uskallan päästää täällä pienen hihityksen. Tuli nyt ainakin sitten sitä reeniä...
Onneksi mies huomasi kissa-paran.
Lähetä kommentti