Numeroilla mitattavaa muutosta.

Okei, ei sais katella vaakaa, jos tarkoituksena on kadottaa ruhostaan senttejä, mutta katon silti - ihan vain mielenkiinnosta. Kolmesti viikossa oon käyny salilla ja pakottanu itteni lenkille n. kerran viikossa. Tulos: paino on tasaisesti noussut! Ei tän näin pitäny mennä.. Pitäisi ehkä ottaa itteään vähän enemmän niskasta kiinni ja lähteä sinne lenkille aina sillon kun on suunnitellu eikä integroitua sohvaan.

Salilla oon kyllä käyny ihan suunnitellusti. Eilen oli työntöpäivä ja pääsin herkuttelemaan ojentajilla. Ojentajataljan vieressä oleva peili on samaa matskua kuin sovituskopeissa (paljastaa kaikki sellumuhkurat), mutta en antanut sen häiritä, vaan tein kauniit ja tiukat toistot ennätyspainoilla, jiihaa!! Olin fyysisesti aika poikki, mutta pää virtaa täynnä, tuli niin hyvä fiilis!

Tänään onkin ollu taas kaikki lihakset taas kipiänä: jalat, alaselkä, olkapäät, rintalihakset.. Olis kiva joskus treenata niin, että seuraavana päivänä ei tarviis voivotella. Epäreilua, että Mies voi nostaa jotain tuhat kiloo eikä sillä tunnu salipäivän jälkeen missään ja mä oon aina aina raihnasena, vaikka treenaan ihan tipupainoilla. Toisaalta mä jollain perverssillä tavalla tykkään siitä, kun seuraavana päivänä lihaksia aristaa. Jos ei missään tunnu, tulee vähän sellanen fiilis, että olikohan mun räpistelystä mitään hyötyä.

Jos sitä läskipuntaria tuijottais, mun hikoilut salilla on ollu yhtä tyhjän kanssa. Oon saanu kuukaudessa n.1,5kg lisää elopainoa (iiiiik!), mutta en koe, että olisin sen verran LIHONUT. Osa siitä 1,5kg:sta on varmasti lihasta (joohanjoohanjoohan?) ja sitäpaitsi mun tarkoitus ei ollutkaan painonpudotus, vaan pienentää mittoja. Okei, ei oo mitat pienentyny, mut hitonko väliä, kun näyttää muuten niin perhanan hyvältä?!! :D